Vuosikymmenen kotimaiset jazzlevyt – Osa 4 – 2016 & 2017


Alkaa olla 2010-vuosikymmen paketissa. Tässä juttusarjassa käyn läpi omasta näkökulmastani vuosikymmenen merkittäviä suomalaisia jazzlevyjä – kaksi vuotta kerrallaan, kaksi levyä kultakin vuodelta. Ei välttämättä missään mielessä parhaita tai menestyneimpiä vaan levyjä jotka ovat jääneet mieleeni ilmestymisen aikana tai sitten myöhemmin nousseet mielestäni merkittäviksi tai aikaansa kuvaaviksi.

2016

Aki Rissanen – Amorandom

Mainitsin eilen vuoden 2014 levyjen yhteydessä Aki Rissasen matkasta suomalaisen modernin jazzin kärkinimeksi – tämän levyn myötä aika pitkälti mielestäni tämä muutos tapahtui. Rissasen trio – bassossa Antti Lötjönen ja rummuissa Teppo Mäkynen – oli soittanut yhdessä jo pitkään ja Amorandom -lyhyelokuvakin johon tehty musiikki antoi nimensä tälle trion ensilevytykselle oli ilmestynyt jo 2013.  Kypsyttely kuitenkin kannatti sillä levyllä ja sitä seuraavilla keikoilla trio kuulosti kehittyneen vielä aiemmista Amorandom-livekeikoista ja tästä eteenpäin kaikki Rissasen trion levyt ovat ilmestyessään edustaneet kotimaisen jazzin terävintä kärkeä.

VIRTA – Hurmos

Yllätyn aina kun mietin asiaa jo totean, että äskettäin We Jazz 2019-tapahtumassa omaa yhden illan festarin sisäistä festaria isännöinyt VIRTA on tosiaan seitsemän vuoden aikana tosiaan julkaissut vain kaksi levyä joista ensimmäinen Tales from the Deep Waters on vielä lähempänä EP-pituutta.

VIRTA on nimellistä kokoaan suurempi myös soundissaan, trumpetisti Antti Hevosmaan, kitaristi Heikki Selamon ja rumpali Erik Fräkin trio loihtii paljon kokoonpanoaan isompia äänimaailmoja ja elämyksiä niin levyillä kuin livenä.

2017

OK:KO – Land E.

Näitä katsauksia koostaessa olen huomannut monta asiaa. Yksi huomio oli, että 2017 oli varsin erinomainen jazzvuosi – levyjä joita olisin voinut tähän kelpuuttaa löytyi nopeastikin kymmenkunta. Toisekseen muistan jo vuosia top 5 -levyjä kootessani ajatelleeni tai maininneenikin, että kohta koittanee hetki kun jazzin terävimmässä kärjessä tapahtuu sukupolven vaihdos. Toistaiseksi ovat vielä vakiintuneemmat nimet pitäneet pintansa listojen kärjessä, mutta sen verran hienoja levyjä uusilta kokoonpanoilta tuli muutama vuosi sitten että ehkä tulevaisuudessa jonkunlainen käännekohta ajoitetaan näihin aikoihin.

Yksi vuoden kovista ensilevyttäjistä oli 2016 pohjoismaisen Young Nordic Jazz Comets -showcasen Suomen karsinnan O. Saastamoisen Kvartetti nimellä voittanut OK:KO jonka  persoonallinen, mutta mainiosti pohjois-eurooppalaiseen jazzmielen maisemaan asettuva musiikki voitti puolelleen heti laajaa kannatusta.

Kaisa’s Machine – In the Key of K

Vuoden 2017 Jazzpossun kotimaiseen Top 5:n ylsi tuolloin jo jalansijaa New Yorkista saaneen kitaristi Olli Hirvosen hieno New Helsinki -levy, ehkä sinne olisi pitänyt jälkikäteen ajatellen mahtua myös sittemmin New Yorkissa uraansa edistäneen basisti Kaisa Mäensivun Kaisa’s Machinen mainio levy In the Key of K.

Mielestäni yksi isoja eroja 2010-luvulla suomalaisen jazzin huipulle nousseissa muusikoissa edelliseen vuosikymmeneen verrattuna on se, että nyt nousevan sukupolven muusikoilla on jazzin bop-traditio usein paremmin hanskassa ja enenevässä määrin on kuultu hienoa perinteessä kiinni olevaa jazzia myös nuorilta muusikoilta. Tästä In the Key of K on erinomainen esimerkki eikä ihme, että Mäensivulle on riittänyt keikkoja ja löytynyt tilaa kokoonpanoista New Yorkissakin. Muutenkin kokoonpanosta löytyy instrumentiensa suurimpia lupauksia – saksofonissa Max Zenger, pianossa Mikael Myrskog ja rummuissa Jonatan Sarikoski.


Biisivalintoja näiltä levyiltä löytyy Great Finnish Jazz Albums of the 2010s -soittolistalta.


Leave a Reply