Oddarrangin uran kaari on pitkä ja kehitys verkkaista kuin yhtyeen musiikkikin – ehkä vielä ollaan matkalla sitä lopullista huippuhetkeäkin jos viidennen levyn Hypermetros tiellä jatketaan. Post-rock henkiset crescendot, tunnelman väkevä kasvatus ja toisaalta rauhallinen tunnelmointi ovat Oddarrangin musiikissa olennaisa elementtejä. Äänimaailmassa kohtaavat Lasse Sakaran sähkökitaran ja Lasse Lindgrenin sähköbasson rockimpisärmä Ilmari Pohjolan pasuunan ja Osmo Ikosen sellon inhimilliset sävyt ja syntetisaattoreilla on oma suuri osansa ja niitä soittavat lähes kaikki yhtyeen jäsenet. Yhteensitovana liimana toimii Olavi Louhivuoren rumputyöskentely – Louhivuori vastaa myös suurimmasta osasta sävellyksistä.

Levy jakautuu mukavasti vinyyliversionsa kahdelle puolelle – 42 minuutin kestokin on vinyylilevylle sopiva joten tämä formaatti lienee ollut levyä suunniteltaessa mielessä. Oikeastaan levyn voisi mieltää kolmiosaiseksi – dynaaminen alkukaksikko Amber ja Ohlop on jo oma pieni kokonaisuutensa ja esittelee heti avauksessa Oddarrangia parhaimmillaan. Amberissa on jo kaikki oleellinen – tunnelmallinen taustamatto, hienoa nostatusta ja pasuunan ja sellon pakahduttavan hienoa soundia ja siitä Ikosen säveltämä Ohlop nostaa vielä kierroksia. Oddarrang on aina yhdistellyt uskaltavasti erilaisia vaikutteita ja Ohlop hauskasti menee jo vähän elektropopinkin puolelle.

Näitä seuraa kolmiosainen edemenneelle säveltäjä Jóhann Jóhannssonille omistettu Lasse Lindgrenin säveltämä Trichordon joka tuntuu sekin omalta kokonaisuudelta jonka kaksi ensimmäistä osaa Hypermetros ja Klimakos ovat vahvasti syntsavetoisa alakuloista tunnelmointia ja Pandura sitten huipennus, joskin tätä huipennusta ja nousua olisi tähän triptyykkiin suonut hieman enemmänkin.

Levyn viimeisen vaiheen muodostavat Louhivuoren säveltämät Umi, 15 Years ja Blackstarr. Umi tarjoaa seesteisen ja kauniin pohjan josta 15 Years kasvattaa sitten levyn toisen kohokohdan Ohlopin rinnalle. Monipuoliset tyylilliset lainat ruumiillistuvat nyt räkäisinä kitarasointuina ja bassokuviona jotka ainakin allekirjoittaneelle toivat mieleen 90-luvun Radioheadin.

Lopetusraita Blackstarr on hieman yllättävä valinta synkkänä ja utuisena ja lähes muodottomasti droneilevana hautajaismarssina. Nimi vei mietteet tietysti David Bowieen ja musiikki Bowien Low’hun joka on allekirjoittaneen suosikki Bowien tuotannosta ja onnistuu monista omaperäisistä tyylillisistä ratkaisuista – ehkä tätä henkeä on haettu levyn loppuun Hypermetroksellakin – levyn tullessa päätökseensä jää kuitenkin päällimmäisenä mieleen ajatus, että bändi on yhä parhaimmillaan nostatustensa huipuilla ja nuo huiput ovat ne hetket jotka levyltä jäävät vahvimmin mieleen.

Uutta levyä voi tilata vinyylinä tai CD:nä bändin Bandcampista. Pukinkontteihin löytyy  vinyyliä ainakin Digeliuksesta ja Levykauppa Äxästä.

• Olavi Louhivuori – rummut, syntetisaattorit
  
• Osmo Ikonen – sello, syntetisaattorit
  
• Ilmari Pohjola – pasuuna, syntetisaattorit
  
• Lasse Sakara – kitara
  
• Lasse Lindgren – basso, syntetisaattorit