Lokakuu on ollut erittäin aktiivinen jazz-kuukausi ja Jazzpossun yhden kuukauden sisällöntuotantoennätys menee selvästi uusiksi 20 postauksen voimalla. Paljolti kuukauden musiikkia ohjailivatkin siis ajankohtaiset tapahtumat ja niiden aiheuttamat mielleyhtymät.

Aktiivinen kausi myös jatkuu sillä tänään alkaa toden teolla Tampere Jazz Happening eikä Helsingin loppuvuoden väriläiskä We Jazz 2014:kaan kaukana ole.

Pitemmittä puheitta musiikin pariin!

GoGo Penguin – Break

Manchesterilainen GoGo Penguin sai Briteissä oikein kunnon piristysruiskeen kansansuosiossa kun bändin alkuvuodesta ilmestynyt v2.0 oli yhtenä ehdokkaana genrerajat ylittävän Barclaycard Mercury Prize -palkinnon saajaksi ja sai tukijoukkoihinsa mm. Gilles Petersonin. Vuoden levyä v2.0:sta ei tullut vaan sen vei Young Fathersin Dead. 

Asian tiimoilta v2.0:sta julkaistiin lokakuussa deluxe-versio jossa on kolme erinomaista lisäbiisiä jotka tekevät tästä yhdestä Jazzpossunkin vuoden suosikkilevystä entistä paremman. Tässä näytteenä uusista biiseistä Break.

Esbjörn Svensson Trio – Goldwrap

GoGo Penguinin musiikin keskeinen esikuva jazz-puolelta on luonnollisesti Esbjörn Svensson Trio jonka tuore näkemys modernista pianotriosta on yksi viime vuosikymmenten vaikutusvaltaisimpia. Hyvä esimerkki e.s.t:n laajalti kopioidusta tyylistä on Goldwrap vuodelta 2006.

Colin Stetson – Judges

Colin Stetsonin omaperäinen bassosaksofoni soolotyöskentely on käynyt mielessä lokakuun varrella pariinkin otteeseen – ensimmäisen kerran kun Vapaat Äänet -kiertueella ranskalaisen Journal Intimen Fred Gastard sooloili samalla soittimella samassa hengessä ja toisen kerran Supermassive-festareiden free jazz -illassa jossa settien väliset tauot täytettiin pelkästään Stetsonin musiikilla.

Judges on kolme vuotta sitten ilmestyneen New History Warfare -trilogian toisen levyn keskeisiä teoksia.

Mingus Dynasty – The Dry Cleaner from Des Moines

Lokakuun aikana pyöri levyhyllylokakuu -haaste jonka puitteissa joka päivä oli määrä kaivaa levyhyllystä joku vähemmälle kuuntelulle viime aikoina jäänyt fyysinen levy. Yksi alkupään levyistä oli Joni Mitchellin Mingus jolla ensilevytyksensä saaneet Charles Minguksen Mitchellille antamat sävellykset julkaistiin big band -versioina Minguksen kuoleman jälkeen Mingus Dynastyn levyllä Chair in the Sky.

Tässä Mitchellin tulkinnoista onnistunein, The Dry Cleaner from Des Moines big band -kuosissa. Biisin alkuperäisversio kuultiin kuun aikana myös Radio Helsingin Jazz kiinnostaa -ohjelmassa Matti Niveksen ja Annika Mustosen juontamassa laulujazz-spessussa.

Bill Frisell – Pipeline

Huomenna Tampere Jazz Happeningiin saapuu kitaristi Bill Frisell, joka uusimmalla levyllään tulkitsee nuoruutensa kitaramusiikkia 50- ja 60-luvuilta. Surfkitaraklassikko Pipeline soi hienosti utuisena “avaruus”-versiona.

KYN – Outo Kantele

Akateeminen naiskuoro KYN kantaesitti kuun aikana uutta etnistä jazzia Jukka Linkolalta ja Mikko Hassiselta. KYNin ohjelmiston kruunuksi jäi kuitenkin ainakin Jazzpossun mielestä kolmisen vuotta sitten levytetty Jukka Linkolan Outo kantele-sarja jonka nimiosa täten kuunneltakoon. Kuoroa säestävät Johanna Juhola, Manuel Dunkel, Kirmo Lintinen, Ville Herrala ja Mika Kallio.

Flying Lotus – German Haircut

Flying Lotus – Cold Dead

Alice Coltranen siskonpojanpoika tuottaja-muusikko Flying Lotus julkaisi uuden levyn You’re Dead kuun aikana aiheuttaen perinteisiä “onko jazzia vai eikö ole ja mitä jazz ylipäänsä on” -keskusteluja. Oli miten oli, selviä avant-garde jazz-vaikutteisia biisejä Flying Lotuksen levyiltä voi ainakin poimia. Tässä muutama sellainen – German Haircut vanhemmalta Cosmogramma-levyltä ja uutukaiselta Cold Dead

Donald Byrd – Stepping Into Tomorrow

The Vinyl Factory kysyi kesällä kuudeltatoista muusikolta, DJ:ltä ja levy-yhtiövaikuttajalta heidän suosikkilevyjää nyt 75 täyttävän Blue Noten katalogista. Voitaneen pitää yllätyksenä että ainoa useampia mainintoja kerännyt levy oli Donald Byrdin tanssittavan soul-jazz kauden Stepping Into Tomorrow ja muutenkin juuri Byrd keräsi eniten suosiota.

