Rosventures on Rosvojen toukokuinen matka maailman ympäri, jonka aikana jaamme löytöretkiemme saaliita pitkin maailmaa.
Aiemmin tapahtunutta: Levykauppaturismia Piilaaksossa
Jazzpossun Amerikan reissun toisena viikonloppuna jazzvinyylin etsintä laajeni Piilaaksosta niin etelään kuin pohjoiseenkin. Ensin matka suuntautui Santa Claran laaksosta jossa tuo Piilaaksoksi kutsuttu alue sijaitsee etelään vuorten yli noin 60 tuhannen hengen rantakaupunki Santa Cruziin.
Jos teknologia-alan nopea kasvu on nostanut asuntojen hinnat pilviin ja ajanut hipit ja muut kukkia hiuksissaan pitävät rentut pois San Franciscon ympäristöstä niin Santa Cruzissa on sentään vielä jäljellä hieman rennompaa meininkiä. Downtownista lyhyen kävelymatkan päässä kuuluisalta biitsiltä Pacific Avenuen ympäristöstä löytyykin nopeasti kolme mukavatunnelmaista levykauppaa.
Streetlight Records on kolmen putiikin kokoinen ketju (San Francisco-San Jose-Santa Cruz). Santa Cruzin liikkeessä on aika perus jenkkiläisen keskikokoisen levykaupan tunnelma. Vinyyliä on tarjolla hyvin, liikkeen pinta-alasta noin puolet on vinyylihyllyjä siististi genreihin jaoteltuina – suurin osa asiakkaista maleksii rock/pop vinyylihyllyjen ympäristössä.
Jazz-valikoima on makuuni väliinputoajaosastoa – ei mitään poikkeuksellisen halpaa, mutta ei toisaalta mitään huippumielenkiintoisia kalliimpia harvinaisuuksiakaan. Paljon tosin semimielenkiintoisia aivan uusia nimiä $10-15 hintaluokassa, mutta turistin aika on kortilla enkä ehdi jäädä kuuntelemaan levyjä löytöjen toivossa eikä noilla hinnoilla tee mieli ostaa sikaa säkissä. Rock-puolella tarjonta näyttää paljon mielenkiintoisemmalta, mutta päätän vetää tiukan rajan jazzlevyihin että budjetti piisaa tuleviinkin kauppoihin.
Noin korttelin päästä sivukadulta löytyy Metavinyl, jossa todella mukava pienen kulmakaupan tunnelma iloisine putiikinpitäjineen. Ostajien iloksi tarjolla on kätevästi tiskillä kaksi levysoitinta – kuuntelupaikkaa ei tarvi kummemmin etsiä.
Jazzpuolelta löytyy sekä yllättävän runsas valikoima uusia reissueita – aivan reissun kattavimpia liikkeen pienestä koosta huolimatta – ja useampi laatikollinen edullisia löytöjä, tosin mitään ei tartu matkaan – harmikseni totean että muutaman edellisen viikonlopun ostoksen olisi täältä saanut halvemmalla.
Kolmas alueen vinyylipuoti – Logos Books & Records – näyttää ulospäin puhtaasti kirjakaupalta, mutta levyosasto paljastuu jazzin osalta kaupungin parhaaksi – genrevalikoima on tiukasti rajattu, nähdäkseni tarjolla oli vain jazz/oldies/country -osastoa. Kiinnostavia levyjä $10-30 hintaluokassa löytyisi hyllyn täytteeksi toistakymmentä – poimin kainaloon Stan Getzin Focuksen, Paul Desmondin Summertimen ja McCoy Tynerin Sama Layucan McCoyn omakätisellä omistuskirjoituksella “Jimille” ja olen elämääni tyytyväinen.
Seuraavana päivänä on aika kiertää läpi 4.6 miljoonan hengen suurkaupunkin San Franciscon levykauppoja. Tihein keskittymä vinyylipuoteja löytyy hippikulttuurin synnyinkodista Haight-Ashburyn alueelta Haight Streetin varrelta. Nousevat asumiskustannukset ovat häätäneet elämäntapahipit ehkä pois kaupungista varakkaiden IT-hipstereiden muuttaessa tilalle, mutta Haight Streetin Golden Gate Parkin puoleisessa päässä boheemimpi elämäntyyli on vielä vahvasti elossa kaupallisessa muodossaan vastakulttuurihenkisten pikkupuotien täyttämällä kadulla.
