Olipahan tiukka jazzkuukausi syyskuussa. Paljon pyöri Jazz Finland -festarien ympärillä, mutta muutenkin uusia kiinnostavia levyjä ilmestyi Suomessa ja maailmalla runsaasti ja katseet kääntyvät myös jo tuleviin festareihin – Tampere Jazz Happeningiin ei ole enää kuin neljä viikkoa!

Lenny Pickett & UMO – The Big Wiggle

Syyskuun alussa vihdoin Suomessa ilmestyi UMOn levy yhdysvaltalaisen saksofonisti Lenny Pickettin kanssa. Pickett muistetaan kansainvälisesti parhaiten varmaankin 70-luvun funk-kokoonpano Tower of Powerin maineikkaasta torvisektiosta, josta alkoi menestyksekäs ura studiomuusikkona. Jenkeissä Pickett tunnetaan Saturday Night Liven bändin pitkäaikaisena johtajana.

Muiden kiireidensä vuoksi Pickett ei juuri oman musiikin levyttämiseen kerkeä, joten UMOn levyllä on kulttuurillista arvoa myös Pickettin räväkän soittotaidon tallentamisesta jälkipolville jazz-kontekstissa.

The Jan Lundgren Trio – Flowers of Sendai

Ulkomaisia kuukauden löytöjä viime aikaisista levyistä Jazzpossulle oli ruotsalaispianisti Jan Lundgrenin trion uutukainen Flowers of Sendai, joka on varsin mukavaa modernia pianotrio kamaa. Tsekatkaapa.

Heikki Sarmanto – Wolf

Heikki Sarmanto oli muutamaankin kertaan syyskuun aikana tapetilla. Syksyn jaZZanti-sarja alkoi Sarmannon ensimmäisen soolopianolevyn julkaisukonsertilla ja Kirjasto 10:n Edward Vesala -illassa Sarmanto oli muiden aikalaisten kanssa muistelemassa Eetua.

Sarmannon oma lämpimin muisto Vesalasta oli spontaanisti triojamitilanteessa veljensä Pekan bassossa ja Vesalan kanssa syntynyt sävellys Wolf, joka oli saanut kolmikon vallan tunteelliseksi.

Sun Trio – Time is Now

Syyskuun suuri jazztapahtuma Helsingissä oli Jazz Finland -festivaali, jossa kunnianarvoiselle ulkomaiselle kutsuvierasyleisölle esiteltiin laajalla rintamalla suomalaista nykyjazzia. Jazzpossun eniten odottamia keikkoja oli aivan juuri uuden levyn julkaisevan Sun Trion setti, jossa päästiin nauttimaan Jorma Kalevi Louhivuoren maagisesta trumpetinsoitosta, rummuissa velipoika Olavi ja bassossa festivaalien työllistetyin muusikko – Antti Lötjönen.

Arve Henriksen – Saraswati

Sun Trion fiilistely toi mieleen norjalaistrumpetisti Arve Henriksenin, joten otetaan tähän väliin yksi biisi viime vuonna ilmestyneeltä mainiolta Places of Worship -levyltä.

Hailu Mergia – Sewnetuwa

Etiopialainen kulttihahmo Hailu Mergia on tulossa We Jazz -klubin vieraaksi lokakuussa Kutoselle 18.10. Tässä tyylinäyte Awesome Tapes from African viime vuonna uudelleenjulkaisemalta levyltä, toinen uudelleenjulkaisu tulossa parahiksi klubi-illaksi.

Eero Koivistoinen Music Society – Bells

Ennen Vesala-illan sopivaa kontekstia en ollut jostain syystä tullut ajatelluksi miten lähellä Eero Koivistoinen Music Societyn klassikkolevyn Wahoo rubato-hetki Bells on tuon ajan Vesalan musiikkia.

Dylan Howe – Subterraneans

Yhdeksi tämän vuoden ulkomaisista suosikkijulkaisuista singahti syyskuussa brittirumpali Dylan Howen Subterranean – New Designs on Bowie’s Berlin jossa nimen mukaisesti tulkitaan jazz-hengessä uusiksi David Bowien ns. Berliinin kauden musiikkia 70-luvun lopulta. Bowien Low, Heroes ja Lodger kuuluvat Jazzpossun suosikkeihin taiderockin puolelta ja uusi levy tekee näille komeasti kunniaa. Vahva suositus!

Pekka Tuppurainen – Some Are

Jazzpossu olikin toivonut jonkun tekevän albumillisen Bowien tämän kauden musiikkia ja useamman vuoden ajan kuultuaan Pekka Tuppuraisen Röd/Blå –levyllä muutamia Bowie/Eno -tulkintoja. Tässä niistä Some Are.

Heikki Sarmanto – Duke and Trane

Sarmannon ollessa tapetilla oli pakko livauttaa mukaan tämä suomalaisen spiritual jazzin merkkiteos – New Hope Jazz Mass -jazzmessun avaava Duke and Trane, joka päätyi myös Jazzman Recordsin Spiritual Jazz-sarjan kakkoslevylle.

Aquila – Um Allah

Spiritual Jazz -sarjasta puheen ollen sen viides levy ilmestyi kuun aikana Spotify’hin. Aiemmat koosteet ovat keskittyneet maanosiin tai muihin teemoihin, mutta viidennen osan teemana on spiritual jazz ympäri maailmaa. Aquila tulee Chilestä, biisi on Pharoah Sanders -tulkinta, saksofonissa kaikuu Etelä-Amerikkalaista näkemystä voimakkaasti näihin aikoihin tuoneen Gato Barbierin vaikutus.

