Maxxxtet

 

Tämän vuoden April Jazzin viimeisen perjantain Café Louhen uuden suomalaisen jazzin illan avasi Max Zengerin mainio Maxxxtet joka pääsi esittämään tuoreen Chapter 3 -levyn materiaalia. Ainakin osa materiaalista on kuulunut keikka ohjelmistoon jo joitakin vuosia, ainakin noin puolet levystä kattavasta Demoni -sarjasta muista Laulumiehissä jaZZanti-sarjassa kuulleeni biisejä jo kolmisen vuotta sitten.

Kypsyttely kuuluu ehkä levyllä ja livenä. Ehkä Maxxxtetin tämän hetkistä meininkiä voisi kuvata “hallitun vapautuneeksi”. Kahden puhaltajan – Zengerin vierellä trumpetissa Tomi Nikku – basson (Eero Tikkanen) ja rumpujen (Jonatan Sarikoski) muodostama kvartetti jättää paljon vapauksia soittajille ja on valmis lähtemään paikoin freehenkin, mutta soitto on ennenkaikkea tarkkaa ja harkitun oloista – ei olla häröilemässä vaan sävellysten visioita toteutetaan melko tarkasti. Saattaa kuulostaa kaavamaiselta ja tylsältä kuvaukselta, mutta musiikki ei sitä ole vaan taitava toteutus tekee kulmikkaista rytmeistä ja polveilevista sävellyksistä nautittavaa kuunneltavaa.

• Max Zenger – saksofonit, sävellykset
• Tomi Nikku – trumpetti
• Eero Tikkanen – basso
• Jonatan Sarikoski – rummut

Elifantree

Aivan uusi keikkapaikka oli Otaniemen metroaseman läheisyydessä Olarin Panimon naapurissa sijaitseva Trap Factory pakopelikeskus joka osoittautui varsin kodikkaaksikin industrial-henkiseksi keikkatilaksi. Miljöössä olisi ainesta hyväksi hieman underground-rouheaksi bilepaikaksi ja ohjelmisto oli valittu niin että tämä voisi parhaassa tapauksessa toteutuakin – tarjolla oli nuorekasta, vahvasti elektronista, omaperäistä mutta myös potentiaalisesti tanssittavaa musiikkia. Ensimmäisenä Otaniemen illassa esiintyi Elifantree jonka Anni Elif ja Pauli Lyytinen taisivat olla tämän festivaalin ahkerimmin esiintyneitä muusikoita – alkuun viisi esitystä Silentopiaa ja Anni Elifillä myös duo-keikka EMMAssa viime viikolla. Rummuissa nyt jo tuttuun tapaan Olavi Louhivuori.

Kovin suuri yleisö ei ollut Trap Factorya löytänyt – paikalla oli ehkä noin 50 henkeä, mutta selvästi keski-iältään nuorempaa yleisöä kun muilla keikoilla jossa itse olin (tässä varmasti itseltä väliin jäänyt torstai oli kuitenkin poikkeus loppuunmyytyine Dirty Loops/Maja Mannila keikkoineen). Tilan yläkerrasta tarkkailtuna olisi yleisön tanssijalkaakin vähän vipattanut ja hieman Elifantree sai yleisöä mukaansa, mutta aivan täysin bilevaihdetta ei laitettu päälle ja Elifantreekin esitteli viime vuosien tuotantoaan laajalla skaalalla jopa Hachi levyn hurjasti kaikuvaa Norjassa Emanuel Vigelandin massiivisessa mausoleumissa äänitetyn Mausoleumin tunnelmaa livenä tavoitellen.

Anni Elifin lauluun keskittyvien kappaleiden ja instrumentaalivetoisempien tunnelmapalojen joskus arvaamatonkin yhdistelmä toimii ja jättää bändille mahdollisuuksia elää hetkessä ja reagoida. Ehkä päällimmäiseksi tunnelmaksi tästä setistä jäi toive, että olisi vielä vähän enemmän yleisöä saatu paikalle ja tanssihalukkaat olisivat saavuttaneet kriittisen massan ja April Jazzin Trap Factory -avaus olisi heti ensimmäisestä kerrasta saanut oman, todistetun brändin April Jazzin nuorekkaampana bilejazzpaikkana tulevia vuosia varten.

• Anni Elif – laulu, syntetisaattorit
• Pauli Lyytinen – saksofoni, EWI, syntetisaattorit
• Olavi Louhivuori – rummut

Trio Heinz Herbert

*Varmasti monille jazzia aktiivisesti seuraavillekin uusi tuttavuus April Jazzin ohjelmistossa oli sveitsiläinen Trio Heinz Herbert joka pääsi päättämään Trap Factoryn illan varsin myöhään yhdentoista jälkeen alkaneella setillä. Yksi tämän vuoden festivaalin parhaista puolista oli, että kahden bändin keikoille oli tehty hyvin yhteensopivat buukkaukset ja täälläkin hieman intensiivisempään elektronispohjaiseen menoon yltyvä Trio Heinz Herbert oli luontevaa jatkoa Elifantreelle.

Kitaristi Dominic Landoltin, kosketinsoittaja Ramon Landoltin ja rumpali Mario Hännin kokoonpano aloitti hieman ambient-tunnelmaisesti, mutta näytti nopeasti että siinä missä Elifantree usein jää flirttailemaan tanssittavuuden kanssa niin tämä trio voisi pistää pystyyn kovatkin tanssibileet. Yleisössä oli ehkä hieman enemmän jonkunlaista kisaväsymystä kun bailausintoa ja itsekin lähdin melko aikaisin kotiinpäin joten näytti että aivan kuumimpia bileitä mitä musiikki olisi voinut kannattaa ei syntynyt.

Paikkana ja buukkauksina Trap Factory vaikutti lupaavalta. Puitteita olisi ehkä ollut nyt kovempaan meininkiin ja Otaniemessäkin näin vapun alla oli paljon haalarikansaa kaduilla vaeltamassa, mutta Trap Factoryn yleisömäärä jäi potentiaalia ajatellen varsin vaatimattomaksi.

• Dominic Landolt – kitara, efektit
• Ramon Landolt – koskettimet, syntetisaattori, samplet
• Mario Hänni – rummut