Jazzvuosi 2025 tarjosi Suomessakin monenlaista musiikkia. Kahdenkymmenen suositeltavan levyn valinta tuotti jälleen vaikeuksia ensisijaisesti siinä mitä mainioita levyjä täytyy jättää listalta pois.

Ehkä kaksi musiikin suuntaa erottuu tänä vuonna muista mielenkiintoisuudessaan. Hyvää jälkeä tekevät kansainvälistä kokemusta ja oppia hankkineet modernia, mutta jazzin perinteissä kiinni olevaa musiikkia tekevä uusi sukupolvi – Kaisa Mäensivun, Adele Sauroksen ja Toomas Keski-Säntin kaltaisten vielä suhteellisen nuorten soittajien musiikki on mainiosti kiinni kansainvälisessä jazzin kehityksessä.

Parasta pöhinää kuitenkin tänä vuonna tuli free jazzin suunnalta jossa tyylikirjoa riittää Edward Vesalan perinnöstä Alice Coltrane -henkiseen spiritual jazziin ja suomalaisen kansanmusiikin juurevaan poljentoon. