Levyhyllylokakuu-haaste kaartuu takasuoralle ja loppukiri häämöttää. Vielä ollaan päivän fyysisen levyn fiilistelytahdissa pysytty oivasti mukana. Mikäs tässä hyvää musiikkia kuunnellessa.
13.10. Edward Vesala – Satu
Suomalaisen free jazz -rumpujen suurin nimi on Edward Vesala, jonka ECM-levymerkin julkaisut 1970-luvun puolesta välistä olivat suomalaisen jazzin suuria kansainvälisiä läpimurtoja. Komeita levyjä ovat vieläkin Nan Madol ja 13.10. levyhyllylokakuussa vuoronsa saanut Satu, jossa Vesalan bändissä tuon ajan keskeisen suomalaisen tutkaparin – Juhani Aaltosen – soitti kansainvälinen kaarti mukana mm. Tomasz Stanko ja Terje Rypdal.
14.10. Marc Levin – Social Sketches
Ostin yhdysvaltalaisen huilu/kornetti/flyygelitorvisoittaja Marc Levinin levyn Social Sketches sikana säkissä vain sen takia, että sillä soittaa Levinin lisäksi nimekäs suomalainen kaarti ja levy on äänitetty jonkun kiertueen aikana Lahdessa. Mukana menossa saksofonissa Seppo “Paroni” Paakkunainen, bassossa Teppo Hauta-Aho, rummuissa Reino “Reiska” Laine ja laulussa Carita Holmström, joka oli juuri edellisenä vuonna edustanut Suomea Euroviisuissa Eero Koivistoisen sävellyksellä Älä Mene Pois vaatimattomalla menestyksellä Abban räjäyttäessä pankin.
Social Sketchesillä yhdistyy yhteiskunnallinen kantaaottavuus lauletuissa teksteissä ja Richard Nixonia kritisoivassa lausutussa runossa villimpään free jazz -töristelyyn. Instrumentaalipuoli toimii ehkä paremmin, etenkin Paakkunainen sooloilee hienosti.
15.10. John Zorn – Bar Kokhba
Viikon CD-hyllylöydöksi valikoitui John Zornin Masada-laulukirjaa eri kamariorkesterikokoonpanoin tulkinnut Bar Kokhba -levy jota ei ole tullut vuosiin kuunneltua, vaikka aikanaan se soi ahkerastikin josta todistavat melko runnellut kannet.
Tupla-CD:n kaikissa 25:ssä biisissä taitaa olla eri kokoonpano, joten melko vaihtelevaa meininkiä on kyseessä. Muutama vanha suosikkibiisi oli yhä ylitse muiden – yhdistävänä tekijänä David Krakauerin klarinetti joka ei muilla biiseillä pääsekään ääneen – pianisti Steve Colemanin kanssa soitettu Mahshav ja John Medeskin urkujen säestyksellä tulkittu Paran ovat mahtavia vetoja.
16.10. Vesala Klaani – Afrikan Tähdet
Mukava koko perheen jazz-levy on Vesala klaanin Afrikan tähdet, jossa Edward Vesala ja Iro Haarla perheineen ja ystävineen – mukana mm. 14 vuotias sittemmin mittavan laulaja- ja pedagogiuran tehnyt Jenny Robson levytysdebyytissään – esittää afrikkalaisista rytmeistä ja luontoteemoista ammentavia lauluja. Muutamia aivan hurmaavia biisejä!
Päätöskappale Iltalaulu kuului ainakin livenä Black Motorin ja Verneri Pohjolan Vesala-settiin, joten hyvällä todennäköisyydellä mukana myös viime vuonna TUMille äänitetyllä levyllä joka julkaisuaan vielä odottaa.
17.10. Joe Farrell – Outback
Tuottaja Creed Taylorin CTI -levymerkin soundin kehitys 1970-luvun mittaan viihteellisempään suuntaan on hyvä kuva koko genren mainstreamin kehityksestä tuohon aikaan. Vuosikymmenen alussa CTI:ltä tuli vielä aika perinteisen jazzin suunnassa jatkavia hienoja levyjä, yksi Jazzpossun suosikeista on saksofonisti Joe Farrellin Outback vuodelta 1972, jossa erittäin kova kokoonpano – koskettimissa Chick Corea, rummuissa Elvin Jones, lyömäsoittimissa Airto Moreira ja bassossa Buster Williams. Sähköisistä koskettimista huolimatta ollaan enemmän klassisen jazz-perinteen jäljillä kuin tuon ajan trendikkäissä fuusiosoundeissa. Tästä seuraavana vuonna sitten Eumir Deodaton jo tulevia diskosoundejakin ennakoinut Prelude ja sen valtava myyntimenestys sitten vetivät kuitenkin CTI:tä uusille urille…
18.10. Pharoah Sanders – Live at the East
The East oli Brooklynin Bedford-Stuyvesantin kaupunginosassa sijainnut 1969 avattu mustan kulttuurin ja koulutuksen keskus jossa järjestettiin myös paljon jazzkeikkoja. Tämän levyn nimi on kuitenkin juksua sillä levy äänitettiin studiossa, johon tosin tuotiin yleisöksi Eastin jengiä.
Levy ei ole Pharoah Sandersin aivan tunnetuimpia Impulse!-kauden levytyksiä, mutta parhaat hetket ovat kyllä Sandersia 70-luvun parhaimmillaan – huippukohta on koko LP:n A-puolen mittainen komea Healing Song.
19.10. John Klemmer – Constant Throb
70-luvun alun Impulse! -tuotantoa on myös sunnuntain valinta – John Klemmerin Constant Throb. Yleisesti katsotaan Impulse!:n kulta-ajan loppuneen kun pitkäaikainen tuottaja Bob Thiele lähti talosta ja perinteisestä musta/oranssi värimaailmastakin oli jo luovuttu, mutta vähän liikaakin paitsioon Jazzpossun mielestä jäävät monet hyvät 70-luvun puolella julkaistut Impulse!-levyt, kuten esimerkiksi Klemmerin neljä levyä joista vain yksi on julkaistu CD:llä.
Klemmeristä tuli sittemmin Jazzpossun makuun aivan sietämättömän löperö smooth jazz-ukkeli, mutta 70-luvun alussa soitossa oli vielä hyvin potkua. En siis suosittele Klemmerin täydellistä tuomitsemista myöhemmän tuotannon perusteella.