Helmi Antila Quartet

Lämpimät ilmat jatkuivat Pori Jazzin perjantaina. Aurinkoisen iltapäivän avasi Lokkilavalla Helmi Antila Quartet joka nähtiin viime vuoden festivaaleilla ilmaislavalla. Nyt Lokkilavalle Suomen Jazzliiton Taimi-palkinnon vuonna 2024 voittaneen Antilan toi toinen voitto Teoston Uudet Soundit -kampanjassa.

Setissä kuultiin ensilevyn Kuvia nuoruudesta materiaalia, mutta myös joitain uusia biisejä ensi vuonna tulevalta levyltä.

Olen kuullut bändiä nyt muutamia kertoja eri ympäristöissä ja tämä keikka tuntui tähän mennessä kuulluista vahvimmalta. Antilalla on ilmeikäs lauluääni ja sanoituksissa ja sävellyksissäkin on riittävästi persoonallisuutta, joten Antila on kelpo uusi tulokas singer-songwriter henkisten jazzlaulajien joukkoon. Uusi materiaali lupailee melko samanlaista otetta kuin enimmäisellä – toinen levy on mielenkiintoinen paikka, kuullaanko kehitystä ensimmäiseen.

Tässäkin bändissä näkyvässä roolissa on vibrafonisti Mikko Antila joka on suurten nimien katveessa tämän vuoden Pori Jazzin keskeisiä puurtajia, keskiviikkona hänen oma Sinetti -bändinsä soitti edellisenä perjantaina julkaistun levyn materiaalia, torstaina sitten ilmaislavakeikka Piipin riveissä, perjantaina Helmi Antilan bändissä ja lauantaina Kaisa Mäensivun bändissä. Voidaan odottaa, että Mikko nousee kohta aktiivisimpien jazzdiggaripiirien tuntemasta lahjakkuudesta laajempaankin tietoisuuteen.

• Helmi Antila – laulu, piano
• Mikko Antila – vibrafoni
• Tuomo Purhonen – basso
• Mooses Kuloniemi – rummut

Tomeka Reid Quartet

Jos puhutaan siitä, mitä jazzissa tapahtuu juuri nyt niin näiltä sektoreilta kaksi festivaalin mielenkiintoisinta buukkausta oli laitettu perjantain iltapäivään.

Näistä avant-gardeen kallellaan olevaa uutta jazzia edusti sellisti Tomeka Reidin kvartetti. Kvartetissa soittaa kitaristi Mary Halvorson jonka asemaa jazzkriitikoiden keskuudessa kuvaa hyvin juuri festariviikolla ilmestyneen Downbeat -lehden kriittikkoäänestyksen tulokset, joissa Halvorson voitti paitsi vuoden kitaristin arvonimen niin myös vuoden taiteliijan ja vuoden bändin sarjat Amaryllis -bändillään. Vuoden levyn sarjassa oli tyytyminen kakkossijaan Amarylliksessä soittavan Patricia Brennanin takana. Tomeka Reidinkin uusi levy pokkasi viidennen sijan, joten amerikkalaisten kriitikoiden maailmassa tämän hetken parhaiden jazzasioiden äärellä oltiin.

Reid ja Halvorson ovat tehneet myös paljon hyvin paljon kuulijaa vahvasti haastavaa musiikkia, mutta uusi dance! skip! hop! -levy on hieman leikkisämpää joka ainakin itselleni toimii hyvin. Nytkin setti saatiin hyvin rullaamaan menevällä groovella jonka varaan pystyi sitten värittelemään ties millä avaruusäänillä.

Tämän kvartetin musiikki tuntuu nyt olevan hyvässä tasapainossa jossa se ei ole liian helppoa tai kevyttä vaativammalla diggarille, mutta ei myöskään liian raskasta tai työlästä kuunneltavaa vaan jopa välittömästi nautittavaakin. Tiukkaan puoliympyrään asemoituneella kvartetilla tuntui olevan hyvä meininki päällä.

• Tomeka Reid – sello
• Mary Halvorson – kitara
• Jason Roebke – basso
• Tomas Fujiwara – rummut

SML

Sitten se toinen buukkaus josta kuullaan mitä jazzissa tapahtuu juuri nyt. Erityisesti viime vuosi tuntui siltä, että Los Angelesin ja Chicagon skeneistä tuleva elektronisen ja ambientin musiikin maailmoista ammentava improvisoitu musiikki nousi yhä laajemmin esille ja voisi sanoa, että tämäntyylinen musiikki on tällä hetkellä jazzin mielenkiintoisin trendi joka elää juuri nyt kulta-aikaansa. Keskeisenä julkaisijana tämänlaisessa musiikissa on ollut chicagolainen International Anthem joka on SML:nkin levyt julkaissut.

