Saksofonisti Jukka Perko solmi viime vuonna uuden levytyssopimuksen saksalaisen ACTin kanssa. Ensimmäinen julkaisu omissa nimissä – duettolevy Iiro Rantalan kanssa – julkaistaan ensi kuussa, mutta ensimmäinen vierailu sidemanina on jo kaupoissa. Saksalaisrumpali Wolfgang Haffnerin uudella levyllä Kind of Cool joukko kokeneita eurooppalaisen jazzin nimiä – Perko joukon nuorimpana – kerääntyy tulkitsemaan ikivihreitä jazz-klassikoita  ja Haffnerin uusia sävellyksiä cool jazzin hengessä.

Sekstetissä soittavat edellämainittujen lisäksi Esbjörn Svenssonin triosta tunnettu basisti Dan Berglund, 83 vuotias serbialainen veteraani Dusko Goykovich, saksalaisvibrafonisti Christopher Dell ja pitkän linjan ruotsalaispianisti Jan Lundgren, jonka Flowers of Sendai –levy herätti paljon positiivista huomiota maailmalla viime vuonna ja pääsi Jazzpossunkin syyskuun soittolistalle.

Levyn standardien biisivalinnoissa on pääosin luotettu kovimpiin klassikoihin eli toisin sanoen kalutuimpiin luihin – mukana mm. Milesin So What, Autumn Leaves, Summertime, My Funny Valentine, Modern Jazz Quartetin Django – joten tulkintojen onnistumiselle on rima asetettu korkealle.

Suhtauduin levyyn etukäteen hieman skeptisesti sillä Haffnerin edellinen ACT-julkaisu Heart of the Matter oli makuuni aivan liian sakiaa pehmo smooth/nu jazzia josta tulee vahvasti mieleen puhelinpalvelujen jonotusmusiikki (tsekkaa vaikka siirappinen versio Lionel Richien Hello‘sta), mutta levyn näytekappaleet nostivat odotuksia – tässähän onkin hyvä cool jazz viba!

Erityisesti korvaa miellyttävät puhaltajakaksikko Perko ja Goykovich jotka tuovat onnistuneesti kahdenlaista miellyttävää pehmeyttä – Perko on varsin samanlaisessa Paul Desmond-henkisessä roolissa kuin omissa Streamline Jazztet ja Plays Simon & Garfunkel -projekteissaan ja Goykovichin soitto kuljettaa kuulijan onnistuneesti ajassa takaisin jonnekin 50-luvulle Chet Bakerin ja Miles Davisin klassikkolevytysten tunnelmiin. Myös basisti Berglund onnistuu mainiosti samassa hengessä kuin parikymmentä vuotta sitten Esbjörn Svensson Trio Plays Monk –levyllä.

Levyn kohokohdiksi nousevat hieman surumielisen nostalgiset suti-balladit Summertime, My Funny Valentine ja Django. On nimittäin viimeisen päälle kaunista soittoa ja selkeästi keskivertoa parempia levytyksiä monesti levytetyistä klassikoista. Haffnerin kolme uutta sävellystä Hippie, Trantricity ja Goykovichille sävelletty Rememberance selviävät lähes täysin pistein

Vähän Jazzpossun makuun viihdejazzin ylikiillotetulla puolellakin piipahdetaan  – laulaja Max Mutzke pistäytyy vetäisemässä Count Basie/Billy Eckstine klassikon Piano Man (jota ei tule Billy Joelin samannimiseen biisiin sekoittaman). Sinänsä taitavaa ja ilmeikästä vahvaa blues-tulkintaa tihkuvaa laulua, mutta ei vaan jaksa jotenkin tämmöistä.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin erittäin positiivinen yllätys Haffnerilta ja mainiot soittajat bändissä – levy toimii konseptinsa puitteissa erittäin hyvin! Jos Perkon Streamline Jazztet kolahti tai muuten vaan kaipaa elämäänsä vähän viileämpää jazzia, niin tässä mainio uutuuslevy.

Uutta levyä saa Naxos Directistä CD:nä ja LP:nä. LP-versio on kolme raitaa lyhyempi, mutta mukana tulee download-koodi jolla kaikki CD:n raidat saa mp3:na.

Kolmen raidan Spotify-promoversio esittelee onnistuneesti levyn parhaita puolia:

• Wolfgang Haffner – rummut
• Christopher Dell – vibrafoni
• Jan Lundgren – piano
• Dan Berglund – basso
• Dusko Goykovich – trumpetti
• Jukka Perko – alttosaksofoni

• Vierailijoina:
• Max Mutzke – laulu
• Frank Chastenier – piano
• Christian von Kaphengst – basso
• Nils Landgren – pasuuna