Jo seitsemän vuotta toiminut OK:KO on vakiinnuttanut itsensä  yhtensä Suomen jazzkentän uuden sukupolven keskeisistä yhtyeistä ja sen kaikki jäsenet – rummuissa Okko Saastamoinen, saksofonissa Jarno Tikka, pianossa Toomas Keski-Säntti ja Mikael Saastamoinen – ovat jatkuvasti enemmän esillä myös muissa kokoonpanoissa. We Jazzin julkaisema kolmas studiolevy Liesu tarjoaa jo tuttua OK:KOa, mutta ehkä vähän uuttakin.

Avausraita Anima tiputtaa kuulijan suoraan keskelle toimintaa tiukasti nakuttavaan rytmiikkaan ja Tikan saksofonisooloon. Kappaleen todellinen sydän on kuitenkin sen vahva lyhyt melodia joka tuodaan mukaan tempon hidastuessa minuutin intron jälkeen. Väkevät melodiat edustavat OK:KOa parhaimmillaan ja avauksena Mikael Saastamoisen sävellys toimii hienosti. OK:KOn musiikkia tunteva kuulija voi tyytyväisenä hyristä, että tässä sitä uutta OK:KOa nyt sitten on.

Kakkosraita, kahdeksanminuuttinen Rieju, onkin sitten ehkä levyn heikointa antia. Hidas ja vähäeleinen soittelu puuduttaa. Pitkään Rieju ei tunnu olevan menossa millenkään vaan laahustaa paikallaan. Kappaleeseen on rakennettu hienoa dynamiikkaa jossa tunnelmaa nousee väkevästi, erityisesti viimeisen minuutin aikana joka saa ajattelemeaan, että tässähän olisi voinut olla aivan mahtava biisi, mutta seitsemän minuutin tallustaminen loppuhuipennukseen pääsemiseksi tuntuu rytmityksenä oudolta.

Okko Saastamoisen sävellyksissä on usein tällaista dynamiikkaa jossa hiljaisesti alkava kappala puhkeaa vahvaan kukkaan myöhemmin. OK:KOn kappaleet ovat pieniä kokonaisuuksia joka tekee musiikista mielenkiintoista. Riejua seuraava Kirkkis on tästä puolestaan onnistunut esimerkki – sen kansanmusiikkimainen melodia väkevästi tulktittuna on yksi levyn huippuhetkistä ja se innostaa Tikan ylevään saksofonisooloonkin. Vielä väkevämpää sooloilua saadaan myöhemmin Tikalta toiseksi viimeisessä raidassa Vanhatie. Kun kappaleen draaman kaaren rakennus onnistuu ja sooloissa on tulta niin OK:KOn musiikki on todella komeaa modernia jazzia.

Liesun kaksi muuta raitaa Arvo ja Yösalmi ovat Riejun kaltaisia, reilusti dynamiikkaa sisältäviä säestyksiä jotka alkavat rauhallisesti ja hiljaisesti myöhemmin siitä aivan eri jännitetasolle kasvaen. Liesussa on hyvää se, että oikeastaan jokaisessa kappaleessa on ainakin yksi sykähdyttävä hetki. OK:KO osaa rakentaa eikä kaihda tunnelatauksia. Kolikon kääntöpuolella molemmat kärsivät Riejun tapaan siitä että suvantovaiheet käyvät tylsiksi, joskin eivät yhtä paljon. Tämä jättää levystä mietteen, että vielä parempaa voisi olla tulossa OK:KOn tulevaisuudessa – toivottavasti bändin tarina jatkuu vielä pitkään.

Uusi levy saatavissa nyt diginä ja CD:nä Bandcampista ja hyvin varustelluista levykaupoista, LP tulossa kesäkuussa.

• Okko Saastamoinen – rummut
• Jarno Tikka – tenorisaksofoni
• Toomas Keski-Säntti – piano
• Mikael Saastamoinen – basso