Timo Lassy Band

 

Jäin sunnuntai-Flow’n aluksi kuuntelemaan toviksi Emma Salokosken uutta poppimatskua päälavalle (ei hassumpaa, vaikka tuskin tulee minun kuunneltua) joka osoittautui kohtalokkaaksi Timo Lassyn setin katselupaikkaa silmälläpitäen – oli nimittäin Bright Balloon 360 Stagen ympäristö melko täyteen ammuttu jo 15 minuuttia ennen setin alkua. Lassy on esiintynyt Flow’ssa useasti ja on varmasti festariyleisön keskuudessa suomijazzin tunnetuin nimi ja tämä selvästi näkyi yleisön kiinnostuksessa. Hieno homma, että kotimainen laatujazz kiinnostaa!

Setti noudatti samaa kaavaa kuin heinäkuun Pori Jazz -keikka, levylläkin vierailevat vibrafonisti Panu Savolainen ja trumpetisti Jukka Eskola olivat Flow’ssakin mukana ja taisi olla ihan sama settilista eli uuden Love Bullet levyn materiaalilla mentiin sopivasti coolilla jazzilla aurinkoisessa alkuillassa.

Ja hyvin mentiinkin, bändi tuntuu parantavan kokonaisuutena keikka keikalta. Perjantainakin erityisen hyviä otteita esitellyt vahvaa yleisön suosiota nauttinut rumpali Teppo Mäkynen oli Lassynkin bändin riveissä kovassa iskussa – soolot herättivät ansaittua ihastusta ja soittamisen ilo paistoi Tepon kasvoilta, erityisesti viimeisissä biiseissä Undecided ja Fast Fabio vapautunut svengi oli herkullista kuunneltavaa ja katseltavaa.

Porin keikan tavoin Jukka Eskolan panos sähäkkänä solistina oli huomattava Lassyn kruisaíllessa vähän iisimmin – hyvää kontrastia.

Yleisön joukossa oli havaittavissa pientä kuplintaa joka antoi ymmärtää, että nyt jengi olisi ollut valmis riehaantumaan vielä enemmänkin – olisi ehkä isompikin nostatus ollut eilen paikallaan. Paljon positiivista kommenttia kuului toki keikan jälkeen nytkin – eikä syyttä.

• Timo Lassy, tenorisaksofoni
• Georgios Kontrafouris, Hammond, Wurlitzer
• Antti Lötjönen, basso
• Abdissa Assefa, lyömäsoittimet
• Teppo Mäkynen, rummut
• +Panu Savolainen, vibrafoni
• +Jukka Eskola, trumpetti

Beck

Etukäteen hieman harmitti, että etenkin 90-luvulla diggailemani Beckin setti jäisi melkein kokonaan jazz-hommien takia väliin. Lassyn ja Dog Lifen settien välissä kuulemani kahden kappaleen näyte hälvensi kuitenkin harmitusta – Devils Haircut ja Loser olivat juuri sen tyyppisiä klassikkobiisejä joita olisin halunnut Beckiltä kuulla, mutta kuulosti kyllä melkoisen ankealta. Devils Haircut tuntui menevän melkein marssikompilla, se ihana letkeä groove joka Beckin musiikissa parhaimmillaan on loisti poissaolollaan ja Loser todisti että senkin biisin laulamisessa voi epäonnistua. Oliskohan ollut liian isot puitteet tälle musiikille.

Monet tosin tuntuvat setistä tykänneen, että ehkä en vaan tajuu.

Dog Life

Samaan aikaan Other Soundissa soittanut ruotsalainen free jazz -trio Dog Life oli sen sijaan livenä täyttä dynamiittia ja ylitti lyhyen Spotify-tutustumisen perusteella luodut ennakko-odotukset. Erittäin vahvaa törinää joka toi mieleen raakuudessaan ja sähköbasson matalan murinan pohjustamassa soundissaan Peter Brötzmannin ja kumppanien Last Exitin 80-luvulta.

Trion kaksi varsinaista voimahahmoa olivat hurja saksofonisti Anna Högberg joka otti aggressiivisesti tehot irti niin soprano- kuin alttosaksofoneista, välillä samanaikaisestikin ja väkivahva rumpali Mårten Magnefors joka jaksoi takoa vahvaa komppia tauotta – maanmies Morgan Ågren hurjimmillaan tuli esityksestä mieleen. Basisti Finn Loxbo toimi paikoin vahvasti särjetyn sähköbasson kanssa trion ankkurina hoitaen bassopuolen lisäksi paikoin myös sähkökitaramaiset surinakompit.

Bändi soitti kaksi pitkää improvisoitua pläjäystä jotka irrottivat varsin pienestä loppuun asti kuuntelemaan jääneestä yleisöjoukosta innostumis/henkilö-mittapuulla ehkä kovimmat festarien aikana havaitsemani  suosionosoitukset.

• Anna Högberg, altto- ja sopranosaksofonit
• Finn Loxbo, basso
• Mårten Magnefors, rummut

Flying Lotus

 

Kävin tsekkaamassa myös sinisessä teltassa Flying Lotuksen DJ-settiä. FlyLo on kohtuullisen suuri vaikuttaja viime aikojen uudessa jazzin kiinnostuksen nousussa hiphopin kuuntelijoiden keskuudessa ja uusimpien levyjen You’re Dead, Until the Quiet Comes ja Cosmogramma abstraktion fuusion ja avant-garde jazzin vaikutteet ovat miellyttäneet.

Livesetistä valitettavasti täytyi vain todeta, ettei ollut mun juttu vaikka komeat visuaalit olikin. Ei oikein löytynyt sitä tunnelmaa joka on herrasta tehnyt yhden mielenkiintoisimmista hiphop/IDM hahmoista.

 

• Flying Lotus, DJ-hommat