Valtteri Laurell Nonet

Tämän vuoden tärkeitä We Jazz -julkaisuja on Valtteri Laurell Nonetin Tigers Are Better Looking. Useammalla festivaalilla esitetty kokonaisuus Jean Rhysin Wide Sargasso Sea romaaniin ja novelleihin pohjautuvia sävellyksiä ansaitsi levyjulkaisunsa.

Musiikki on Valtteri Laurell Pöyhösen tuotannon perinteisemmästä päästä. Laurell Pöyhöstä voisi pitää tuotantonsa perusteella genrejen välillä mielellään hyppivänä säveltäjänä joka kokeilee musiikin ylle vuoroin erilaisia kuoseja, mutta Tigers Are Better Looking tuntuu pikemminkin ajattomalta kuin tyyliharjoitukselta.

Kuuden puhaltajan nonetin soundi oli Lonnan ulkoilmassakin miellyttävä ja täyteläinen. Nonetin vahvuuksiin kuuluu myös useampi huippuluokan solisti, Antti Sarpilan klarinetti ihastuttaa tässä kontekstissa aina ja Jukka Eskola on myös takuuvarma solisti. Rumpali Jaska Lukkarisen rumpusoolo oli rytmiikallaan jopa yllättävä.

Näin neljättä kertaa livenä kuultuna Tigers Are Better Looking oli tosin varsin samanlainen kokemus kuin ennenkin, mutta festivaalin ohjelmistossa yksi We Jazzin julkaisutoiminnan huipuista oli välttämätön lisä.

• Valtteri Laurell Pöyhönen – kitara
• Antti Sarpila – klarinetti
• Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
• Petri “Pope” Puolitaival – alttosaksofoni
• Ville Vannemaa – baritonisaksofoni
• Jukka Eskola – trumpetti, flyygelitorvi
• Antti Rissanen – pasuuna
• Ville Herrala – basso
• Jaska Lukkarinen – rummut

The Mystic Revelation of Teppo Repo

Perjantaina Joose Keskitaloa ulkolavalla säestänyt The Mystic Revelation of Teppo Repo sai sunnuntaina myös oman setin Lokkimakasiinissa. En ole tainnut nähdä Mystic Revelationia melkein kymmeneen vuoteen Sibelius-Akatemian kansanmusiikki ja jazz-osastojen 30-vuotisjuhlatapahtuman jälkeen jolloin se oli vielä Otto Eskelisen ja Eero Tikkasen kansanmusiikki-meets-Casio henkinen duoprojekti. Sittemmin Helmi Levyt -puuhamies Arwi Lind on liittynyt remmiin lyömäsoittajana ja linja on siirtynyt puhtaammin uusprimitivistiseen ja shamanistiseen musisointiin, joskin levyillä vielä sähkörumpujakin on kuultu.

Lokkimakasiinissa mentiin akustisesti. Bändin soitinarsenaali on jo visuaalisesti mielenkiintoinen. Eskelisen käytössä on useita erilaisia huiluja ja pillejä alttosaksofonin ja huilun lisäksi, Tikkanen soitti basson ohella mongolialaista kaksikielistä topshuria ja erityisen mielenkiintoinen ja näyttävä soitin oli hirsisoitin, Lindin puupalikoilla soittama naruista roikkuvista lankuista rakennettu lyömäsoitin – Harry Partch -henkeä! Jos elektronisen musiikin puolella luonnon äänten samplaaminen on yleinen trendi niin Mystic Revelationin soittimissa luonto ja luonnon materiaalit ovat konkreettisesti läsnä.

Setissä kuultiin yhtyeen omia sävellyksiä, muutamia tärkeän henkisen innoittajan, Teppo Revon, sävellyksiä ja muutama klassikkosävelmäkin. Tein minä pillin pajupuusta tuntui temaattisesti erittäin sopivalta ja slaavilaissävelmien klassikko Unohtumaton ilta on Eskelisen spiikin mukaan bändin kaikkien jäsenten suosikkibiisi. Kaikki materiaali toimi mainiosti, erityisenä kohokohtana vauhdikkaampi Tulisen kukon tanssi jossa shamanistinen groove oli parhaimmillaan.

Yksi festivaalin kohokohdista.

• Otto Eskelinen – puhaltimet
• Eero Tikkanen – basso, topshur
• Arwi Lind – lyömäsoittimet

Rosettes

Päälavalla musisoi seuraavaksi soulhenkinen Rosettes jonka ensimmäinen single ilmestyi äskettäin Ultraääni Recordsilla. Paatuneena free jazz ostelijana yhdistän Ultraäänen ja Arsi Kevan kansitaiteen ensisijaisesti free-musiikkiin, mutta mielenkiintoinen labeli julkaisee muutakin kuten Meaning of Music/Memories seiskatuumainen todistaa.

