Savun hälvettyä on hyvä hetki kääntää katse vielä viime viikonlopun Pori Jazziin jossa olin siis itse tänä vuonna paikalla kolme Kirjurinluodon pääkonserttipäivää.
Viestintä ja markkinointi
Festivaali joutui kesällä muutaman kohun keskelle – jo uudeksi toimitusjohtajaksi valittu Aki Ruotsala sai pikapotkut homoseksuaalisuuteen liittyvistä kommenteistaan ja valtakunnallinen Popjazzleiri menetti hetkeksi konserttinsa jolle sitten kuitenkin löydettiin ohjelmistosta tilaa.
Paikan päällä kohuja ei paljoa muisteltu, mutta ihan aiheesta nousivat – yhteiskunnallinen kantaaottavuus ihmisoikeuksien ja tasa-arvon puolesta muusikoiden puolelta nousi pieneksi teemaksi, joten homoseksuaalisuudesta eheyttämisen puolesta liputtava toimari olisi varmasti aiheuttanut paljon kitkaa muusikoiden ja organisaation välillä ja nuorten musiikinopiskelijoiden esiintymismahdollisuudet ovat sinänsä aina kannatuksen arvoisia, kohun ansiosta nuorten konsertti ylitti ainoana festivaalin esityksenä YLEn uutiskynnyksen ja yleisöäkin oli ilmeisesti paikalla mukavasti.
Itseäni on kovasti miellyttänyt Espoossa April Jazz Clubin ja festivalain käytäntö antaa Ebelin opiskelijoiden kokoonpanojen toimia klubi-iltojen ja Kulttuuritalon festivaalipäivien lämppäribändeinä. Nuorten innokkaiden muusikoiden soittoa kuuntelee miellellään ryppyotsaisempikin jazzdiggari.
Näiden kohujen suhteellisen ripeästä ja arpia jättämättömästä hoidosta siis organisaatiolle pisteet kotiin.
Jatkuva viestinnän haaste sen sijaan tuntuu olevan festivaalin jazztarjonnan esiin tuominen. Klassinen valitus siitä, miten Pori Jazzeilla ei ole enää jazzia ei ota laantuakseen vaikka Lokkilavan palattua Kirjurinluodon valikoimiin jazzia on ollut tarjolla pääkonserteissakin käytännössä koko päiväksi.
On sinänsä ymmärrettävää, että tämän kokoluokan tapahtuma Suomessa turvautuu poptähtiin isojen massojen liikkeellesaamiseksi (vaikkakin on pantava merkille, että Euroopan kesäfestareista ainakin Rotterdamissa North Sea Jazz -festivaali pääsee vähän parempiin lukuihin enemmän jazziin keskittyvällä ohjelmistolla ja Copenhagen Jazz Festivalin lukuisiin keikkapaikkoihin levittyvä runsas jazzohjelmisto pesee kävijämäärässä Pori Jazzin ja SuomiAreenan yhteensäkin mennen tullen yli kaksinkertaisilla numeroilla, mutta onhan tuolla etelämmässä väestöntiheys vähän eri luokkaa että suora vertailu ei liene järkevää) eikä päälavasta nyt merkittävää haittaa jazzdiggarille ole, mutta varmasti suuri osa ihmisten käsityksestä siitä mitä Pori Jazzeilla tapahtuu perustuu markkinointiin joka alkaa pääkonserttien osalta varsin aikaisin.
Varmasti kotimaisten jazzbändien buukkaus tapahtuu paljon myöhemmin, mutta jos ajattelee ulkopaikkakuntalaisen festivaalijärjestelyjä niin tieto siitä mitä päälavan ulkopuolella oikeastaan tapahtuu tulee kyllä varsin myöhään kun ottaa huomioon miten hyvissä ajoin majoitusta festareille kannattaa ruveta järjestelemään. Tänäkin vuonna muistan että kun ensimmäisen kerran kuulin kritiikkiä jazzkadun lopettamisesta niin lippuja Kirjurinluodolle oli myyty jo kuukausitolkulla ja silti en löytänyt mistään pienellä etsinnällä tietoa siitä oliko mahdollisesti ilmaiskonsertit lopetettu kokonaan vai järjestetäänkö ne vain eri paikassa (tai eri nimellä). Festivaalin Facebook-sivujen perusteella näyttää siltä, että pääkonserttien ulkopuolinen ohjelmisto julkaistiin 20.6. Siinä vaiheessa oli jo monet valitusvirret jazzin puutteesta kuultu.
