Keskiviikkona April Jazzin ohjelmisto laajeni Helsinkiin asti useammille areenoille. Itse olin jälleen Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa jossa lavalle nousivat saksofonisti Lakecia Benjamin ja Tapiolan Klubin ravintoloitsijan lopetettua juuri festivaalin alla myös We Jazzilla levynsä festariviikolla julkaiseva Kannaste4.

Lakecia Benjamin

Saksofonisti Lakecia Benjamin on ollut Yhdysvalloissa kuuma nouseva nimi viime vuosina. Tampere Jazz Happening oli ajan hermolla ja buukkasi Benjaminin jo 2021 Aamulehden tituleeratessa häntä silloin TJH:n vuoden sensaatioksi ja sittemmin maine on kasvanut seuranneiden levyjen Grammy-ehdokkuuksien myötä.

Benjaminin kvartetilla oli kova meininki päällä heti alkuhetkistä ja kiiltävään hopeana ja kultaan sonnustaunut Benjamin osoittautui varsinaiseksi shownaiseksi.

Jazzin ei tarvitse olla tylsää ja vaikka setin loppupuolella lisäpotkua haettiin funkin ja soulin puolelta niin vahvasti jazzin perinteessäkin oltiin kiinni. John Coltrane oli yksi selvä esikuva ja My Favorite Things kuultiin vauhdikkaana versiona ja settiin mahtui myös hieman Wayne Shorterin Footprintsiä ja huvittavana yksityiskohtana yleisön laulatuksen jälkeen pätkä yleisönlaulatuksen mestarismies Kenny Garrettin Happy Peoplea. Mukava kappalevalinta oli Phoenix levyltäkin löytyvä Patrice Rushenin Jubilation. Rushen on paremmin tunnettu r&b laulajana – isona hittinä Forget Me Nots jonka yksi sukupolvi ainakin tunnistaa Will Smithin leffabiisi Men In Blackin keskeisenä samplena – mutta viime vuosina uuteen suosioon ovat nousseet Rushenin uran alun 70-luvun puolenvälin jazzinstrumentaalilevyt joilta alkuperäinen versio löytyy.

Mutta olipa muutakin kuin jazzia, Benjamin oli myös aivan uskottava rappari ja funk ja soul osastolta setin loppupuolelle saatiin The Metersin Cissy Struttia ja Stevie Wonderin Higher Groundia ja Isn’t She Lovelya.

Setissä oli siis melkolailla viihdyttävän hittikimaran makua ja muutenkin Benjaminin vahvuus tuntuu olevan selvästi energisen esiintymisen kuin omien sävellysten puolella. Livesetti oli mielestäni selkeästi vahvempi esiintymisenä kuin Benjaminin levyt ovat levyinä.

Louhisalin äänet eivät tuntuneet etenkään setin alussa olevan esiintymisen tasolla. Hieman paradoksaalisesti setin alussa bändi selvästi soitti kovaa, mutta musiikki sitten kuului aika hiljaa ja jäi vähän puuroiseksi massaksi josta spiikit ja instrumentit erottuivat hieman huonosti – setin edetessä tilanne kuitenkin korjaantui tästä.

• Lakecia Benjamin – alttosaksofoni
• John Chin – koskettimet
• Elias Bailey – basso
• Dorian Phelps – rummut

Kannaste4

Saksofonisti Jussi Kannasteen Kannaste4 kvartetilla olikin sitten haastava paikka tämän energialatauksen jälkeen.

Alkuun tuntuikin Kannasteen, Tomi Nikun, Petter Eldhin ja Joonas Riipan meininki hieman varautuneelta ja kankealta, mutta kvartetti käänsi reilun tunnin setin aikana meiningin puolelleen eikä jäänyt liian vaisuksi muistoksi.

Kannasteen leaderilevyä onkin jo saatu odotella. Hän ei saksofonistina ole varsinaisesti räväkkä johtohahmo, mutta oman bändin musiikki toimiikin sitten enemmän nelikon yhteispelin kuin suuren johtohahmon varassa. Eldh ja Riippa ovat molemmat suuria persoonallisuuksia ja Kannaste kertoi spiikeissään ohjeistaneensa heitä soittamaan levyllä koko ajan kuin soittaisivat sooloa, näillä ohjeilla musiikkiin tuli mukavasti persoonallisuutta.

Pitkään kypsytelty levy ja jopa yli 20 vuoden taakse menevä materiaali kuului myös spiikeissä – kappaleiden taustalla oli tarinoita ja ajatuksia. Tuli ainakin tuntu, että tässä on säveltäjänsä näköistä musiikkia.

Kannaste kertoi ajatuksen Eldhin kanssa levytyksestä heränneen kun hän näki Eldhin ensimmäistä kertaa We Jazz -festareilla 2016, eikä ihme – itsellekin on jäänyt tuo WHS Teatteri Unionin ilta jossa soittivat Amok Amor ja Lucia Cadotschin Speak Low -trio (Eldh siis molemmissa) erittäin hyvin mieleen. Tuotakin aiemmin muistan Kannasteen ja Eldhin soittaneen peräkkäisissä seteissä We Jazzeilla 2014 Teurastamon Kellohallissa, silloin Kannasteen musiikkia tulkitsi kansainvälinen Kannaste/Raghavan/Waits/Rissanen -kokoonpano ja Eldhin persoonallisen intensiivistä soittoa kuultiin Markus Pesosen Hendectetissä – minulle jäi vahvasti Eldh siitäkin keikasta mieleen.

• Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
• Tomi Nikku – trumpetti
• Petter Eldh – basso
• Joonas Riippa – rummut

Gardenin jamitkin alkoivat

Illan kulttuurikeskuksen annin jälkeen saatiin jamitkin käyntiin. Lavalla ensin nähtiin Manuel Dunkel, Riitta Paakki, Joonas Tuuri, Tuomo Dahlblom ja Roope Kantonen ja melkein heti kättelyyn saatiin festarivierasväriäkin lavalle kun Lakecia Benjaminin bändin juniori, 30v syntymäpäiväsankari Dorian Phelps liittyi joukkoon.

Jamit Gardenissa joka ilta festariviikolla lauantaihin asti.