Viime aikojen vinyylijulkaisuja – Matthew Halsall, Chip Wickham, Pharoah Sanders, Laihonen & Salmi, Freezer


Mielenkiintoisia jazzlevyjä kertyy hyllyyn enemmän kun ehtii blogissa käsitellä, joten uutena formaattina käyttöön uusien LP-levyjen, niin upouusien kuin uudelleenjulkaisujen, lyhyempi käsittely että huomionarvoiset levyt saavat ansaitsemaansa huomiota. Kokeillaan aluksi viittä levyä per blogipostaus.

Matthew Halsall – An Ever Changing View

Jälkikäteen ajatellen trumpetisti Matthew Halsall ja hänen Gondwana Records labelinsa olivat aallonharjalla luomassa niin sanotun spiritual jazzin uuden suosion pohjaa. Kun kuulin Halsalloin musiikkia ensimmäisen kerran joskus 2010-luvun alussa en edes yhdistänyt sitä Alice Coltranen perinteeseen, mutta sittemmin yhteys on käynyt selväksi ja Coltranen ja Pharoah Sandersin kaltaisten ikonien kuvastosta ammentavien nykymuusikoiden joukko on kovasti kasvanut – ehkä erityisesti Brittien saarilla.

Halsallin uusin tupla-LP An Ever Changing View tarjoaa tutun meditatiivisen rentoa spiritual fiilistelyä. Halsallia voi halutessaan kritisoida siitä, että levyt kuulostavat nykyään kovasti toisiltaan. Harppu, sormipiano, sähköpiano, huilu tarjoavat korvaa miellyttävän äänimaiseman, mutta “hittibiisien” puute jättänee levyn yhdeksi Halsall-julkaisuksi muiden joukossa.

Levyä saa Halsallin Bandcampista

Chip Wickham – Love & Life

Halsallin Gondwana Records on julkaisijana myös huilisti/saksofonisti Chip Wickhamin uudella EP:llä Love & Life. Alle 27 minuuttinen tuntuu köykeältä paketilta ollakseen käytännössä täysimittaisen LP:n hintaluokassa.

Suomalaista jazzin ystävää lämmittävät erityisesti kaksi nopeampitempoista raitaa Ricky-Tick Records -hengellään. Erityisesti Seven Worlds voisi aivan hyvin olla kotimaista Ricky-Tick tuotantoa 15 vuoden takaa. Hitaammat raidat Space Walk ja Slow Down Look Around lähinnä haukotuttavat. Love & Lifea voi oikeastaan suositella vain niille joilla on hyllyssään jo kaikki Wickhamin Bandcampista saatavilla olevat täysimittaiset LP:t, muiden kannattaa sijoittaa rahansa yhteen niistä.

Levyä saa Wickhamin Bandcampista, sitä on myös näkynyt ainakin viime vierailulla vielä Digeliuksessa hyllyssä.

Pharoah Sanders – Pharoah

Pharoah Sandersin vuoden 1977 India Navigation -julkaisu Pharoah on kerännyt vuosikymmenten aikana ympärilleen keräilyharvinaisuuden sädekehän. Virallista LP-julkaisua ei ole 70-luvun lopun jälkeen nähty ja vanhojen painosten hinnat huitelevat Discogsissa sadoissa euroissa.

Sandersin diskografiassa levy sijoittuu Impulse! -levy-yhtiölle levytetyn kultakauden ja sitä seuranneen ajan välimaastoon. Sen musiikki on tyylillisesti vielä samanlaista spiritual jazzin kovaa ydintä kuin sitä edeltäneet Impulse! -levyt mutta se tuntuu kuitenkin riittävän erilaiselta että sitä ei vaivatta niputa Impulse! -levyjen joukkoon kuten voi tehdä Strata East -julkaisulle Izipho Zam. Sanders ei ollut itse levyn äänityksen laatuun tyytyväinen ja mielestäni syystä – Pharoah ei vain onnistu nousemaan aikasempien levyjen tasolle.