Kaikki jazztarjonta ei muutenkaan ollut edes paikalle jazzin perässä tulleille selvää – useampaan jazzin ystävään nimittäin törmäsin joille jazzpäivän luonnollinen jatkuminen Lokkilavan ohjelman päättymisen jälkeen jatkuu Cafe Jazzissa jossa oli tarjolla paitsi muutama setti hyvää jazzia myös joka ilta keskiyön aikoihin alkaneet jamit myöhälle yöhön.
Tässä suhteessa varmasti hieman festivaalin maine jazzin ystävien keskuudessa (tai ainakin niiden jotka tuomitsevat tapahtuman saapumatta paikalle) kärsii siitä, että markkinointi ymmärrettäväsi keskittyy siihen osaan ohjelmistosta josta suurin osa lipputuloista tulee ja tiedot erilaisesta tarjonnasta tulevat hyvin eri aikoihin. Sinänsä festarin applikaatiossa, nettisivuilla ja somessa ilmaisohjelmakin oli kyllä hyvin esillä kunhan festarit oli saatu käyntiin, että mistään pahasti hunningollejätöstä ei voi syyttää.
Järjestelyt
Lokkilavan jazztarjontaa seuraamaan tulleelle uusi Jazzpuisto oli pelkkää plussaa ja merkittävä parannus vanhaan Jazzkatuun – Jazzkatu oli sen verran kaukana, että sinne ei muun ohjelman jazzittomina hetkinä oikeastaan kannattanut lähteä, mutta nyt lisää hyvää jazzia oli aivan hetkessä tavoitettavissa porttien ulkopuolella ja ruoka- ja juomatarjoilu pelasivat ehkä jopa lyhyemmillä jonoilla kuin alueen sisällä.
Näin valituksia pitkistä jonoista vesipisteille – ja kyllä nuo päälavan lähistöllä pitkiltä näyttivätkin – mutta Lokkilavan ympäristö tarjosi aivan oman rennomman meininkinsä jossa ei ollut ongelmaa liian pitkistä jonoista tai tungoksesta, päivät kuluivat mukavasti.
Pientä käytännön harmitusta herätti levymyynnin ja virallisten mediatilojen sijainti päälavan kupeessa – näytti levykaupan ajankohtainen tarjonta festariesiintyjien osalta kuitenkin olleen enemmän Lokkilavan kuin päälavan esiintyjien varassa ja mahtoivatko isommat tähdet tulla levyjä signeeraamaankaan – muutenkin epäillyttää miten mukavasti levyjen signeeraus ja yleisön tapaaminen onnistui kun se ohjelmiston suunnittelun syistä tapahtui päälavan setin juuri alettua, en tosin käynyt paikan päällä tätä kokemassa – lavojen välisellä keskusaukiolla olisi ollut mielestäni levymyyntiteltalle parempi sijainti.
Me muutamat akkreditoidut erityisesti Lokkilavan jazztarjonnasta kirjoittamaan tulleet emme nyt sinänsä mediateltan palveluja kovasti kaivanneet – joskin wifi, sähkö ja joku suhteellisen turvallinen paikka jättää kameroita yms. kun niitä ei tarvita eivät varsinaisesti koskaan haittaa – että sinänsä jos median tarpeisiin on yksi tila niin olkoon se päälavalla. Pitkälti pelastajaksi tässä nousi Yyterin makkara jonka kojun taakse nousi pieni ad hoc media-alue jossa sohva, pari tuolia ja pöytä ja hyvä palvelu elintarvikkeiden osalta tekivät paikan päällä sisällöntuotannosta nautittavaa. Kiitos vielä viimeisestä!
Kokonaisuutena voi todeta, että ainakin nykyisten järjestelyjen aikakaudella Lokkilavan palattua kuvioihin vuonna 2014 tämä vuosi oli selkeästi jazzdiggarille järjestelyjen toimivuuden kannalta tähän mennessä parhain – pisteet siis festivaaliorganisaatiolle jatkuvasta järjestelyjen parantamisesta jossa ei todellakaan ole jazziakaan unohdettu.
Ohjelmisto
Jazzohjelmisto otti mukavasti haltuun suhteellisen laajan kentän mielenkiintoista tämän päivän jazzia – kun ilmaiskonsertit otetaan huomioon niin suomalaisen jazzin katsauksena Pori Jazz on yhä ykkönen kymmenien settien tarjonnalla vaikka vuoden kuumista nimistä mm. Timo Lassy poissaolollaan loistikin.
