Kasperi Sarikosken johtama Nuance vieraili eilen Helsingissä Kanneltalolla ensimmäisellä keikallaan uuden levynsä Essence julkaisun jälkeen. Levyn materiaalia kuultiin samassa järjestyksessä ja melko samanlaisina tulkintoina.

Livetilanteessa on aina oma tunnelmansa jota ei levyltä kuunneltuna saa, mutta myös pientä hermostuneisuutta oli nuorten muusikoiden esiintymisessä havaittavissa – aivan kypsä tämä hedelmä ei siis vielä ole, mutta lähtökohdat ovat vahvat – Sarikosken sävellyksissä on selvästi aineksia mieleenpainuviksi klassikoiksi. Ehdottomasti tulevaisuuden bändi – toivottavasti kokoonpanon toiminta jatkuu aktiivisena.

Merkittävin uusi elementti oli Predatoria edeltänyt vapaamuotoisempi tuokio, joka lähinnä herätti ajatuksen, että itseasiassa bändin olisi toivonut livenä siirtyvän määrätietoisempaan ja dramaattisempaan suuntaan. En ollut sitä levyä kuunnellessa tullut ajatelleeksi, mutta livenä tuli tunne että bändi on itse asiassa henkisesti aika lähellä Oddarrangia ja Oddarrangin Olavi Louhivuoren sävellysten kaltaiset paisutukset ja kasvava tunnelma nostaisivat Sarikoskenkin sävellykset entistä korkeammalle tasolle.

Levytettyihin versioihin verrattuna livenä parhaiten toiminut varsinaisen setin I Don’t Know nousikin huippukohdaksi erityisesti juuri tunnelmaa nostattaneen väkevän solismin kautta kitaristi Jere Haakanan kohottua melkoisiin sfääreihin Marzi Nymanin mieleen tuoneilla revittelyillä.

• Kasperi Sarikoski, pasuuna
• Jere Haakana, kitara
• Artturi Rönkä, piano ja koskettimet
• Vesa Ojaniemi, bassot
• Jonatan Sarikoski, rummut