Perjantaille ja lauantaille We Jazziin on laitettu runsaasti ohjelmaa monille lavoille lomittain. Perjantain kokonaisuus vietettiin Suvilahdessa Tiivistämöllä, Mittarikorjaamossa ja Magitossa ja lauantaina sitten ollaan Korjaamolla. Koska kaikkea ei ehdi kuitenkaan nähdä, lauantain 12 livesetin kokonaisuus tarjosi mahdollisuuden napsia muutamia makupaloja ja yrittää parhaansa mukaan välttää FOMOa.

Uusi Aika

We Jazzin uusimpia julkaisuja on Uusi Aika nimisen kokoonpanon ensilevy joka ilmestyi juuri ennen festivaalia. En kuullut bändiä kesällä Odysseuksessa joten oli mukavaa että We Jazzin puitteissa tuli toinen mahdollisuus kuulla levyllä tullutta materiaalia myös livenä.

Puhaltaja Otto Eskelisen johtama yhtye soittaa meditatiivista “metsäläisfreetä” jossa on enemmän tuulen huminaa kuin kaatuvan puun rytinää. Mukana ovat myös saksofonistina tunnettu Johannes Sarjasto, sitaria ja kitaraa soittava Antero Mentu, basisti Tapani Varis ja rummuissa Amanda Blomqvist.

Uusi Aika ottaa ehkä vähän liiankin rennosti. Paikoin eri musiikkikulttuureista elementtejä ottava musiikki ei tunnu olevan menossa paljon minnekään. Kiireettömyyden tunnelma ja sävelten makustelu lienee osa konseptia, mutta jotain särmää olisi saanut olla minulle enemmän. Paikoin musiikki lähtee kyllä voimakkaammin liikkeelle, usein Blomqvistin tomien kumistessa

• Otto Eskelinen – puhaltimet
• Johannes Sarjasto – piano
• Antero Mentu – sitar, kitara
• Tapani Varis – basso
• Amanda Blomqvist – rummut

Joachim Florent

Designersin basisti/säveltäjä Joachim Florent ja rumpali Will Guthrie olivat saaneet festareille myös soolosetit. Näistä kerkesin kuuntelemaan Florentin bassonsoittoa pieneen Magiton tilaan.

Florentin bassosetti oli varsin mielenkiintoinen, se koostui jaksoista joissa Florent tutkiskeli erilaisia äänenmuodostuksen mahdollisuuksia. Erityisesti nautin jaksosta jossa Florent soitti toistuvasti basson vapaata D-kieltä yhdistäen siihen resonanssia ja ylä-ääniä muita kieliä käyttäen. Mielenkiintoista äänen leikkiä yhden juurisävelen ympäristössä. Tyylikästä oli myös korkealla kaulalla suoritettu näppäily jolla Florent loi soirmipianomasta ääntä – samaa tekniikkaa Florent hyödynsi sooloissaan myös G Livelabin Designers -keikalla.

Setti tuntui jonkunlaiselta bassolaboratoriolta jossa mentiin syvälle ideoihin joista toimivat hedelmät voidaan sitten hyödyntää muissa teoksissa ja yhtyesoitossa.

• Joachim Florent – basso

Little North

Joskus kymmenisen vuotta sitten kun GoGo Penguin teki tuloaan muistan jonkun brittiläisen jazzkirjoittajan yrittäneen lanseerata “modern melodic”-termiä uudelle jazzille jonka alle olisivat mahtuneet pingviinien lisäksi mm. Phronesiksen, Portico Quartetin ja ehkä jopa hieman kokeellisemman Troykan (josta jotkut tietäjät saattoivat ensin tietää Enemyssä alkuviikosta festareilla esiintyneen Kit Downesin) kaltaisia bändejä.