Brittijazzin nousu näkyi mukavasti Kirjurilla Ruby Rushtonin, Yazz Ahmedin ja GoGo Penguinin seteissä ja oli erityisen mukavaa että Ruby Rushton oli buukattu illalla myös Cafe Jazziin, sen verran hyvin irtosi intiimimmässä tilassa. Vähän ehkä brittiskene elää niin nopeasti että viime vuonna huomiota saaneita erinomaisia levyjä julkaisseet Ahmed ja Ruby Rushton olisi pitänyt nähdä jo jossain aiemmin ja nyt olisi saanut olla jo tämän vuoden kuumia levyjä julkaisseita kuten Sons of Kemet tai Nubya Garcia…. Eiku hetihetihetihetihetihetiheti niinkuin Jose Mäenpää Puistolavallakin lauloi.
Pohjoismaista jazzperinnettä edusti kunnialla ECM-veteraani Terje Rypdal ja amerikkalaisestakin jazzista saatiin traditiossa enemmän kiinniolevalta sektorilta Downbeatin kriitikkoäänestyksen ykkösnimi Vijay Iyer ja uusista fuusioista Robert Glasperin uusi kokoonpano. Jos vertaa Porin ohjelmistoa nyt vaikka yllämainittuihin North Sea Jazziin ja Copenhagen Jazz Festivaliin niin Pori tarjoaa Kirjurinluodolla yhden korkealaatuisen kattauksen siinä missä Rotterdamissa tai Kööpenhaminassa joutuu valintojen eteen, mutta toisaalta voi koota syvemmän a la carte -kokemuksen tyylillisesti kapeammalta sektorilta. Melko kaikkiruokaisena jazzin ystävänä tämä käy minulle mainiosti – eipähän jää tunnetta että olisi jäänyt jotain todella merkittävää kokematta.
Panin merkille, että siinä missä vanhempien sukupolvien jazzlegendoja on yleensä jo periaatteesta joka festivaalille yritetty tuoda niin Rypdalia ja hänen kanssaan soittanutta trumpetisti Palle Mikkelborgia lukuunottamatta ulkomaisia suuria veteraaninimiä ei Lokkilavalla nähty vaikka ainakin Charles Lloyd ja Pharoah Sanders olivat Euroopassa kiertueella – mielelläänhän nuokin useampia kertoja tällä vuosituhannella Suomessa konsertoineet olisi taas kerran nähnyt, mutta ehkä kuitenkin hyvä että tilaa saavat jo mielummin vielä vahvaa luomiskautta elävät Iyerin ja Glasperin kaltaiset muusikot.
Joka vuosi jossain vaiheessa festarien aikana vanhempien jazzin harrastajien kanssa jutellessa puhutaan 70-luvun legendaarisista jameista kun kovimmat ulkomaalaisnimetkin olivat menossa mukana. Ei tekisi ollenkaan pahaa jos kovia kirittäjiä ulkomailta saataisiin enemmän jameihin – tältäkin vuosikymmeneltä parhaiten mieleen jääneitä jamihetkiä ovat olleet Marius Nesetin vierailu lavalla ja Olli Hirvosen New Yorkista tulleen bändin jääminen jamittelemaan viime vuonna. Olisi oikein mukava nähdä jotain New Yorkin klubeissa kouliintuneita mestareita ensin Cafe Jazzin illan bändinä ja myöhemmin jammailemassa.
Näkyvin puute tarjonnassa on kuitenkin selkeästi Ultra music nights -konseptin tippumisen jälkeen avant-garde ja free jazz -puoli – onhan Pori kuitenkin kaupunkina keskeinen kokeellisemman musiikin näyttämö Jyrki Laiho pitkäjänteisen Validi Karkia -klubitoiminnan ansiosta. Ulkolavat toki ovat tällaiselle musiikille varmasti väärä paikka, joten vaatisi suurempia muutoksia järjestelyihin. Sinänsä Cafe Jazz näyttää nyt vetävän ihan kivasti väkeä Kirjurinluodon päivinä – joskin kuulin että alkuviikosta oli hiljaista. Torstaina väkeä riitti hyvin aina puolen yön jameihin asti jolloin tila alkoi tosin tyhjetä, mutta perjantaina saavuimme paikalle Ruby Rushtonin aloitellessa settiään 22:30 eikä yhtään vapaata pöytää ollut tullut kun lähdimme nukkumaan puoli kahden aikaan, voisi siis olla ainakin perjantaina ja lauantaina riittävästi kysyntää kokeellisemmankin jazzin iltakeikalle.