Saksofonisti Shabaka Hutchings on noussut viimeisen vuosikymmenen aikana uuden jazzin diggareille maailman kiinnostavimpien muusikoiden joukkoon uuden Lontoon jazzin ja rytmimusiikin aallon keskeisenä vaikuttajana. Hänen kokoonpanoistaan Sons of Kemet oli ensimmäisiä merkkejä uuden brittisukupolven noususta ja myös monille suomalaisille ensimmäinen kosketus tähän sukupolveen konsertissa Tampere Jazz Happeningissa 2014.
Suuremman kansainvälisen läpimurron teki muutaman vuoden myöhemmin etelä-afrikkaliaisista muusikoista koostuvan Shabaka and the Ancestors -bändin kanssa ja kun tämä ensi kesänä taas Pori Jazzeille saapuva bändi siellä viimeksi kävi kesällä 2017 niin uumoilin että olisiko seuraava kansainvälisille estradeille nouseva Hutchingsin kokoonpano The Comet is Coming ja näin sitten kävikin – eilen Helsingissä Korjaamolla bändi nähtiin Suomessa jo kolmatta kertaa, aiemmin tämä trio on esiintynyt Tampere Jazz Happeningin Klubilla myöhäisillan viihteenä ja Sideways-festareilla 2018 ja levyrintamallakin on tullut menestystä, viime vuotinen Trust in the Lifeforce of the Deep Mystery nousi Internetin musiikkinörttien makua hyvin peilaavan Rateyourmusic.com -palvelun jazz-levyjen vuoden 2019 ranking-listan ykköseksi.
Korjaamon illan avasi napakalla puolen tunnin setillä noise-henkinen instrumentaali math rock duo NYOS Jyväskylästä. Kuuntelin aikoinaan 2000-luvun alussa kalifornialaista Hella -bändiä ja NYOSin rytmisesti kompleksinen jyräily muistutti kovasti tuosta bändistä joskin virtuositeettista kikkailua oli tässä kokoonpanossa korvattu säröisemmin doom metalahtavin soundein (nopeissa ja vaihtelevissa tempoissa siis). En ollut tästä bändistä kuullut aiemmin ja ihan positiivinen kokemus oli eikä hassumpi valinta lämppäriksi – ilmeisesti mukana myös myöhemmin kiertueella Tukholman keikalla.
Ja sitten iltakymmenen jälkeen pääsi sitten vihdoin illan tähtikokoonpanokin lavalle. Setin alkuun oli laitettu heti muutama väkevämpi ja tunnistettavampi biisi ja niitä ennen törähti vahvaksi aluksi vähän myöhempien aikojen John Coltrane -henkinen ryöpsähdys vapaata tulkintaa josta lähdettiin sitten elektronista tanssimusiikin äänimaailmaa ja rytmiikkaa akustiseen saksofoniin ja rumpuihin yhdistävälle tripille. Eipä siinä mitään – täysillä matkaan vaan. Uusimmilla julkaisuilla bändin paletti on laajentunut enemmän hillitympiä ja tunnelmallisia tai ainakin rennompia biisejä sisältäväksi, mutta livenä linjana oli korkeaoktaaninen paahto jota rytmitettiin enemmänkin antamalla kaikille jäsenille omia soolopaikkoja jotka toivat hieman lisää dynamiikkaa. Vaikka yksittäisiä kappaleita ja melodioita pystyykin setistä bongaamaan niin tuli mieleen että paatuneelle jazzdiggarille enemmän elektronisen tanssimusiikin maailmasta kumpuavan setin rakenne muistuttaa tavallaan enemmän free jazz-settiä jossa kokonaisuuden rytmitys ja suuret suuntaviivat merkitsevät paljon.
Vaikka Shabaka Hutchingsin persoona ja hänen kaikkien kolmen yhtyeen levytyssopimus Impulse!n kanssa lienee käytännössä tämänkin bändin kansainvälisen menestyksen takana niin bändin ominaiselle soundille tärkeämpi panos on kosketinsoittaja/tuottaja Dan “Danalogue” Leaversin työllä ja livenä gän hoitaa myös lyhyet spiikkaukset. Ainakin lavan edestä tämä kävi miksauksessakin selväksi, tenorisaksofoni ei ollut se ehdoton ykkösääni niinkuin jazzissa tyypillisesti olisi vaan elektroniikan pauhu oli se ydin jota akustiset soittajat osiltaan tukivat.
Bändi yhdistelee ennakkoluulottomasti erilaisia vaikutteita ja siitä mielestäni seuraa tietynlainen ilmaisun aitous – nyt ei ole kyse suoraan akatemiasta valmistuneista koulutetuista jazzmuusikoista jotka vähän kokeilevat populaarimusiikin kuvastoa ja keinoja vaan tekeminen on luontevaa ja elementit loksahtavat kohdalleen.
Elektronisen musiikin rytmien vaikutus ja tulkitseminen akustisen rumpusetin keinoin on varmasti yksi tämän vuosituhannen jazzrumpujen suurista trendeistä. Tässä tuntuu olevan maanosien verran tosin eroja – Euroopassa paljosta voidaan kiittää Esbjörn Svensson Trion Magnus Öströmiä ja yleisenä trendinä täällä vanhassa maailmassa on EST:n ajoista lähtien se että elektronisen musiikin sävyjä tavoitteleva rumputyöskentely saa ollakin konemaisen tarkkaa siinä missä Yhdysvalloissa joko soittajan inhimillisyyttä korostetaan vahvalla dynamiikan vaihtelulla tai liioitellunkin epätarkalla soitolla tai hiphop-tuottaja J Dillan innoittamana soitetaan mekaanisesti jotkut iskut tasaisesti tahdin ohi tyylikeinona. Eurooppalaista suoraviivaisuutta edustaa Max “Betamax” Hallett joka ei rumputyöskentelyssään turhia kikkaillut vaan vyörytti rytmiä tasaisen tappavasti rullaten eikä tässä setissä jäänyt mitään kummempaa briljeerausta kaipaamaan – yksi rumpusoolo-osio oli kyllä riittävästi sitä.
Max “Betamax” Hallettin asenne elektronisen musiikin vaikutteita ammentavaan rumputyöskentelyyn on suoraviivainen, mutta toimiva
Kokonaisuutena reilun tunnin setti oli hienoa huumaa jossa ei aika käynyt pitkäksi. Bändi piti linjansa ja varmasti hyvä niin – perinteisemmän jazzin ystäviä meininki tuskin miellyttää mutta ei kaikkien täydy tykätä kaikesta. Tuoreena, tekijöidensä kuuloisena ja luovana uutena musiikkina joka uskaltaa kirjoittaa säännöt tarvittaessa uusiksi The Comet is Coming toimii.
Impulse! -levymerkin tunnuslause kultaisina John Coltranen vuosina oli “The New Wave of Jazz is on Impulse!” Nyt kun tuo tuhkasta uudestaan noussut label on panostanut vahvasti Shabaka Hutchingsiin julkaisten kaikkien miehen kolme bändin levyt niin tuntuu että tuo lause on totta jälleen.
NYOS
- Tom Brooke – kitara
- Tuomas Kainulainen – rummut
The Comet is Coming
- Shabaka “King Shabaka“ Hutchings – tenorisaksofoni
- Dan “Danalogue” Leavers – koskettimet, elektroniikka
- Max “Betamax” Hallett – rummut
The Comet is Coming Korjaamon Vaunusalissa 19.2.2020