Tähän kuukausilistaan kyseinen biisi tosin päätyi lähinnä sen vuoksi että se tuli voimakkaasti mieleen yhdestä ajankohtaisesta kotimaisen jazzin klassikosta joka sai taannoin uuden julkaisun nimittäin…

Olli Ahvenlahti – Aura

Olli Ahvenlahden The Poet on vanhentunut varsin arvokkaasti 70-luvun fuusiojazz -levyksi ja nauttii mm. Isossa-Britanniassa kulttimainetta Grandma’s Rocking Chairin oltua iso klubi-jazz hitti acid jazz -aikakauden tanssilattioilla.

Nyt levy on julkaistu siellä uudestaan LP:nä Mr Bongo levymerkillä ja pääsi tätä kautta myös Jazzpossun vinyylihyllyyn alkuperäisen Love Recordsin julkaisun ollessa hintava keräilylevy.

Tämä Aura ei ole sinänsä levyn parhaita biisejä, mutta jotenkin ihastutti kun kuuntelin pitkästä aikaa siinä oleva Pekka Pohjolan äärimmäisen tunnistettava bassosoolo joka jotenkin tuntuu olevan väärässä paikassa tässä kontekstissa, mutta pakko tykätä Pohjola-meiningistä silti.

Eero Koivistoinen – The Original Sin

Toinenkin 70-luvun kotimainen klassikko on juuri julkaistu uudestaan Svart Recordsin toimesta Suomessa. Olikin jo aika julkaista uudestaan Eero Koivistoisen The Original Sin jota ei ole CD:lläkään koskaan julkaistu. Vieläkin toimii tämäkin!

Ahvenlahti ja Koivistoinen ovat usealla rintamalla ajankohtaisia muutenkin – juuri julkaisunsa on saanut Oulu All Star Big Bandin kanssa tehty 70’s Revisited ja joulukuun We Jazz 2014 -tapahtumassa esiintyy Ahvenlahti-Koivistoinen 3G Quintet jossa kahden vanhan mestarin lisäksi soittavat Timo Lassy, Teemu Åkerblom ja Sami Nummela.

Miles Davis – Fat Time

Sibelius-Akatemian DIG.-festivaalin ulkomainen tähtivieras tänä vuonna oli amerikkalaiskitaristi Mike Stern joka nousi jazz-piireissä maailmanmaineeseen Miles Davisin comeback -bändissä 80-luvun alussa. Tässä suuren yleisön ihan ensikosketus Sterniin Davisin riveissä The Man with the Hornin avausraidalla Fat Time.

Marcus Millerin muhkeiden basso-soundien jälkimainingit kuuluivat Sternin Musiikkitalon konsertissakin jossa samankaltaisia tunnelmia tarjoili Sternin basisti Chris Minh Doky.

Sonny Rollins – The Bridge

Syksyn mittaan jazzista on saatu nauttia myös Radio Classic -kanavalla kerran viikossa Classic Jazz -ohjelmassa. Sieltä bongasin tämän Sonny Rollinsin mainion revittelyn vuoden 1962 The Bridge -levyltä. Ei mennyt sillalla treenaaminen hukkaan!

Anthony Braxton – Victory Ball

Levyhyllylokakuun miellyttäviä sivuvaikutuksia oli, että sai seurata mitä muut musiikin ystävät kuuntelivat kuun mittaan. Valon kuvia -blogin Jukka Piiroisen innoittamana tutustuin Anthony Braxtonin levyttämään levyliseen Lennie Tristanon sävellyksiä 80-luvun lopulta.

Jack Bruce – Over the Cliff

Kuun surullisia uutisia oli Jack Brucen poistuminen keskuudestamme 71 vuoden iässä. Useimmat musiikin ystävät tuntevat Brucen erityisesti Creamin basistina, mutta hänellä oli vahva jazz-puolensakin – ehkä näkyvimpänä pesti Tony Williamsin Lifetime -bändissä.

Jazzhommat kiinnostivat jo ennen Creamin hajoamista 1968 ja tuolloin Bruce levytti monipuolisen jazz-levyn Things We Like John McLaughlinin, Jon Hisemanin ja Dick Heckstall-Smithin kanssa. Tässä näytteenä free jazzin villiyttä sisältävä avausraita Over the Cliff.

Frank Zappa – Apostrophe’

Bruce oli jazzhommissa myös vuonna 1971 työstämässä Carla Bleyn tripla-LP:tä Escalator over the Hill kun Frank Zappa pyysi häntä pistäytymään omissa nauhoituksissaan joiden tuotoksia päätyi sitten myöhemmin Apostrophe’ -levylle.