SML:n musiikki on improvisoitua ja se perustuu pitkälti hypnoottisiin rytmeihin ja grooveihin, voisi musiikin mieltää improvisoiduksi elektroniseksi tanssimusiikiksikin. Bändin perinteisiä melodiainstrumentteja soittavat saksofonisti Josh Johnson ja kitaristi Gregory Ullmann välttävät perinteistä melodia ilmaisua, Johnson soittaa pitkälti toistuvia kuvioita ja Ullmannin tuottamia ääniä ei usein kitaraksi tunnistakaan. Syntetisaattori/elektroniikkamies Jeremiah Chiu (jonka Suomi mainittu -henkiset diggarit saattavat muistaa Ahvenanmaalla äänitetysttä Recordings from the Åland Islands -levystä) luo vielä vahvemmin bändin musiikin elektronisen väreen ja erittäin keskeisessä osassa on rytmiikka jota tarjoilevat basisti Anna Butterss ja We Jazzilla soololevynsä alkuvuodesta julkaissut (ja viime vuoden We Jazzin toisen salakeikan artisti) Booker Stardrum.

Improvisointi on bändin tekemisessä keskiössä, mutta perinteisen jazzin sävelkieltä ei sinänsä kuulla. Olen itse alkanut kovasti pitämään tämänlaisesta tekemisestä – melko paljon sitä on viimeisen parin vuoden aikana tullut uutuuslevyjä kuunnellessa vastaan, mutta varmasti monelle perinteisen jazzin ystävälle kova paikka. Ehkä yleisössä oli kahtiajakautumista havaittavissakin, väkeä haahuili Vesalan päälavan setin jälkimainingeissa Lokkilavalle hyvä määrä, mutta monet lähtivät ennen SML:n setin loppua takaisin päälavan suuntaan, paikalle jääneiltä sitten bändille irtosi lopuksi seisovat aplodit.

Mielenkiintoista musiikkia mielestäni, kehotan seuraamaan paitsi tätä bändiä niin myös sen jäsenten muita tekemisiä. Hieman mainstream näkyvyyttäkin on tänä vuonna tullut tälle skenelle Red Hot Chili Peppers -basisti Flean soololevyn kautta, sen on nimittäin tuottanut Johnson ja Butterss soittaa levyn pystybasso-osuudet.

• Josh Johnson – alttosaksofoni, elektroniikka
• Jeremiah Chiu – syntetisaattorit, elektroniikka
• Gregory Ullmann – kitara, elektroniikka
• Anna Butterss – basso
• Booker Stardrum – rummut, lyömäsoittimet

Cécile McLorin Salvant

Laulaja Cécile McLorin Salvant nähtiin Porissa viimeksi neljä vuotta sitten. Jos silloinkin kirjoitin McLorin Salvantin olevan jazzkriitikoiden ykkösvalinta johtavaksi jazzlaulajaksi niin tähän saatiin festivaaliviikolla vahvistus uusimmasta Downbeatin kriitikkoäänestyksestä jossa McLorin Salvant oli jälleen ylivoimainen ykkönen.

Salvantin uusin levy With Every Breath I Take on orkestraalinen balladilevy, mutta pianisti Sullivan Fortnerin, basisti Yasushi Nakamuran ja rumpali Kyle Poolen täydentämän kvartetin ohjelmisto oli melko samanhenkinen sekoitus McLorin Salvantin eri tyylejä kuin edellinenkin vierailu, mutta tietysti uudellakin levyllä tulkittuja kappaleita kuultiin.

McLorin Salvant tulkitsee upeasti vanhoja standardeja ajattomalla tyylillä, mutta hallussa on muitakin tyylejä. Edellisen vierailun tapaan nytkin saatiin teatraalinen Kurt Weill tulkinta, tällä kertaan Kolmen pennin oopperan The World is Meanista joka näytti sellaista taituruutta toisenlaisessa tyylissä jota ei juuri jazzlaulajilta kuule.

Lähes McLorin Salvantin veroinen taituri omalla sarallaan on pianisti Sullivan Fortner joka nytkin rikasti tulkintoja mainiolla soitollaan. Fortneriakin moni pitää tämän hetken parhaana jazzpianistina – ainakin perinteisemmissä tyyleissä, Downbeatin äänestyksessä oli tosin tyytyminen toiseen sijaan.

McLorin Salvant omisti tämän keikan basisti Yasushi Nakamuralle jota kaikki saavat kiittää että konsertti toteutui, sillä torstaina Norjassa Moldessa esiintyneen bändin lento Suomeen oli peruttu ja bändi saapui Poriin Nakamuran vaatimuksesta yötä myöten ajaen, ilmeisesti Vaasan kautta lautalla, Tornion kautta tuskin olisi ehtinyt kun Molden konsertin päättymisestä Porin keikan alkuun oli noin 24 tuntia.

• Cécile McLorin Salvant – laulu
• Sullivan Fortner – piano
• Yasushi Nakamura – basso
• Kyle Poole – rummut