Jazzpossun syyskuun 2018 soittolista


Kunnianosoituksia: Randy Weston & Wayne Shorter

Pianisti Randy Weston poistui keskuudestamme tämän soittolistan kokoamisen aikoihin syyskuun ensimmäisenä päivänä 92 vuoden iässä. Weston oli tyylillisesti ensimmäisiä Thelonious Monkin avaamien polkujen kulkijoita joka toi musiikkiinsa vahvoja afrikkalaisia rytmejä. Itselleni Westonin levyistä läheisimpiä ovat CTI-julkaisu Blue Moses 70-luvulta ja African Cookbook jonka Weston levytti jo 60-luvulla ja julkaisi ensin omakustanteena nimellä Randy! – Atlantic innostui sitten levystä 70-luvulla jolloin se sai nyt paremmin tunnetun nimensä.

Yksi jazzin suurimmista elävistä legendoista – saksofonisti Wayne Shorter – täytti äskettäin 85 vuotta. Ethan Iverson nosti jalustalle New Yorkerissa ilmestyneessä artikkelissaan The Worlds Greatest Living Jazz Composer Celebrates His 85th Birthday kolme Shorterin vuonna 1964 ilmestynyttä levyä – Night DreamerJuJu ja Speak No Evil – joista Iverson osuvasti toteaa että ne voidaan nähdä kolmen eri sen aikakauden suunnanäyttäjän tyyliin tehtynä levynä; Night Dreamer Art Blakey-henkisenä, JuJu John Coltrane -henkisenä ja Speak No Evil Miles Davis -henkisenä – juhlapäivän kunniaksi tässä näyte kultakin.

Uusia levyjä – ja levy-yhtiöitä

Shorterin musiikkia niin uudelleen sovittanut ja akateemisesti tutkinut Riitta Paaki toimikoon tässä aasinsiltana – Shorter tulkinta Yes or Nosta siirrytään aivan uuteen julkaisuun; Heel Hook tulee uunituoreelta Live at Koko Jazz Club -levyltä joka on Koko Recordsin ensimmäinen julkaisu – lisää on tulossa ainakin Jukkis Uotilalta, Jussi Lehtosen kvartetilta ja Jussi Lehtosen ja Lenni-Kalle Taipaleen triolta ja tähtäin uudella levy-yhtiöllä vahvasti ulkomailla, erityisesti Japanin markkinoilla.

Toinen uusi tulokas levy on Kokon tavoin jo muusta toiminnastaan tuttu suomalaisille jazzin ystäville – Eclipse Music Digital keskittyy uusien kykyjen esittelyyn ja julkaisee levyt vain digitaalisessa muodossa. Ensimmäisiin julkaisuihin kuuluu MÖLy Trion aiemmin CD:nä julkaistun Floating in Nauvo and Other Storiesin ensimmäinen digijulkaisu.

Eclipsen perinteisemmillä linjoilla julkaistaan laulaja Sanna Ruohoniemen uusi levy Start from Nothing, josta nyt kuultaviissa nimibiisi. Aapo Heinosen kvintetin uuden levyn Tara on sen sijaan julkaissut saksalainen Ozella, joka on myös julkaissut mm. Kari Ikonen Trioa ja Aki Rissanen // Jussi Lehtonen Quartettia. Heinosen edellisestä levystä on vierähtänyt jo viisi vuotta, mutta uudella levyllä on iloinen ja mukaansatempaava fuusiosta ja pop-jazzista innoittunut tunnelma tallella.

Maineikas trumpetisti Randy Brecker kävi keväällä UMOn vieraana soittamassa Mats Holmquistin sovituksia ja sävellyksiä. Yhteistyön hedelmiä on nyt julkaistu levyllä Together – uutta levyä voi ostaa UMOn mesenaattikampanjan kautta, kampanjaa on pari kuukautta vielä jäljellä ja loppukirille on tarvetta että tavoitteeseen päästään.

