Jaco Pastoriuksen syntymästä tänään 69-vuotta – ota legendaarisen basistin keskeinen tuotanto haltuun tunnin soittolistalla


Jaco Pastoriuksen asema jazzin historian kaikkien aikojen merkittävimpänä sähköbasistina on lähes  kiistaton, toista yhtä selvää oman instrumenttinsa .johtotähteä ei ehkä löydykään kunnes aletaan puhua Rufus Harleysta jazzin kaikkien aikojen merkittävimpänä säkkipillinsoittajana.

Tänään 1.12.2020 tulee kuluneeksi 69 vuotta Jacon syntymästä, joten on hyvä hetki käydä läpi päihde- ja mielenterveysongelmien varjostaman legendan lyhyen, mutta merkityksellisen uran huippuhetket tunnin soittolistalla.

  • Pat Metheny – Bright Size Life (levyltä Bright Size Life 1976)

Pastorius tutustui muutaman vuoden nuorempaan kitaristi Pat Methenyyn 70-luvun alussa kun molemmat opettivat Miamin yliopistossa. Ihan ensimmäinen levytys oli pianisti Paul Bleyn organisoima livelevy Pastorius / Metheny / Ditmas / Bley joka hieman myöhemmin Pastoriuksen noustua suurempaan maineeseen julkaistiin uudelleen nimellä Jaco, mutta ensimmäinen todellinen klassikkolevytys oli Methenyn debyytti Bright Size Life jossa nämä uuden fuusiosukupolven nuoret tähdet kuulostavat jo kypsiltä.

Levy ei ilmestyessään ollut varsinainen myyntimenestys, mutta se on myöhemmin noussut klassikkolevyn asemaan.

  • Jaco Pastorius – Donna Lee
  • Jaco Pastorius – Portrait of Tracy (levyltä Jaco Pastorius 1976)

Jos tämän listan sijaan pitäisi valita yksi levy jonka kautta Pastoriuksen soittoon kannattaa tutustua, se olisi ehdottomasti soolodebyytti Jaco Pastorius josta löytyy vähän kaikkea. Tähän listalle valitsin kaksi raitaa jossa sähköbasson soolo-ominaisuudet ovat pääosassa – molemmat innoittavat basisteja tänäkin päivänä ja YouTubesta löytyy runsaasti videoita jossa näitä soitetaan.

Donna Lee on ehkä levyn kuuluisin raita ja se on usein mainittu biisinä joka näytti jazzmaailmalle sähköbasson mahdollisuudet soolosoittimena. Tulkittavana tässä Charlie Parkerin bebop-klassikko soolona bassolla Don Aliaksen congien säestämänä. Nopeatempoinen tulkinta demonstroi hyvin miten sähköbassolta onnistuu nuottien selkeä artikulaatio ripeässäkin menossa.

Koska raidalla ei ole sävellyksen harmoniaa niin kaikki nerokkuus ei ehkä useimmille kuulijoille paljastu – Pastoriuksen soolo nimittäin paljastuu suorastaan nerokkaasti Donna Leen sointuihin sopivaksi kun siihen lisää soinnut.  Tässä yksi esimerkki.

Portrait of Tracy on puolestaan puhdas bassoinstrumentaali jossa erityisessä osassa ovat niinsanotut huiluäänet joiden näin laaja käyttö alle kaksi ja puoliminuuttisessa raidassa on varsinainen mestarikurssi tästä yhdestä soittotekniikasta.

  • Weather Report – Barbary Coast (levyltä Black Market 1976)

Ensimmäisen soololevyn aikaan Pastoriuksen maine levisi nopeasti ja samana vuonna 1976 häntä kuullaan oman levyn lisäksi monilla muillakin merkittävillä julkaisuilla.

Jazzpiireissä Pastorius erityisesti muistetaan Weather Reportin basistina (1976-1981). Pastorius oli vakuuttanut Weather Reportin Joe Zawinulin kyvyistään antamalla hänelle demonauhan ja varhaisen version soololevystään ja kun basisti Alphonso Johnson lähti bändistä kesken Black Market -levyn tekoa, Jaco sai tilaisuuden liittyä yhteen fuusiojazzin ehdottomista kärkikokoonpanoista. Black Market -levyllä Pastorius soittaa kahdella raidalla – tämä Barbary Coast on hänen oma sävellyksensä.

  • Al Di Meola – Suite: Golden Dawn (levyltä Land of the Midnight Sun 1976)

70-luvun puolessavälissä fuusiojazz eli muutoksen aikaa alkuaikojen fuusion Miles Davisin Bitches Brew’n inspiroima kaoottisuus teki tilaa ensin rytmikkäämmälle funk-jamittelulle ja sitten teknistä soittotaitoa korostavalle, hiotummalle ilmaisulle ja monimutkaisemmille sävellyksille – kehitystä joka mielestäni ainakin heijastelee sitä mitä rock-musiikissa tapahtui progen kehittyessä ja Steely Danin kaltaisten yhtyeiden luodessa studiossa tarkkaan hiottua AOR:rää.

Tämän ajan airuita oli sähkökitaran puolella Al Di Meola jonka soitto oli nopeaa mutta tarkkaa – sitä paljon puhuttua tilutusta – siinä missä fuusiokitaroinnin varhaisen suuruden, John McLaughlinin, soitossa oli enemmän rock-särmää ja joskus joku huolimatonkin nuotti.

