Selvästi yli puolet tämän vuoden We Jazzin ohjelmistosta oli ladattu lauantaille ja Korjaamolle. Myöhemmin illalla aiemmista festareista tuttuja pitkiä jonoja Korjaamon pienempiin saleihin näkyi, mutta tuntui että ehkä järjestelyt pelasivat paremmin. Kulmasaliin oli laitettu osittain istumakatsomo joka ehkä auttoi tilan tehokkaassa käytössä.

Timo Lassy Trio

Vaunusalissa illan avasi Timo Lassyn trio. Tänä vuonna Lassya on enimmäkseen kuultu keikoilla ja festareilla mainion Nordic Stew’n kontekstissa. Tästä Lassyn, Ville Herralan ja Jaska Lukkarisen trio tuntui paluulta vanhaan, ohjelmisto oli nimittäin pitkälti sama kuin kolme vuotta sitten julkaistun levyn jälkeisillä keikoilla.

Pääpaino trion materiaalissa on rennossa soljunnassa, iskevintä Lassy-groovea ei ole tarjolla vaan pikemminkin materiaali pohjaa Lassyn tarinankerrontakykyyn saksofonin keinoin. Trion rennon lähestymisen kuuli myös Lukkarisen soitosta jos vertasi Hobo Hotelin Olli Ahvenlahti -keikkaan rumpusoolon myllytystasossa.

Rutinoitunut suoritus jota kuunteli ilokseen, mutta ei jäänyt häiritsemään lähteä ensimmäisen puolituntisen jälkeen varaamaan istumapaikkaa seuraavaan settiin.

• Timo Lassy – tenorisaksofoni
• Ville Herrala – basso
• Jaska Lukkarinen – rummut

Nacka Forum

Lauantain kohokohta Korjaamolla oli minulle ja ilmeisesti monelle muullekin ruotsalaistanskalainen Nacka Forum joka on toiminut jo 25 vuotta mutta oli nyt ensimmäistä kertaa keikalla Suomessa. Tukholmasta itään sijaitsevan suuren kauppakeskuksen mukaan nimetty bändi julkaisi kuudennen levynsä Peaceful Piano aiemmin tänä syksynä, joten oli oiva aika saada nelikko Suomeen.

Jos Spotifyta karttava (mutta muista streamauspalveluista ainakin Apple Musicista löytyvä) bändi ei ole ennestään tuttu niin We Jazz -festareita ja levyjulkaisuja seuraavat tuntevat hyvinkin todennäköisesti bändin ruotsalaissoittajat – saksofonisti/puhaltaja Jonas Kullhammar on tuttu Koma Saxosta, Goran Kajfeš julkaisi We Jazzilla Tropiques -yhtyeensä toisen levyn keväällä ja basisti Johan Berthling oli kesällä Odysseus-festareilla Ghosted -trion osana ja pari vuotta sitten We Jazzeilla FIRE! -nelikossa.

Ehkä vähemmän tunnettu hahmo muista yhteyksistä on persoonallinen tanskalaisrumpali Kresten Osgood jonka diskografiasta löytyy kuitenkin toistasataa levytystä, paljon free jazzin puolelta mm. Sam Riversin, Paul Bleyn ja John Tchicain kanssa.

Nacka Forum ei musiikissaan kaihda huumoria vaikka mistään vitsibändistä ei ole kysymys. Sitä viljeli runsaasti Kullhammar välispiikeissään, mutta myös soitossa on hyvällä tavalla useni pilke silmäkulmassa vaikka melko freetä paahdetaankin. Villistä kaoottisuudesta melodisen pastoraalisuuden kautta rytmikkääseen grooveen saumattomasti siirtyvä bändi on otteissaan ja rytmityksessään sopivan vauhdikas – yleisöllä ei ollut tylsää. Erilaista musiikillista väriä toivat puhaltajien runsas soitinvalikoima, Kullhammar soitti monenlaisia saksofoneja ja pillejä ja huiluja ja kaikenlaista pientä lyömäsoitinta ja Kajfeš osallistui paitsi lyömäsoitinpuoleen niin tarjosi myös varsin omalaatuisia sähköisiä ääniä Crumar EVI puhallinsyntetisaattoristaan. Oisi voinut mennä liiallisen kikkailun puolelle, mutta ei mennyt.

Bändin setissä oli meininki ja kaikki elementit kohdallaan – tämän vuoden festivaalin parasta antia!

• Jonas Kullhammar – saksofonit, puhaltimet, lyömäsoittimet
• Goran Kajfeš – trumpetti, EVI, lyömäsoittimet
• Johan Berthling – basso
• Kresten Osgood – rummut

David Murray, Ingebrigt Håker Flaten, Paal Nilssen-Love

69-vuotias saksofonisti David Murray kuuluu sukupolveen josta ei enää oikeastaan noussut suuria jazzin puhaltajalegendoja. Jos olisi niin Murray niihin varmastikin kuuluisi, hän oli erityisesti 70-luvun lopussa ja 80-luvulla uuden jazzin kärkinimiä.

Murray nähtiin tänä vuonna myös Tampere Jazz Happeningissa oman kvartettinsa kanssa ja nyt We Jazzissa eri kokoonpanolla – bassossa Ingebrigt Håker Flaten ja rummuissa Paal Nilssen-Love, kaksikko joka parhaiten tunnetaan kansainvälisesti The Thing -triosta mutta ehkä Suomessa muistetaan myös Scorch Triosta Raoul Björkenheimin kanssa. We Jazz -festareilla molemmat norjalaiset nähtiin 2021 – silloin Nilssen-Love ja Björkenheim salakeikalla duona ja Håker Flaten Atomicin riveissä.

Monesti kun eläkeiän saavuttaneet jazzsoittajat kiertävät maailmaa nuoremman sukupolven muusikoiden kanssa ovat nuoret soittokumppanit merkittävästi heikkotasoisempia mutta tässä triossa ei ollut tätä ongelmaa, sen verran vahvaa freepaahtoa nimittäin norjalaiset tarjoilivat että Murrayn kovaa kokemusta vaadittiin ettei aivan jäänyt kaksikon jalkoihin.

Vaihto balladivaihteeseen olikin yllättävä ja yllättävä oli kappalevalintakin (You Make Me Feel Like) A Natural Woman joka toimi hyvin ja toimi esimerkkinä Murrayn skaalasta.

• David Murray – tenorisaksofoni
• Ingebrigt Håker Flaten – basso
• Paal Nilssen-Love – rummut

Goran Kajfeš Tropiques

Trumpetisti Goran Kajfeš teki läpimurtonsa X/Y -levyllä jota seurasi Subtropic Arkestra -kokoonpanon vuodet ja kolme mainiota levyä joilla bändi versioi omaan musiikillisen maailmankuvaansa vaikuttanutta musiikkia.

Nyt We Jazziin saatu ja keväällä toisen levynsä We Jazzilla julkaissut Tropiques -kokoonpano oli paluu omien sävellysten pariin, mutta jotain merkittävän 70-lukulaista tässäkin bändissä ja musiikissa on. Keskeinen elementti soundissa ovat viulu ja sello jotka vievät musiikkia kuunnellessa mietteet Alice Coltranen World Galaxyyn.

Tropiques ei kuitenkaan ole niin mahtipontinen vaan kappaleiden pitkässä kaaressa on jonkunlaista rauhallista zen-harmonisuutta. Ehkä liikaakin, niin levystä kuin Kulmasalin setistä jäi mieleen ajatus, että Tropiques on bändi josta haluaisin pitää enemmän kuin mitä oikeastaan pidän. Sen musiikki on sinänsä miellyttävää ja pitempien kaarien tavoittelu tuntuu ulkoisesti toimivan, mutta joku perimmäinen koukku jää minun makuuni puuttumaan.

• Goran Kajfeš – trumpetti & syna
• Alexander Zethson – piano
• Johan Berthling – basso
• Johan Holmegard – rummut
• Håkon Aase – viulu
• Leo Svensson Sander – sello

Viime vuoden kahdeksan päiväisen rykäyksen jälkeen tämän vuoden We Jazz tuntui jopa lyhyeltä vaikka konsertteja oli kuitenkin viitenä päivänä. Uusista tiloista Tekniikan museo oli mielenkiintoinen – miljöötä olisi voinut korostaa enemmänkin vaikka Superpositionin ympäri museota levittäytynyt setti mukavasti meininkiä avasikin. Hobo Hotelin keskeinen sijainti on tapahtumapaikkana sinänsä houkutteleva, mutta sinänsä The Venue -tila ei kohoa keskustan isompien vaihtoehtojen ylitse.

Ohjelmiston selkärangan muodostivat We Jazzin julkaisemat artistit niinkuin ehkä labelin nimen jakavalta festivaalilta voi odottaakin, mutta ainakin minulle odotetuimmat nimet tulivat julkaisujen ulkopuolelta ja parhaaksi elämykseksi nousi Nacka Forum. Ohjelmisto olisi ehkä hyötynyt muutaman lauantain artistin ripottelemisen jollekin muulle päivälle – nyt tarjontaa oli lauantaina ähkyksi asti joten varmasti mielenkiintoisia settejä jäi väliin.