Ulkomaisista uusista julkaisuista mainittakoon kepeän klassista tatsia tyylikkäästi hyödyntävä rumpali Snorre Kirk, skotlantilainen Fergus McCreadle jonka trion musiikissa jazziin yhdistyy paikallinen kansanmusiikki ja Medeski, Martin & Wood joka tekee tulevalla levyllään Omnisphere yhteistyötä genrerajoja rikkovan kamariorkesteri Alarm Will Soundin kanssa.

 Kerettiläistä päälleäänittelyä

We Jazzilta on ilmestymässä lähitulevaisuudessa monia mielenkiintoisia levyjä – seuraavaksi syyskuussa Bowman Trion, Jaska Lukkarinen Trion ja Black Motorin yhteinen live ja lokakuussa uusi Alder Ego. Tämän lisäksi Facebookissa on annettu ymmärtää että rumpali Teppo Mäkysen Stance Brothers projektilta on tulossa uutta musiikkia. Stance Brothers oli studiossa käytännössä Mäkysen sooloprojekti jonka innoittamana kuukauden soittolistan päättää otos jazzpuristille jo ideana kauheita esimerkkejä vahvasti päälleäänityksiin perustuviin levyhin joissa sama soittaja soittaa useampia soittimia uudemmista ajoista näiden tekniikkojen lähteille.

Kitaristi Pat Metheny ei ole kummemmin päällekkäinäänittelyä vältellyt, otetaan kuitenkin esimerkiksi teoksen järjettömän kovuuden kunniaksi vähemmän jazzikas esimerkki. Minimalismin suuriin nimiin kuuluva säveltäjä Steve Reichin 60-luvulla monet uraa uurtavat teokset perustuivat esiäänitettyihin nauhoihin, usein moneen kertaan päällekkäin soitettuna eri nopeuksilla. Näistä lähtökohdista kehittyi myöhemmin Counterpoint -sarja jonka kukin teos on sävelletty tietylle instrumentalistille tai yhtyeelle useammalle raidalle monistettuna. Electric Counterpointissa taustaraitoja solisti-Methenylle on yhdeksän – kaksi bassokitaraa ja seitsemän sähkökitaraa.

Bill Evans otti 60-luvulla moniraitatekniikkaan varsin onnistuneen taiteellisen näkökulman. Kolmen Evansin stereokuvaksi levitetty Conversations with Myself on ehkä onnistunein esimerkki tällaisen studioäänitystekniikan käytöstä kiinnostavalla tavalla erilaisen ilmaisun luomiseksi.

Esimerkkinä vähemmän innostavasta ja enemmän erikoisuudentavoitteluhenkisestä moniraitatekniikan hyödyntämisestä toimikoon Jimmy Giuffren The Four Brothers Sound jossa neljään kertaan äänitetty Giuffre tavoitteli Woody Hermanin “Four Brother” -bändin soundia Jim Hallin kitaran ja Bob Brookmeyerin pianon säestämänä.

Modernin äänitetyn musiikin kehitykseen on harva yksilö vaikuttanut niin paljon kuin kitaristi Les Paul joka vaikutti merkittävästi niin sähkökitaran, elektronisten efektien ja äänitystekniikan kehitykseen. Suuri läpimurto joka avasi monen korvat studiotekniikan mahdollisuuksille oli vuonna 1951 listojen kärkeen singahtanut Paulin kotistudiossa äänitetty How High the Moon jolla Paul soittaa kaikki kitararaidat ja Mary Ford laulaa kaikki lauluosuudet.

Lopuksi vielä yksi aivan ensimmäisistä kaupallisesti julkaistuista jälkiäänitetyistä kappaleista. New Orleansin jazzlegendoihin kuulunut Sidney Bechet äänitti vuonna 1941 RCAn studioilla kaksi raitaa one-man-band hengessä kuudella eri soittimella. Vanhat-raidat-soimaan-taustalle-ja-livenä-yksi-lisää-päälle tekniikalla tehdyissä nauhoituksissa ensin äänitetyt raidat ovat jo melkein kadonneet kuulumattomiin. Soittimet äänitetty järjestyksessä piano, rummut, sopraanosaksofoni, basso, tenorisaksofoni ja viimeiseksi klarinetti.


Leave a Reply