Improvisoitu musiikki nautti eilen harvinaista kansansuosiota Espoossa kun harmonikkataiteilija Kimmo Pohjosen ja ranskalaisrumpali Eric Echampardin Vapaiden äänien Charles Gilin järjestämän Suomen kiertueen päätöskonsertti veti Sellosalin täyteen viimeistä paikkaa myöten – jäipä halukkaita kuulijoita salin ulkopuolellekin.

Paljon rakentui Pohjosen vahvan persoonan ympärille. Hihattomaan paitaan ja nahkaessun mieleen tuomaan hameeseen sonnustautunut tuimailmeinen mies harmonikan palkeet käsissään toi mieleen sepän – eikä mitä vaan hevosenkengän vääntäjää vaan myyttisen runomitasta riisutun Kalevalaisen hahmon joka hallitsi niin tulta kuin rautaa.

Luonnollista harmonikan sointia ei juuri kuultu, ison salin täyttävää ääntä koristivat moninaiset sähköiset efektit joilla harmonikasta loihdittiin erilaisia maisemia. Kotimaisena käsityönä tehtyjen Kumu-rumpujen takana Echampard pysyi soittimensa luonnollisemmissa äänissä hienosti Pohjosen mukana eläen tunnelmasta toiseen – herkästä raskaaseen. Myös äänimies Heikki Iso-Aholan panos oli olennainen.

Reilun tunnin setti koostui pitkistä kaarista joissa usein lähdettiin pienestä – tuulensuhinaa, luonnon ääniä, käsityöläispajan kilinää ja kolinaa – josta sitten päädyttiin komeaan pauhuun Echampardin noitarumpujen shamanistisesti viedessä.

Toisin kuin jazzin lähtökohdista ponnistavilla improvisoijilla Pohjosella ei ollut tarvetta soittaa liikaa nuotteja meiningin yltyessä vaan suurin voima löytyi pitkästi voimallisista vetelyistä – estetiikassa oli paikoitellen jopa post-rockin sävyjä ja metallimaista asennetta.

Teatraalisuus oli elämyksellisessä setissä olennaisessa osassa – valoja käytettiin voimakkaasti hyödyksi ja Pohjosen jäntevä lavatyöskentely oli suuri osa tunnelmaa, ilman visuaalista puolta paljon tehokkuudesta olisi jäänyt pois.

Vapaat äänet -kiertueet jatkuvat suomalais-ranskalaisissa merkeissä maaliskuussa. Silloin kiertueella Aleatoric (Aki Rissanen,  Robin Verheyen ja Markku Ounaskari) ja Imperial Quartet.