Mammal Hands – Mansions of Millions of Years

Uutta kiinnostavaa brittijazzia tulee jälleen manchesterilaiselta Gondwana Recordsilta, josta on tullut yksi Jazzpossun luottolevy-yhtiöitä. Aiemmin blogissa tältä pienmerkiltä on tänä vuonna käsitelty GoGo Penguinin toinen levy ja levymerkin keulahahmo Matthew Halsallin Gondwana Orchestran levy. Merkin uusin kiinnitys on Mammal Hands joka nuoren brittijazzin rintamassa sijoittuu johonkin GoGo Penguinin ja Portico Quartetin välimaastoon.

GoGo Penguin – One Percent

GoGo Penguin on myös briteissä ajankohtainen, sillä heidän levynsä on yksi nimekkään Barclaycard Mercury Prizen ehdokkaista vuoden levyksi. Yksi Mercury Prizen lähtökohdista on, että kaikki genret ovat kisassa samalla viivalla, joten se toimii myös jonkunlaisena barometrina jazzin näkyvyydestä brittien musiikkielämässä.

Polar Bear – Be Free

Toinen Mercury Prizen jazz-ehdokkaista tänä vuonna on Polar Bear, jonka vapaamuotoinen ilmaisu on melko ennakkoluuloton valinta vuoden levy -ehdokkaaksi.

Bill Frisell – Winter Always Turns to Spring

Syyskuussa tuli kuunneltua yhtä Jazzpossun pitkän ajan suosikeista – nimittäin kitaristi Bill Friselliä, joka veti aikoinaan 90-luvulla Jazzpossun kuuntelemaan nykypäivän jazzia ja New Yorkin avant-garde piirejä John Zornin Naked Cityn kautta. Friselliltä on tulossa uusi levy lokakuussa ja loka-marraskuun vaihteessa hän saapuu Tampere Jazz Happeningiin uuden levyn tunnelmissa.

Intone – Is

Jazz Finland -festarien yhteydessä järjestetyssä Young Nordic Jazz Comets -showcasessa kuultiin nuoria kokoonpanoja eri pohjoismaista. Ruotsin edustaja Intone oli ehkä klassista jazz-ilmaisua lähimpänä livetilanteessa, mutta on kvintetin ensilevyllä varsin moderniakin otetta kuten tässä biisissä Is. 

Krokofant – Polyfant

Jazzpossun ja monien muidenkin suosikiksi YNJC:ssä nousi norjalainen Krokofant, jonka reteä rock-vaikutteinen rymistely toi vahvasti mieleen Suomessa aktiivisesti keikkailleen ja alkuvuodesta levyn julkaisseen Equally Stupidin.

Elephant9 & Reine Fiske – The Riddler

Toinen jazzin ja rockin rajapinnassa liikkuva ajankohtainen norjalaiskokoonpano on trio Elephant9 joka on tulossa kitaristi Reine Fisken kanssa tulossa Tampere Jazz Happeningiin. Tässä nelikon yhdessä tekemältä levyltä tyylinäytettä.

Steve Coleman and Five Elements – Triad Mutations II

Yhdysvaltojen puolella merkittävän kunnianosoituksen sai 90-luvulla m-base -toimistaan kuuluisuuteen noussut alttosaksofonisti Steve Coleman, jolle myönnettiin MacArthur -säätiön $625,000 :n stipendi.

Nina Mya – Butterfly

Useammatkin Jazz Finland -festareilla esiintyneet tahot yrittivät ajoittaa uuden levyn julkaisua festarien läheisyyteen. Lähimmäksi pääsi laulaja Nina Mya, jonka uusi New Yorkin opintovuoden aikana syntynyt levy ilmestyi juuri konserttipäivänä. Erityisesti Jazzpossua levyllä sykähdytti hieno tulkinta Herbie Hancockin Butterflysta.

Herbie Hancock – Sly

Sitten palataan lopuksi takaisin alkupisteeseen, aasinsiltana tietysti Herbie Hancock itse, jonka Head Hunters -levyn asemaa jazz-funkin klassikkona ei voine yliarvostaa.

Tower of Power – Knock Yourself Out (live)

Loppuun Lenny Pickettin 70-luvun huippuhetkiä erityisesti hyvänä livebändinä tunnetun Tower of Powerin riveissä.

Vuoden 1976 livelevyn Live and in Living Color pitkä päätösraita Knock Yourself Out on myös uuden UMO-levyn syntyhistoriassa tärkeä. UMOn ja Pickettin yhdistävä tapahtumasarja nimittäin sai alkunsa 80-luvun lopussa kun saksofonisti Jouni Järvelä sai tietää Pickettin pitkästä yhdeksänminuuttisesta fonisoolosta tässä biisissä ja innostui etsimään käsiinsä Pickettin musiikkia ja tutkimaan muutenkin tämän tekemisiä.

Myöhemmin 2000-luvulla Järvelän ja Pickettin yhdisti 90-luvulla UMOn kapellimestarina toiminut Rich Shemaria, jolla oli yhteistä projektia Pickettin kanssa ja joka piti yhteyttä vielä myös UMOlaisiin. Tästä sitten alkoi varsinainen yhteistyö joka nyt huipentui uuteen levyyn.