Silti uusi julkaisu oli erittäin tervetullut – sen myötä levy tuli suoratoistoihinkin – ja Luaka Bopin kokoama boksi runsaine materiaaleineen on ensiluokkainen. Parhaaksi anniksi Pharoah -levyn rinnalle nousee bonuslevy Harvest Time Live 1977 jolta löytyy kaksi liveäänitystä LP:n A-puolen täyttävästä Harvest Time -biisistä vuoden 1977 Euroopan kiertueelta. Ne kuulostavat kovasti 70-luvun alkupuolen Gathering -levyltä ja osoittavat että jos levyillä musiikin voima oli jo kääntynyt Impulse! -ajasta laskuun niin livenä aiempien vuosien henki eli vielä vahvasti. Enpä panisi pahakseni jos joku sanoisi tämän bonuslevyn olevan varsinaista Pharoahia parempi musiikilliselta anniltaan

Kutakuinkin pakollinen ostos LP-henkisten Pharoah Sandersin musiikin ystävien kokoelmiin.

Levyä saa Bandcampista, sitä myös tuli Digeliukseen, joten sieltä voi kysellä.

Laihonen & Salmi – Rauhan ja nautinnon puutarhassa

Tietäjät ehkä tietävät Pasi Salmen parhaiten Magyar Possesta tai Eleanoora Rosenholmista ja jazztietäjät varmasti tietävät Simo Laihosen Black Motorista ja muista vapaamman laidan projekteista. Kaksikko on tehnyt yhdessä levyllisen meditatiivista ambient/freetä nimellä Rauhan ja nautinnon puutarhassa.

Paikoin kolmen hengen kuoron laululla vahvistettu kokoonpano kuulostaa kokoaan suuremmalta. Salmen syntetisaattorit ja piano ja Laihosen rummut ja huilu luovat yhdessä täyteläisen kokonaisuuden hetkinä ilman kuoroakin – ainakin siinä mitassa mitä näin vähäeleisen hillitty musiikki vaatii.

Ultraääni Recordsin julkaisema Rauhan ja nautinnon puutarhassa edustaa kaikkineen hienoa käsityöläiskulttuuria jonka mielellään levyhyllyynsä laittaa. Syanotypiatekniikkaa hyödyntävät kannet jotka on kierrätyshengessä painettu jonkun vanhan levyn kansipahvien sisäpuolelle (minulta paljastui kansien toiselta puolelta Nana Mouskouria) ovat upeat. Se ehkä edustaa kuitenkin sen tyyppistä levyä josta muistaa sen olleen hyvä, mutta ei oikeastaan ikinä tule hankinta-ajan jälkeen kuunneltua. Aika näyttäköön jääkö musiikki elämään.

Levyä saa Ultraäänen Bandcampista.

Freezer – Icebreaker

Freezer -trion muodostavat puhaltaja Max Zenger, kosketinsoittaja Mikael Myrskog ja liskorumpali Fredator joka ilman liskopukua myös Jussi Fredrikssonina tunnetaan.

Flame Jazz Recordsin julkaisema Icebreaker äänitettiin jo pari vuotta sitten ja sen juuret menevät vielä hieman kauemmaksi Zengerin ja Fredatorin autotallijameihin. Levyllä tuntuu yhdistyvän hieman velmuileva trioasenne jossa erityisesti Myrskogin koskettimet tuovat mukaan omaperäistä maustetta varsin perinteitä kunniottaviinkin sävellyksiin. Jonkun verran vinksahtanutta fuusiosoundia joka ei häpeille välillä perinteisesti jazzatakkaan, paikoin tunnelma on hämmentävän lähellä Valtteri Laurell Pöyhösen nonetin cooleja sävyjä vaikka musiikillista viileyttä lähestytään toisaalta radikaalisti eri suunnasta.

Zengerin seitsemää puhallinta kuullaan jälkiäänitysten taian kautta useampiakin samaan aikaan, mutta jotenkin tunnelma säilyy intiiminä. Tulos on varsin omaperäinen levy jonka kanssa samalle aaltopituudelle pääseminen ei ole aivan automaattista, sen verran omaperäisesti elementtejä sekoitetaan.

Läpinäkyvässä vinyylijulkaisussa on hieno lähes hypnoottinen kuviointi, molempien puolien laidalla levyssä oleva uraton alue johon neulan osuessa levy ei lähdekään soimaan herätti tosin pahaa mieltä ja hämmennystä kunnes sen visuaalisesti havaitsi.

Levyä saa Bandcampista.


Leave a Reply