Kitaristi Kalle Kalima ja lyömäsoittaja Tatu Rönkkö ovat molemmat pitkään vaikuttaneet Saksassa. Heidän yhteisen soittonsa kipinän sytytti Alto Adige -festivaali joka järjesti heidät “blind date”-keikalle laulaja Andreas Schaererin kanssa. Sen jälkeen on seurannut duokeikkoja ja nyt Lampen -nimen ottanut duo on julkaissut nimeään kantavan levyn Karkia Mistika -levymerkillä.
Levyssä on puhtaan jammailun tunnelmaa – yhtä aiemmin levy. Avausraita Lampen perustuu toistuvalle kitararifiille, se on kuin jonkun urbaanin westernin soundtrack jossa liikutaan autiossa osassa kaupunkia – kevyesti uhkaava, jopa mystinen tunnelma, leffan ohjaajana ehkä Kubrick, Lynch tai Bunuel – nuo Kaliman K-18 -yhtyeen teemalevyistä tutut innoittajat.
Kaliman soitto avausraidalla muistuttaa kovasti Bill Frisellin soittoa, heleästi kilahtavia soimaan jääviä ääniä, vähän takaperoista kitaraa mausteeksi – oivaa äänen käyttöä ja tunnelmanluontia duokokoonpanoksi. Voisi varmasti hämätä monia jos sanoisi tämän olevan joku uusi Frisellin ja Kenny Wollesenin duo-levytys.
Seuraava raita Grün und Grau lähtee samaan sävyyn tunnelmoiden, mutta kerää oivasti vauhtia raidan edetessä kasvaen post-rock crescendotykittelymäisiin mittasuhteisiin kadotakseen hieman yllättäen tyhjyyteen josta palataan viipyisästi kaikuvaan lopetukseen. Dynamiikan vaihdoksissa on Rönkön rummuilla suuri rooli.
Tätä seuraava Dosen on puolestaan lähes puhdasta ambienttia sähköisen pulssin pulputtaessa omiaan Rönkön pitäessä yllä nopeaa 16-osa biittiä taustalla. Tunnelmaltaan ehkä jotenkin lähellä Pink Floydin On the Runia Dark Side of the Moon -levyltä – valitettavasti myös siinä mielessä, että se tuntuu levyn turhalta täyteraidalta.
Kerzen palauttaa levyn mielenkiintoisille urille – Grün und Graun tapaan se kasvaa herkullisesti, nyt useamman kitararaidan voimin luodaan vahva äänivalli jonka tahtiin ryhtyy pää vakisinkin nyökkimään. Toiseksi viimeisenä biisinä se tarjoaa sen sähköistävän tunteen että nyt levy saavutti sen huippukohtansa.
Päätösraita Stempel huokuu Berliinin henkeä – säröistä ja dekadenttia rosoista äänimaisemaa, 70-suvun saksalaisen elektronisen musiikin kaikuja, ehkä jopa jotain samaa kuin Bowien Berliini-trilogian instrumentaalikappaleissa.
Lampen tuntuu hieman rajatapaukselta, se on toisaalta sittenkin vain “jammailulevy” joka kestää kuuntelua vain joitakin kertoja jääden sitten levyhyllyyn pölyttymään, mutta toisaalta se on kuitenkin varsin monipuolisen ja täyteläisen kuuloinen kitaristin ja lyömäsoittajan duolevyksi ja näihin lähtökohtiin verrattuna sisältö on varsin raskasta tavaraa. Ehkä kuitenkin paras enne tulevalle kuuntelupotentiaalilel on, että 35 minuuttinen levy tuntuu läpikuuntelun jälkeen kuin lyhyeltä EP:ltä. Se kietoo ehkä kuuntelijansa yllättävänkin tiukasti omaan maailmaansa.
Levyä on saatavilla ainakin Levykauppa Äxästä.
- Kalle Kalima – kitara
- Tatu Rönkkö – lyömäsoittimet, sämpläys