Alice Coltrane – The Carnegie Hall Concert
Uskon että genre- ja tyylinimillä on väliä vaikka moni muusikko niitä karsastaakin. Ainakin Alice Coltranen ja Pharoah Sandersin nousu uuden sukupolven suunnanäyttäjiksi tuntuu alkaneen viitisentoista vuotta sitten kun spiritual jazz termi vakiintui tämän tyylistä musiikkia merkitseväksi termiksi.
Alice Coltranen uusi suosio on tuonut tullessaan mielenkiintoisia arkistojulkaisua, niistä viimeisimpänä tämä livetaltiointi vuodelta 1971 joka on aiemmin ollut vain osittain saatavina bootleginä.
Viikkoa Journey in Satchidananda levyn ilmestymisen jälkeen äänitetty taltiointi jakautuu kahden LP:n tavoin kahteen erihenkiseen osaan. Ensimmäisellä levyllä tulkitaan tuoreen levyn materiaalia ja Coltrane soittaa harppua ja saksofonistit Pharoah Sanders ja Archie Shepp soittavat sopraanosaksoneja ja tunnelma on enemmän meditatiivinen. Toisella levyllä tulee sitten enemmän tulta ja tappuraa kun Coltrane vaihtaa pianoon ja fonistit tenoreihin ja saadaan kaksi John Coltrane -tulkintaa: Africa ja Leo. Erityisesti Africassa on kova meininki vaikka yhdelle LP:n puolelle ängetty 28 minuuttinen ei varsinaisesti ole mikään hifi-elämys – energiaa piisaa kyllä senkin edestä.
Kokonaisuutena levyn äänityksen laatu on kuitenkin parempi kuin mitä monilla postyymeillä John Coltrane -liveillä on jouduttu kestämään. Uusi levy on enemmän hyvä lisä Alice Coltrane -hyllyyn kuin “rahat pois kompletisteilta”-arkistovedätys.
Tsekkaa YouTubesta jos et usko: Africa
Levyä saa Digeliuksesta ja Levykauppa Äxästä.
Joe Henderson – Power to the People
Kasvavalla kiinnostuksella Alice Coltranen tekemisiin ja 70-luvun spiritual jazziin voi olla osansa siinäkin, että saksofonisti Joe Hendersonin Milestone-julkaisut tuntuvat olevan myös nosteessa. Viiden Blue Note -klassikkolevynsä jälkeen Henderson julkaisu 11 levyä Milestonella vuosien 1968 ja 1977 välillä ja näistä viime vuosina Henderson/Coltrane levy The Elementsistä on tullut viime vuosina yksi useiten mainituista spiritual jazz-klassikoista.
Somejazzmeemeistäkin tunnettu Jazz Dispensary teki uusintajulkaisun The Elementsistä ja tänä vuonna seurasi uusi mainio julkaisu vuoden 1969 Power to the Peoplesta ja omien havaintojeni perusteella tästä on tullut yksi alkuvuoden kehutuimmista uusintajulkaisuista.
Fuusiojazz aika tekee 1969 jo tuloaan, Herbie Hancock ja Ron Carter soittavat parilla biisillä sähköbassoa ja -pianoa, mutta muusikin meininki on vielä pohjimmiltaan 60-luvun henkistä. Useimpien muiden 60-luvun suurten nimien lailla Hendersonkin seurasi ajan tuulia, mutta pysyi uskollisempana 60-lukulaiselle bop jazzille. Tämä tekee Power to the Peoplestakin mainion tasapainoisen levyn ja uusintajulkaisu on ensiluokkainen.
Tsekkaa YouTubesta jos et usko: Black Narcissus
Levy myytiin Suomesta havaintojeni mukaan nopeasti loppuun, joten sitä saa nyt metsästää ulkomaisista kaupoista.
Joakim Berghäll – Dialogues V
Multi-instrumentalisti Joakim Berghällin duolevyjen sarja Dialogues on viidennellä osallaan (tai neljännellä sillä kolmonen on yhä työn alla) varsin mielenkiintoisten kohtaamisten äärellä.
Neliraitaisella EP:llä Berghäll duetoi kansainvälisten musiikillisten sankareidensa kanssa – soittokumppaneiksi on saatu Suomen vierailuillaan trumpetistit Tom Harrell ja Ingrid Jensen ja kitaristi Marc Ribot ja New Yorkissa on puolestaan äänitetty duetto kitaristi Wayne Krantzin kanssa.
Mielenkiintoinen kymppituumainen – nimekkäät vieraat tekevät levystä mielenkiintoista kuunneltavaa. Erityisesti Marc Ribot’n kanssa tehty bassoklarinetin ja akustisen kitaran kohtaaminen Hilbert säväyttää.
Tsekkaa YouTubesta jos et usko: Hilbert
Vinyylipainosta on näkynyt viime aikoina Digeliuksen hyllyssä, verkkokaupasta tosin sitä ei näytä löytyvän.
Otis Sandsjö – Y-OTIS TRE
Otis Sandsjön kolmas Y-OTIS -julkaisu We Jazzille todistaa ainakin tunnistettavan tyyliin johdonmukaisesta kehittelystä. Rytmin ja melodiikan suhteen elastinen Mauerpark liquid jazz kuulostaa nyt jo varsin tutulta.
Ensimmäiseen kuuden vuoden takaiseen Y-OTIS levyyn verrattuna uutuuden äänimaailma kuulostaa täyteläisemmältä – ehkä vuodet ovat tuoneet mukanaan rutiinia ja itsevarmuutta. Kuulijalle joka ei ole ennestään tutustunut tämänhenkisiin Otis Sandsjön tai Petter Eldhin tuotantoihin levyn voi kuvitella olevan säväyttävä elämys. Vaikka jazzmuusikot yhä useammin hyödyntävät studiotuotantoa ja uutta teknologiaa musiikin teossa ja instrumentaali hiphop ja elektroninen musiikki ovat yleisiä uusia mausteita jazzissa on Y-OTIS hengessä kuitenkin jotain ylitsepursuavan överiä joka ei kuitenkaan jätä täysin alleen ihan perinteistä instrumenttien soittoa.
Tsekkaa YouTubesta jos et usko: LOOMY
New Borders – North
New Borders -trion muodostavat puhaltaja Adrian Åsling Sellius, trumpetisti Ben Rodney ja kosketinsoittaja Antti Lähdemäki ja ensimmäisellä täyspitkällä levyllä mukaan on saatu kaksi saamelaista muusikkoa, LP:n A-puolella Viktor Bomstad ja B-puolella Karin Nelson.
Musiikki on melko atonaalista äänimaisemaa johon oman kulmansa tuovat vierailijoiden joikut, Bomstadin eläimellisen raaka Gumpe (The Wolf) A-puolen loppuun kuvaa puolen muutenkin terävää tunnelmaa ja Nelsonin herkkä Gillesnuolen Vuöllie signaloi levyn B-puolen olevan herkempi.
North tarjoaa kuitenkin ennakkoluulotontakin kuulijaa haastavaa materiaalia molemmin puolin ja sitä voi suunnitella vapaan improvisoinnin ja kokeellisemman musiikin ystäville erityisesti jos tällainen pohjoinen ulottuvuus kiinnostaa.
Tsekkaa YouTubesta jos et usko: Crackling Lights