Tällä viikolla Suomessa vierailee Vapaiden äänien tuomana ranskalainen puhallintrio The Arsonists. Kolmen pysähdyksen kiertueeseen kuuluu levynjulkaisukeikat Helsingissä Digeliuksessa ja Porissa Validi Karkia -klubilla pääkirjastolla ja Espoon Sellosalissa koko perheen elokuvaa ja musiikkia yhdistelevä Mister Méliès & Geo Smile –videokonsertti – visuaalisen puolen lähteenä liikkuvan kuvan pioneeri Georges Méliès.

• ti 1.3. klo 18 Levykauppa Digelius, Helsinki
• ke 2.3. klo 19 Porin pääkirjasto, Pori / Validi Karkia -klubi
• Mister Méliès & Geo Smile – la 5.3. klo 15, Sellosali, Espoo

Tässä hieman mietteitä uudesta levystä raita raidalta kiinnostusta herättämään. Levyä voi kuunnella netistä täältä (vaikka kiertueohjelmisto onkin tuolla sivulla mainitusta jo Suomen osalta muuttunut).

Voyage Dans La Lune

Kuu-ukon silmään osuva raketti Méliès’n saman nimisestä elokuvasta vuodelta 1902 lienee yleisesti tunnetuin näyte pioneerin visuaalisesta maailmasta. Kappale alkaa pirteällä fanfaarilla, josta siirrytään jännitettä nostavaan osaan – liekö tässä haettu kuuraketin lähtölaskennan jännitystä.

Kappale tuo hieman mieleen Darcy James Arguen Brooklyn, Babylon -levyn jota on myös esitetty visuaalisen performanssin säestämänä.

https://www.youtube.com/watch?v=_FrdVdKlxUk

Ticăloșii

Google paljastaa Ticăloșiin olevan Romanialainen elokuva, joten teema nimissä jatkuu. Melkoista jännitettä luodaan tässä yhdellä pitkällä, pitkällä sävelellä pärisevästä baritonisaksofonista. Taustalla haukkuvat pasuuna ja baritonitorvi. Melkoista avant-garde perämoottori-pörinää tässä biisissä. Lopussa voitolle nousee kuitenkin selkeämpi rytmi ja melodiallisuus.

Legem Patere Quam Fecisti

Googlella vapaasti tulkittuna Legem Patere Quam Fecisti on latinaa ja tarkoittaa oikeusperiaatetta, jonka mukaan jokaisen auktoriteetin tulee noudattaa omia sääntöjään.

Baritonisaksofoni luo tasaisen tappavan pohjan muille puhaltimille temmeltää. Alkuun mennään raskasta, hidasta soutua virtaa vastaan, mutta kun sävelletystä materiaalista siirrytään sooloihin niin trumpetti ja pasuuna alkavat villiintyä.

Le Raid Paris-Monte-Carlo En Deux Heures

Nyt ollaan taas vankasti Méliès’n maailmassa – kappale saa nimensä nimittäin vuonna 1905 tehdystä lyhytelokuvasta jossa Pariisista Monte Carloon matkustava mies valitsee 17 tuntisen junamatkan sijaan autokyydin jolla väittämän mukaan melkein tuhannen kilometrin taival taittuu kahdessa tunnissa. Aika haipakkaa kyytiä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on musiikissakin – anarkistisen oloisesti tööttäilevä trumpetti muistuttaa auton torvea. Loppuun bändi lainaa vähän Ornetten Lonely Womaniakin.

Les Incendiaires

Bändin ja levyn nimibiisi – Tuhopolttajat. Méliès’n lyhäri tämäkin, vuodelta 1907. Ryövärin giljotiiniteloitukseen päättyvä melodramaattinen rikostarina saa musiikikseen vakavampaa materiaalia – kappale on varsinainen synkkä surumarssi.

https://www.youtube.com/watch?v=mc4n-HiHKuc

Ali Agça

Vakavat teemat jatkuvat – turkkilainen Mehmet Ali Ağca yritti tappaa paavi Johannes Paavali II’n vuonna 1981 – viimeisimmän tunnustuksensa mukaan Iranin hallituksen ja ajatollah Khomeinin käskystä.

Torvitrio puhisee sotilaallisen täsmällisesti yksiäänisesti. Taustalle ilmestyy tahtia lyömään Alfred Spirlin rumpu ja soittimet villiintyvät omille teilleen lisää voimaa keräten. Jutun loppu on hieman humoristinenkin leikkisän rummun ja puhaltimien törinä.

Adriatica von Mylendonk

Adriatica von Mylendonk on henkilöhahmo Thomas Mannin Taikavuori-kirjasta – alppiparantolan sairaanhoitaja. Kappaleen avaa vierailija Jean-Paul Autin’in sopranino saksofoni joka naukuu klarinetin lailla kunnes möreämpiääniset tuovat luomaan tasaisesti rullaavaa pohjaa. Grenard vetäisee trumpetillaan yhden hienoimmista sooloista tähän mennessä.

“Ei haittaa tehdä välillä kunnianosoituksia saksalaisille. Koskaan ei voi olla liian varovainen”, kirjoittaa bändi velmusti kansiteksteissä.

Lithium

Alkuaine – järjestysluku 3 – alkalimetalli. Ärhäkästi veden kanssa reagoiva litium saa osakseen hitaan ja arvokkaan kunnianosoituksen. Jälleen kerran Eric Vagnonin baritonisaksofoni määrää tahdin alkuun, mutta vaihteeksi tasaisen rytmin takaajan vetovuori siirtyy myös  Olivier Bostin pasuunalle.

L’Auberge du Singe Zébré

Raidallisen apinan majatalo vie levyn takaisin muinaisten mykkäfilmien maailmaan – se on yksi tapahtumapaikoista Giovanni Pastronen 1914 valmistuneessa historiallisessa eepoksessa Cabiria. 

Jännitystä, vauhtia ja melodramaattistakin dramatiikkaa on puskettu myös musiikkiin.

Charlotte Corday

Ranskan vallankumouksen hahmo joka surmasi jakobiinien johtaja Jean-Paul Marat’n. Bändin ominainen soundi on käynyt levyn mittaan tutuksi – joku puhaltimista, yleensä baritonisaksofoni soi pohjana eläväistä rytmiä ylläpitäen ja toiset tanssivat tämän ympärillä. Hieman ilkikurista vaskiorkesteri-henkistä sointia, pieni kokoonpano tuo siihen oman leikkisän sävynsä.

Y A Des Choses

Levyn päätteeksi on asioita. Kappale on tunnelmaltaan muusta levystä poikkeava. Alkuun puhaltimet keskustelevat kuin visertävät linnut kunnes alle levittyy minimalistisesti sykkivä harmoninen matto. Trio on laajentunut kuusihenkiseksi ja isompi kokoonpano kuuluu selkeämpänä harmoniana – leikkisästä kolmen koplan kohelluksesta jäsennellympään muottiin. Kaunis lopetus

Uutta levyä saa ostaa keikoilta ja myöhemmin Digelius varmasti palvelee.

• Olivier Bost, pasuuna
• Guillaume Grenard, trumpetti, baritonitorvi
• Eric Vagnon, baritonisaksofoni