Vuodenvaihteen kunniaksi vielä alkuun katsausta 2015 julkaisuihin joita ei ole aiemmin tullut blogissa mainittua, 2016 alkuvuoden Jazzpossun eniten odottamaan levyyn ja kunnon siivu kovimmasta päästä jazzin klassikkonimiä ja biisejä koska klassikot jäävät usein ajankohtaisuuksien varjoon liiankin paljon.
Spotify-linkki: https://open.spotify.com/user/pas2/playlist/2S2aASwcAmRkr33a4R9s7J
Zhenya Strigalev’s Smiling Organism – Sharp Night
Ihan loppuvuodesta Jazzpossun top 5 ulkomaisiin levyihin kiilasi jo alkuvuodesta ilmestynyt venäläislähtöisen alttosaksofonisti Zhenya Strigalevin mainio Robin Goodie, joka yhdistää poikkeuksellisen onnistuneesti bebop-perinnettä ja modernia melodista jazzilmaisua kokeellisuuden henkeä unohtamatta – vähän kun Mikko Innanen tekisi levyn Verneri Pohjolan kanssa (mutta ehkä aika vähän kuitenkin), Innasen bebopin innoittama alttosaksofonismi tuli aika ajoin tosin mieleen.
Matthew Shipp – Blue Abyss
Pianisti Matthew Shippin triolta ilmestyi viime vuona The Conduct of Jazz –levy. Tässä Blue Abyss -biisissä ollaan vähän vahvemmin kiinni perinteisessä groovessa, pientä McCoy Tyner -henkistä spiritual jazz vibaakin tässä.
Christian Scott – Sunrise in Beijing
Kamasi Washington putsasi pöydän 2015 jazz-kentän ulkopuolisessa medianäkyvyydessä, mutta noteerattiin niitä muitakin levyjä pienten piiriemme ulkopuolella. Yksi genrerajoja ylittävää suosiota nauttiva jazzmuusikko on trumpetisti Christian Scott, jonka Stretch Music on saanut varsin hyvät arviot. Erityisesti positiivista huomiota on niittänyt 20-vuotias huilisti Elena Pinderhughes joka äänessä solistina tässäkin biisissä.
Wayne Horvitz – Noghing Dies as Slowly as a Scene (Dath of the Kapowsin Tavern)
Jazzpossu on tarkkaillut kosketinsoittaja/säveltäjä Wayne Horvitzin tekemisiä John Zornin Naked Citysta innostuneena jo 90-luvulta asti. Seattlen suunnalla vaikuttavan Horvitzin uuden levyn innoistukset ovat runollisia – levyn kappaleet on omistettu Yhdysvaltojen luoteisosista kirjoittaneelle runoilija Ricahrd Hugolle.
Chris Lightcap’s Bigmouth – All Tomorrow’s Parties
Basisti Chris Lightcapin Bigmouth -bändin Epicenter on näkynyt monien jazzin ystävien vuoden levyt -listoilla. Vetävää nykyaikaista jazzilmaisua ja kunnianhimoista sävellystä. Velvet Undergroundia ei ole juuri kuultu jazzbändien tulkitsemana joten otetaan tähän levyn päättävä tulkinta All Tomorrow’s Partiesista.
Danilo Perez, John Patitucci, Brian Blade – Lumen
Danilo Perez, John Patitucci ja Brian Blade vierailivat Pori Jazzeilla Wayne Shorterin kvartetin riveissä, mutta kolmikko on levyttänyt nyt myös triolevyn Children of the Light. Aivan Wayne Shorter-maista suosiota levy ei ole saavuttanut, mutta eturivin modernia jazzia kyseessä kuitenkin.
Arturo O’Farrill and the Afro Latin Jazz Orchestra – There’s a Statue of José Martí in Central Park
Latin jazzin huippua edustaa Arturo O’Farrillin johtama Afro Latin Jazz Orchestra, jonka tuplalevy Cuba – The Conversation Continues on kerännyt osakseen runsaasti positiivista huomiota. Tässä levyn päättävä biisi There’s a Statue of José Martí in Central Park jossa solistivieraana erilaisissa kriitikkoäänestyksissä viime vuonna erinomaisesti pärjännyt saksofonisti Rudresh Mahanthappa.
Rudresh Mahanthappa – Man, Thanks for Coming
Vuoden Jazzpossun top vitoseen ylsi äskeisen solisitin, Rudresh Mahanthappan, levy Bird Calls, joka oli myös NPR:n jazzkriitikköäänestyksen tämän vuoden ykköslevy jaetulla paikalla Maria Schneider Orchestran kanssa. Levyllä trumpettia soittaa Arturo O’Farrillin poika Adam. Tässä vielä tämän kunniaksi lyhyt siivu tätä huippulevyä.
Tigran Hamasyan – The Grid
Hyvin lähellä Jazzpossun top 5:ttä oli pianisti Tigran Hamasyanin levy Mockroot.
Jos basisti Avishai Cohenin trion levy oli pieni pettymys vanhojen Cohen-koukkujen ja tyylien toistona niin tuntui, että Tigran sen sijaan teki samalla tyylillä Lähi-idän musiikin vaikuttein mitä mainioimman levyn.
GoGo Penguin – All Res
Alkuvuoden 2016 Jazzpossun eniten odottama levy on 2014 vuoden ulkomaisen julkaisun tehneen GoGo Penguinin uusi levy Man Made Object. Levyltä on julkaistu etukäteen neljän biisin single, jossa levyn avausraita All Res ja kolme remixiä. Remixit eivät hirveästi innosta sinänsä, mutta All Res lupaa paljon – hyvältä kuulosti livenä Porissakin niin vanha kuin uusi materiaali.
Tomeka Reid – Woodlawn
Jazzsellistien joukko on varsin vähälukuinen – sen kärkihahmoihin kuuluu Tomeka Reid
Mary Halvorson – Cheshire Hotel
Tomeka Reidin bändissä soittaa yksi tämän ajan avant-garde kitaran ykkösnimistä Mary Halvorson, joka julkaisi myös soololevyn 2015. Meltframe-levyllä kuullaan Halvorsonin melodisempaa puolta sillä levyllä hän tulkitsee muiden jazzsäveltäjien teoksia. Cheshire Hotel on ranskalaiskitaristi Noël Akchotén kynästä.
Julian Lage – Gardens
Kitaristi Julian Lage on varsin leppoisissa juurimusiikkitunnelmissa viime vuoden alussa ilmestyneellä World’s Fair -levyllä. Lage vieraili 2014 Helsingissä Gary Burtonin bändissä ja tuli tunnetuksi nuorena lahjakkuutena josta tehtiin jo 8 vuotiaana kitaristina dokumenttielokuva Jules at Eight.
Joey Alexander – Lush Life
Jos Julian Lage oli aikansa lapsinero niin vuoden 2015 jazz-maailman kohutuin nuori soittaja oli 12 vuotias Indonesiasta kotosin oleva pianisti Joey Alexander jonka toukokuussa ilmestynyt levy My Favorite Things on noteerattu myös Grammy-ehdokkuudella. Kypsää meininkiä tenavalta, toivokaamme pitkää soittouraa.
Lopuksi vielä vuosi käyntiin vajaalla tunnilla ajatonta klassikkojazzia:
Hampton Hawes – There Will Never Be Another You
Bud Powell – Cherokee
Charles Mingus – Moanin’
Thelonious Monk Quartet – Epistrophy
Charlie Parker – Ornithology
Dizzy Gillespie – Be-Bop
Miles Davis – Pinocchio
Dave Brubeck Quartet – Strange Meadow Lark
Bill Evans – Someday My Prince Will Come