Rosettes ei ehkä tietoisesti tavoittele retrosoul-soundia ja tunnelmaa mutta siihen suuntaan soundi on kallellaan – musiikki on selvästi ihmisten soittamaa bändimusaa. Jälleen yksi esimerkki siitä, että Suomessa on myös elinvoimainen soulmusaskene.

• Tytti Roto – laulu, koskettimet
• Rosita Ahola – basso
• Markus Hietamies – rummut
• Eero Tarmio – lyömäsoittimet
• Tatu Kuisma – kitara
• Jaakko Hietakangas – kitara
• Ami Vuorinen – saksofoni
• Eero Koski – pasuuna

Vaisu Luksus

Janne Laurila ja Jukka Nousiainen ovat tunnetumpia muista yhteyksistä kuin Vaisu Luksus -duosta. Laurilan jazzelämää seuraavat muistavat ehkä Hot Herosin kanssa tehdystä Nuotiosavua -levystä joka vei kuumia sankareita/voileipiä enemmän singer-songwriter suuntaan ja Nousiainen tunnetaan mm. Jukka & Jytämimmit ja Räjäyttäjät -yhtyeistä.

Vaisu Luksus on kuitenkin ainakin toisen setin perusteella melko puhdasta hälyä ja äänimaisemaa. Korvat nollaava ja puhdistava elämys.

• Janne Laurila & Jukka Nousiainen

ORUÃ

Brasiliasta asti festareille oli saatu ORUÃ. Rämisevämpää psykerockia paahtanut yhtye oli paperilla mielenkiintoisempi lisä kuin livenä Terassilavalla. Paahto jäi vaisuksi ja jonottaminen pienille lavoille alkoi kiinnostaa enemmän.

Post Koma

Mainion Koma Saxo -yhtyeen taru on tulossa loppuun, mutta vielä yhtä Koma Saxo-levyä lupaili Post Koma -tuokion alussa basisti/tuottaja Petter Eldh. Post Koma -setti oli käytännössä katsahdus Eldhin tuotantotapoihin, hieman basson soittoa ja äänitystä, samplejen käsittelyä ja muuta puuhastelua.

Kuten blogissa on monesti todettu, jazzmusikon muuttuminen yhä useammin ja enemmän myös studiossa aktiviisesti toimivaksi tuottajaksi on ajan tärkeitä trendejä. Livenä kuitenkin mielummin kuuntelisi bändiä kuin katsoisi tuottajaa vaikka valottava näkökulma Eldhin musiikintekemisen arkisiin askareihin pienenä kuriositeettina sopiikin hyvin ohjelmistoon, semminkin kun tämänkin vuoden festareilla Eldh esiintyi myös kahden muun kokoonpanon osana.

• Petter Eldh – tuotanto, basso

Linda Fredriksson Juniper

Samoin kuin Valtteri Laurell Nonetin kanssa, Linda Fredrikssonin Juniper -kokoonpanon ja ohjelmiston näkeminen livenä alkaa kärsiä kohdallani inflaatiosta. Tämän vuoden Odysseus on jo kahden We Jazz -festivaalin jälkeen kolmas We Jazzin festivaali jossa suurinpiirtein sama ohjelmisto on kuultu ja muutama muukin festariveto on tullut nähtyä.

Uutena kappaleena kuultiin heti alkuun Kristallipallo, melodinen mukava kappale mutta ei ehkä tuntunut uudelta “hittisinkulta”. On hieman harmi ettei Juniper-levyn materiaalista jaksa livenä enää kovasti innostua, levy on kuitenkin tämän vuosikymmenen parhaita kotimaisia julkaisuja – jossei jopa paras – ja livenä bändi uskaltaa heittäytyäkin sooloissaan, tästä mainio esimerkki saatiin lähes myrskyäväksi freeksi menneessä Nana (Tepalle) biisissä.

Odysseuksen esiintyjien lukumäärä oli edellisestä vuodesta lähes tuplaantunut. Tämä näkyi käytännössä niin että suurellakin lavalla kuultiin paljon täyteohjelman henkistä soittelua. Yksi Suomen jazzkentän viime vuosien parhaista kokoonpanoista oli hyvä valinta ulkolavan päätökseksi, että kotimatkalle saattoi lähteä elämään tyytyväisenä.

• Linda Fredriksson – saksofonit
• Tuomo Prättälä – koskettimet
• Mikael Saastamoinen – basso
• Olavi Louhivuori – rummut