Ensimmäisenä kadulta löytyy Rasputin Recordsin San Franciscon piste. Jos San Josen Rasputinissa vinyylilevyt löytyivät vaatimattomammasta sivuhuoneesta niin täällä ne ovat paraatipaikalla – tunnelma muutenkin San Josen toimipistettä miellyttävämpi. Jazzhyllyt eivät tosin erityisesti vakuuta – muutama “ehkä” levy löytyy, mutta koska päivän ohjelmassa on vielä monta muuta kauppaa ja myöhemmin paluumatkalla autolle kaupan ohi pitää kuitenkin kulkea niin jätän levyt hyllyyn.
Haightin poikkikadulla sijaitseva Jack’s Record Cellar jää arvoitukseksi, se on nimittäin sunnuntaisin kiinni. Muutenkin kyseessä taitaa olla astetta boheemimpi luukku – tietoja tästä mystisestä kaupasta ei nimittäin ole paljoa liikkeellä.
Hieman kauempana hippikaupoista sijaitseva Groove Merchant osoittautuu todelliseksi jazzin ystävän aarreaitaksi. Valikoima on ehdottomasti koko reissun kiinnostavin ja tarjolla on etenkin kiinnostavia hieman hintavampia levyjä vaikkakin superhalpojen löytöjenkin tekijöille tarjolla on kaupan ulkopuolella 50 sentin löytölaatikot. Yli $20 kategoriassa sormet syyhyävät varmaan parinkymmenen levyn tienoilla, mutta saan hillittyä ostohimot noin satasen settiin kiinnostavimpia kiekkoja. Jazzpossun vahva ykkössuositus levykaupoista jazzia etsiville tältä reissulta!
Viereisen korttelin Vinyldreams on erikoistunut tanssi- ja hiphop-musaan. Flying Lotusta lähemmäs Jazzpossun tämän reissun kiinnostuksen kohteita ei päästä ja siirrynkin nopeasti tyhjin käsin eteenpäin.
Kauimpana Golden Gate Parkista kävelyreissun kääntöpaikalla sijaitsee Rooky Ricardo’s Records. Silläkin on vahva erikoisalansa – tarjolla olisi hyllymetreittäin soul seiskatuumaisia. Muutenkin soul/r&b/rock’n’roll tarjona on ylitsevuotavainen, mutta löytyypä pieni mutta korkeatasoinen jazzhyllykin josta mukaan tarttuu muutamia klassikkolevyjä kelpohinnoilla.
Paluumatkalle Haight Streetin länsipäähän säästin Recycled Recordsin joka on valikoimaltaan kadun laajimpia. Levyjä on pinottu tiheästi seiniä myöten ja jazzvalikoima on kohtuullinen, vaikkakin yllätyksetön – kaupasta löytyy lähinnä samoja levyjä joita hyllyissä on näkynyt vähän joka kaupassa. Seinille ripustetuista kalliimmista harvinaisuuksista bongaan muutaman hieman mielenkiintoisemman, mutta hinnat tuntuvat siltä osin liian tyyriiltä, joten poistun Recycledistä tyhjin käsin – muiden genrejen tarjonta näytti hieman mielenkiintoisemmalta.
Päivän viimeinen kohde oli levykaupoista isoin – Amoeba Music aivan Haight Streetin lopussa Golden Gate Parkin vieressä. Amoebassa on seinät leveällä ja katto korkealla ja turvajärjestelytkin hieman korkeammalla tasolla – joudun jättämään ostoskassini sisään astuessa narikkaan.
Amoeban siististi järjestetyissä hyllyissä uudet julkaisut ja reissuet ovat iloisesti sekaisin käytettyjen levyjen kanssa. Todelliset alennuslevyt ovat varsin hankalasti sekalaisessa järjestyksessä hyllyjen alla. Hyviä ~$5:n löytöjä on tosin ihan ylähyllylläkin ja mieluisia levyjä kertyy nopeasti matkaan puolenkymmentä. Amoeban iso halli ei ole varsinaisesti tunnelmallinen pienempien puotien tapaan, mutta kiinnostavien ostosten määrässä se on ehdotonta kärkikastia – aiemmin vierailun kohteena olleen Berkeleyn Amoeban tavoin parasta antia ovat Suomen mittapuulla edulliset alle kympin nimekkäät levyt.
Hotellilla ennen paluumatkaa mukaan kertyneet levyt alkavat jo pelottaa painonsa takia, mutta reissun levysaalis mahtuu kuitenkin juuri ja juuri käsimatkatavaroihin – palaan Suomeen 23 LP:tä rikkaampana.