Tyylinimi ei tarttunut ja kun sitten brittijazzin uudempi aalto alkoi Binker & Moseksen Dem Onesin myötä ainakin tuntuu että sen tyyppisiä uusia bändejä on tullut varsin vähän. Nyt kuitenkin Tanskasta, tai ainakin Bremenin Jazzaheadin Tanska-showcasesta, festareille oli löydetty kolmikymppisten Benjamin Nørholm Jacobsenin, basisti Martin Burnbjerg Rasmussenin rumpali Lasse Jacobsenin muodostama Little North jossa mielestäni tuo henki eli vahvasti.

Tässä sarjassa trion musiikki oli miellyttävää ja mukiinmenevää, mutta ei iskenyt kyllä kovin lujaa. Erittäin mukavaa tämän vuoden We Jazz -ohjelmistossa oli että siellä oli useampia ulkomaisia esiintyjiä joista en ollut kuullut ennemmin ja uudet tuttavuudet ovat aina mielenkiintoisia, mutta en usko että Little Northista tulee kansainvälisten lavojen vakikokoonpanoa.

• Benjamin Nørholm Jacobsen – piano
• Martin Burnbjerg Rasmussen – basso
• Lasse Jacobsen – rummut

Ka Baird

New Yorkissa vaikuttava äänitaiteilija Ka Baird veti festareilla neljän duosetin sarjan GLO Hotel Artissa jotka ilmeisesti tapahtuivat hotellihuoneessa. Itse jätin ne väliin sillä festariohjelmisto tarjosi muutenkin iltamenoja yllinkyllin, mutta onneksi pääsin nyt kuulemaan soolosetin.

Bairdin äänitaide oli teatraalista ja fyysistä. Suurimmaksi osaksi Mittarikorjaamossa Baird liikehti vain mikrofonin kanssa milloin sillä yleisön joukosta ääniä kalastellen, milloin itseään puukottaen. Muutamaan otteeseen hän soitti hieman huiluakin.

Esitys oli vahvassa heittäytymisessään mielenkiintoinen. Paljonko eri ääniä tuotettin lennosta lavalla ja paljonko oli etukäteen valmisteltujen taustojen varassa jäi epäselväksi, mutta sillä ei oikeastaan ollut väliä. Äänten maailmassa liikkuva koreografia teki setistä performanssin pelkän musiikkiesityksen sijaan. Voimakasta tulkintaa!

• Ka Baird – ääni, huilu, elektroniikka

[Ahmed]

[Ahmed] kvartetti tulee Lontoosta. Musiikin lähtökohdiksi on annettu basisti/oudinsoittaja Ahmed Abdul-Malikin musiikki ja erityisesti kaksi Malikin läntisen jazzin, lähi-idän ja Afrikan musiikkien kohtauspisteessä olevaa levyä Jazz Sahara ja East Meets West, mutta [Ahmedin] musiikki on sen verran raskasta free-jyystöä että eipä tätä ehkä muuten arvaisi.

Jotain samaa musiikissa toki on, vahva toisteisuus yhdistää alkulähdettä ja sen hakasulutettua ruumiillistumaa. Osittain jazzin perinteessä ollaan kiinni molemmissa, rumpali Antonin Gerbalin rytmi hieman svengaakin ja ehkä Pat Thomasin ceciltaylormainen pianismikin on hyväksytty jazzin kuvastoon ajan myötä ja kun Abdul-Malikin musiikkiin vertailee niin jotain musiikillisia elementtejä on mukana.

Mistään nyanssien musiikista ei kuitenkaan ole varsinaisesti kysymys, vaan tymäkkää “lekalla päähän” freetä oli tarjolla. Saksofonisti Seymour Wright soitti sorsapillimäisiä ääniä samaa ääntä monesti suorastaan fanaattisesti. Jos saksofonisti moisen rääkäisyn päästäisi kerran hillitymmässä jazzsoolossa se kuuloistaisi huonolta, mutta riittävällä omistautumisella konseptille siitäkin tulee jotain kuten nyt.

Kovaa menoa – kunnon tunkkaisten kellarien ja hämyisten luolien freetä.

• Seymour Wright – alttosaksofoni
• Pat Thomas – piano
• Joel Grip – basso
• Antonin Gerbal – rummut