Pieksämäen Jazz Memories -tapahtuman perjantai-illan ohjelman avasi pianistivirtuoosi Marian Petrescu noin tunnin soolo-ohjelmistolla. Setissä vuorottelivat nopeampitempoiset kappaleet joissa Petrescun vikkelät sormet juoksuttelivat hengästyttävää tahtia ja hitaammat balladit joissa Jyväskylään kotiutuneen romanialaissyntyisen pianistin kosketus oli höyhenenkevyt, joskaan ei niistäkään puuttunut taiturimaisia näyttöjä.
Jazz Memoriesin ohjelma painottuu perinteiseen jazziin, Petrescun settikin oli vahvasti perinteissä kiinni Art Tatumin ja Oscar Petersonin kaltaisten vanhojen mestarien hengessä – hieman vauhdikasta stride-pianoa ja bluesin sävyjä ja paljon, paljon jazzia. Hyvä dynamiikan käyttö ja hurja tekniikka tekivät kuitenkin setistä ajatonta viihdettä jossa saattoi vain heittäytyä Petrescun vietäväksi – niin vaivattoman oloisesti kaikki kävi.
Täytyy vain todeta, että valitettavan vähälle huomiolle Petrescu on kansainvälisesti jäänyt – aineksia olisi kyllä ollut – ja on edelleen – vaikka minkälaiseksi pianotähdeksi.
- Marian Petrescu – piano
Perjantai-illan huipensi kahdeksanhenkinen Uusi Suomi Jazz Orkesteri joka koottiin viime vuonna Suomi 100 -hengessä esittelemään suomalaisen jazzin historiaa Andania -laivan mainingeista 20-luvulta kuusikymmentäluvun lopulle asti.
Konsertin materiaalin kokosi ja sovitti Seppo Hovin, Antti Sarpilan, Pentti Lasasen ja Wade Mikkolan työryhmä. Tältä keikalta syyskuussa 82 vuotta täyttävä Lasanen jäi sivuun, mutta hänet oivasti paikkasi puhallinlinjassa Pekka Toivanen.
Vahvaa New Orleansin tunnelmaa tuuttasivat nuo neljä puhaltajaa – Sarpilan klarinetin ja Toivasen saksofonin rinnalla Petri Juutilaisen pasuuna ja nuorempaa soittajasukupolvea edustaneen Jukka Eskolan trumpetti ja flyygelitorvi. Herkullista kilvoittelua ja puhallinlinjojen toisiinsa kietoutumista.
Seppo Hovi takasi yleisön viihtymisen takasi ryhmän puhemiehenä, kappaleiden taustoilta löytyi monia hauskoja anekdootteja ja yleisön asiantuntemusta kunnioittanut ote ei jäänyt perusasioiden kertaamisen tasolle. Tuttuja suomalaisen kevyen musiikin legendoja käytiin läpi niinkuin arvata saattoi – Toivo Kärki, Erik Lindström, Georg de Godzinsky, Georg Malmstén muunmuassa – ja paljon tuttuja kuolemattomia sävelmiä Isontalon Antista Liljankukkaan svengaavina versioina
Jokainen muusikko sai hetkensä valokeilassa. Soolo-osuuksissaan sykähdyttivät erityisesti Wade Mikkola, joka tulkitsi tunteikkaasti jousella soittaen Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, suomalaisen swingin mestari Sarpila, kaikissa konteksteissa luotettava solisti Eskola ja Gene Krupan ja Louie Bellsonin jalanjäljissä vahvasti rumpujaan vyöryttänyt rumpali Jartsa Karvonen.
Keikan puolessa välissä laitettiin silmään hieman modernimpaakin vaihdetta. Erik Lindströmin kynästä lähtenyt 1951 levytetty Pakaste oli vahvasti omassa ajassaan uusissa virtauksissa kiinni niin tyylillisesti – paljon Miles Davisin Movelle velkaa – kuin elintarviketeknologisesti ja hienosti soi se vieläkin. Sitä seurasi setin tuorein sävellys – Rauno Lehtisen kuolematon Toiset meistä jonka Eskola tulkitsi komeasti flyygelitorvellaan, vähän kyllä komppi meni lattean ruotsinlaivabossanovan puolelle – ilolla sitten ottikin vastaan vaihdon takaisin perinnejazzikkaampaan rytmiikkaan.
Hieno puolitoistatuntinen setti suomalaisen jazzin perinteiden parissa. Olisi muuten saanut hienon kokonaiskatsauksen jos tämän kokoonpanon olisi saanut samaan konserttiin suomalaisen jazzin modernia aikaa läpikäyneeseen Mikko Innasen johtamaan 2016 festivaaleja kiertäneeseen Suomen Jazzliiton 50-vuotisjuhlaorkesterin kanssa.
Uusi Suomi Jazz Orkesteri
- Seppo Hovi – piano, haitari
- Antti Sarpila – klarinetti, saksofoni
- Pekka Toivanen – saksofonit
- Jukka Eskola – trumpetti, flyygelitorvi
- Petri Juutilainen – pasuuna
- Petri Krzywacki – kitara
- Wade Mikkola – basso
- Jartsa Karvonen – rummut