Pastorius vieraili Di Meolan debyyttilevyllä Land of the Midnight Sun yhdellä pitkällä raidalla Suite: Golden Dawn jossa on varsin mainio meininki ja Jacon basso tuo siihen mukavaa groovea.

  • Weather Report – Teen Town (levyltä Heavy Weather 1977)
  • Weather Report – Havona (levyltä Heavy Weather 1977)

Tämän aikakauden fuusion todellinen kivijalka on Heavy Weather – ensimmäinen Weather Reportin levy jonka kaikilla raidoilla Pastorius soittaa. Voisi ehkä uumoilla, että Pastorius olisi sähköbasson legenda vaikka ei olisi koskaan soittanut muilla levyillä kuin omalla debyytillään ja Heavy Weatherilla – sen verran ikoninen aikansa tuote on kyseessä.

Levyllä on kaksi Pastoriuksen sävellystä jotka olivat myös valintani tälle listalle – Teen Town on Jacon “bändibiiseistä” todennäköisesti tunnetuin ja levyn päättävässä Havonassa sähköbasso on myös komeasti pääosassa.

  • Joni Mitchell – The Dry Cleaner from Des Moines (levyltä Mingus 1979)

Laulaja-lauluntekijä Joni Mitchell oli kutsunut Pastoriuksen bändiinsä kuultuaan debyyttilevyn vuonna ’76 ja yhteistyö jatkui useammalla levyllä vuoden 1979 Mingus -levyä seuranneeseen kiertueeseen asti. Tänä aikana Mitchellin musiikki muuttui entistä kokeilevammaksi ja ajan jazzvaikutteetkin lisääntyivät – jazzillisen huippunsa hänen uransa saavutti Mingus -levyllä jolle itse Charles Mingus antoi Jonille sanoitettavaksi ja esitettäväksi neljä sävellystä. Näistä onnistunein on riemastuttava The Dry Cleaner From Des Moines jossa kuullaan myös Jacon bassonsoittoa parhaimmillaan.

  • Trio of Doom – Dark Prince (alunperin julkaistu Havana Jam -kokoelmalla 1979)

Legendaarisen maineen sai erittäin lyhytikäinen Trio of Doom -kokoonpano joka koottiin Kuubassa järjestettyä Havana Jam -konserttia varten – mukana kolme legendaa Pastorius, kitaristi John McLaughlin ja rumpali Tony Williams. Trio soitti Havanassa noin 25 minuuttia ja muutamaa päivää myöhemmin New Yorkissa studiossa äänitettiin viisi ottoa kolmesta eri biisistä kunnes Pastorius riitautui Williamsin kanssa ja trion päättyi siihen. Näihin aikoihin Pastoriuksen mielenterveys- ja päihdeongelmat jotka käytännössä hänen uransa päättivät ennenaikaisesti alkavat jo selvästi tulla esiin levyjä ympäröivissä tarinoissa.

McLaughlin ei pitänyt live-ottoja julkaisemisen arvoisina joten muuten livetunnelmaa dokumentoivilta Havana Jam -kokoelmilta löytyi näitä studio-ottoja, tässä Miles Davisille omistettu tulikivenkatkuinen Dark Prince . 

Koko 40 minuuttia Trio of Doomin nauhalle taltioitua elinaikaa julkaistiin myöhemmin Trio of Doom -nimisellä CD:llä vuonna 2007.

  • Herbie Hancock – 4 A.M. (levyltä Mr. Hands 1980)

Pastoriuksen ja Herbie Hancockin vierailut toistensa levyillä tuottivat muutaman mainion raidan – niistä tässä näytteenä 4 A.M. Hancockin Mr. Hands -levyltä jolla soittaa eri raidoilla viisi eri basistia.

Hancockin diskografiassa 80-luvun vaihteen levyt kun tyyli siirtyi jazz-funkista enemmän r&b:n ja diskonkin suuntaan ovat melko vähän arvostettuja, mutta ainakin tämä raita on mitä mainioin – etenkin kun sen esittää tässä Pastoriuksen uran kontekstissa.

  • Jaco Pastorius – Chromatic Fantasy (levyltä Word of Mouth 1981)
  • Jaco Pastorius – Blackbird (levyltä Word of Mouth 1981)

Warnerilla oli tähän aikaan luottoa Pastoriukseen ja tuli mahdollisuus tehdä toinen studiosoololevy isommalla kokoonpanolla. Nyt ensimmäiseen levyyn verrattuna mukana on enemmän suuremman kokoonpanon sävellyksiä, mutta otetaan kuitenkin kaksi lyhyempää esimerkkiä taiturimaisesta basismista – Chromatic Fantasy on todellinen virtuoosimainen voimannäyte ja sitä seuraa rento Beatles-tulkinta Blackbird jossa huuliharppua soittaa Toots Thielemans.

  • Jaco Pastorius – Amerika (levyltä Invitation 1983)
  • Jaco Pastorius – Soul Intro / The Chicken (levyltä Invitation 1983)

Word of Mouth -levyn jälkeen Jaco lähti kiertueelle big bandin kanssa. Viimeiseksi merkittäväksi levytykseksi jäi Japanissa livenä äänitetty Invitation josta kaksi näytettä – herkkä bassosoolo Amerika ja Pee Wee Ellisin säveltämä The Chicken jonka alunperin levytti James Brown Popcorn -singlen B-puolelle, mutta josta tuli jazz-funk -standardi vasta Pastoriuksen otettua sen ohjelmistoonsa.

 

 


Leave a Reply