Teddy Rok – Atonal Drums


Rumpali/tuottaja/visionääri Teppo Mäkynen on käyttänyt Teddy Rok nimeä usein tuottajana ja Teddy Rok Sevenin yhteydessä, mutta uusin julkaisu Atonal Drums taitaa olla ensimmäinen Teddy Rokin sooloartistina julkaisema levy. Lisääkin on ehkä kaavailtu – We Jazzin julkaisu nimittäin sanoo olevansa “Teddy Rok Editions – Volume 1”.

Levy ilmeistyi jo digitaalisesti 2021, mutta jäin odottelemaan vinyylijulkaisua tuolloin ja tulihan se sieltä sitten vuoden odottelun jälkeen vihdoin. Hitaalle puolalaiselle toimitukselle kuittaillaan levyn kansissakin – kannattaa muuten We Jazzin kannet tutkia huolella, niissä on usein hauskoja pieniä yksityiskohtia.

Levy on tyyliltään vahvasti ambienttia tunnelmointia – elektronisia soundeja ja rumpuja ja lyömäsoittimia, mutta ehkä enemmän elektronisiin ääniin painottuen toisin kuin nimestä voisi arvata. Ei ehkä saa väärää kuvaa jos kuvittelee miltä kuulostaisi “yhden miehen 3TM”. Hyvin samantyyppisissä vesissä liikutaan kun 3TM:n soolovälipala Abyssilla, tosin nyt rummuilla on tärkeä rooli.

Elektronisen musiikin ja perinteisen rumpujensoiton rajapinnassa liikkuvalta musiikilta on stereotypiana pidetty konemaista rytmiikkaa. Atonal Drums haastaa tätä käsitystä muutamaankin otteeseen, avausraita Empty ja päätösraita Just käyttävät elektronisia ääniä vapaan rytmiikan taustana. Rummuista tulee aktiivinen toimija konepörinän tarjotessa tasaisen pulssin.

Brian Eno määritteli Ambient 1: Music for Airportsin kansiteksteissä ambientin kutakuinkin niin että ambient-musiikin pitää soveltua moneen eritasoiseen kuunteluun yhtä korostamatta – sen pitää olla yhtä mielenkiintoista syvästi kuunneltuna kuin taustamusiikkinakin. Atonal Drums tuntuu noudattavan tätä periaatetta. Se helposti lipsahtaa taustakohinaksi, mutta tarkkaavaisempi kuuntelu palkitaan nyansseilla.

Kymmenestä raidasta yksi on ylitse muiden. Instumentaalihiphop-henkinen Flame nousee kokonaisuudesta ehkä yllättävän vahvasti esille sillä nimellisesti sen vajaan neljän minuutin keston aikana ei tapahdu hirveästi mitään, mutta tyylillisesti se tavoittaa viime vuosien ajan henkeä kun erityisesti J Dillasta on tullut varsinkin Yhdysvalloissa nuorten jazzrumpalien merkittävä innoittaja.

  • Teppo Mäkynen/Teddy Rok – kaikki

Leave a Reply