Eri henkilöiden myöhemmissä haastatteluissa on vähän erilaista legendaa siitä mitä Bruce levyllä oikeastaan soitti, mutta kaikesta päätellen hän on ainakin vahvassa osassa tässä mainiossa jamittelussa.

Zappa ja Bruce eivät kovin mairittelevia kommentteja toisistaan antaneet – Zappa sanoi Brucen soittelun olevan aivan liian aktiivista basistiksi ja Bruce puolestaan kuvasi studiossa kuulemaansa materiaalia sanoilla “pretty awful” ja sanoi Carla Bley -projektin olevan paljon mielenkiintoisempaa musiikkia.

Roy Ayers – The Fuzz

Soul/funk-jazz vibrafonisti Roy Ayers saa kunnian avata kuukauden vibrafonisti-katsauksen omalla näkemyksellään 70-luvun alun jamittelumeiningistä. Aikakauden sähköisiä efektejä kokeiltiin aikakauden fuusion hengessä vähän joka soittimen kanssa eikä vibrafonikaan tältä säästynyt. Kaikki solistit olivat tietysti uusille nouseville kitarasankareille kateellisia joten miksipä ei säröpedaalia kokeilisi vibrafoninkin kanssa kuten tässä.

Gary Burton – Vibrafinger

Yksi 60-luvulla maineeseen nousseista vibrafonisteista suurimpia on Gary Burton joka käväisi lokakuun viimeisellä viikolla Euroopan kiertueellaan myös Helsingissä Savoy-teatterissa. Burton oli jo varhain mukana fuusiojazzin ensimmäisessä aallossa ennen Milesin Bitches Brew’ta ja kokeilipa hänkin raflaavalla säröllä höystettyä vibrafonisoundia tässä Vibrafinger -biisillä vuonna 1970. Lienee Burtonin sukellus syvimmälle rock-vaikutteisiin soundeihin.

The New Gary Burton Quartet – The Lookout

Burtonin kvartetin uudessa ohjelmistossa Jazzpossun mielestä keskeistä on kitaristi Julian Lagen sävellysten kepeän leikkisä svengi jota kuultiin keikallakin monessa biisissä – esimerkkinä livesetin kakkosbiisi The Lookout.

Bobby Hutcherson – Pompeian

Toinen 60-luvun uusista kuumista vibrafonisteista oli Bobby Hutcherson joka vaikutti erityisesti Blue Notella ollen merkittävä osa levymerkin kokeilevamman siiven mystistä soundia. Vuoden ’68 Total Eclipse päätyi kuun aikana Jazzpossun vinyylihyllyyn alkuperäispainoksena – hieno biisi tältä levyltä on sen päättävä Pompeian joka heittäytyy lempeästä jazzvalssista varsin kokeellisiin tunnelmiin soolojen ajaksi.

Chick Corea & Return to Forever – You’re Everything

Tuota Pompeiania fiilistellessä alkoi vaivata päätä ajatus siitä, että on joku toinen biisi jonka melodia on hyvin samankaltainen. Kun melodiaa makusteli päässä tovin niin mieleen nousi Flora Purimin ääni ja sieltä se sitten löytyi – sehän kuulostaa kovasti Chick Corean Return to Foreverin ensimmäisen aallon biisiltä You’re Everything. Soittipa Corea pianoakin tuolla Hutchersonin Total Eclipsellä, joten biiseissä on tätä kautta melko suora linkki.

Lonnie Liston Smith – Expansions

Levyhyllylokakuun nautinnollisimpiin hetkiin kuului Lonnie Liston Smithin 
Expansions jonka nimibiisi on ehdottomia 70-luvun soul-jazz suosikkeja. Tuli hehkutettua sitä siinä määrin tuolloinkin että ajattelin sen ansaitsevan paikan kuun playlistilläkin.

Hailu Mergia & The Walias – Musicawi Silt

We Jazz -klubilla vieraili ethiojazzin klassikkonimi Hailu Mergia joka tekee nyt uutta tuloaan musiikkielämään. Tervetullut uusintajulkaisu on Hailun 70-luvun ethio-LP klassikko Tche Belew jossa on samaa vahvaa tenhoa kuin tässäkin bändissä vibrafonia soittavan Mulatu Astatken kuuluisissa levytyksissä.

Samuel Yirga – Firma Ena Wereket

Tämän sukupolven ethiojazz-nimistä Jazzpossu tietää mainita Addis Ababalaisen pianisti Samuel Yirgan, jonka musiikki on noteerattu laajalti ainakin Ison-Britannian world music -piireissä. Pari vuotta sitten ilmestynyt Guzo on mainio levy ethio/world music -faneille, tsekatkaa!

Sons of Kemet – All Will Surely Burn

Samankaltaista vahvaa tenhoa on myös huomenna Tampereen Tullikamarin setit 14.00 avaavan Sons of Kemetin musiikissa. Bändin Burn -levyn LP-versio kuuluu ehdottomasti Jazzpossun Tampereen keikan ostoslistalle sikäli kun tätä monin paikoin loppuunmyytyä tuotetta on saatu tarjolle!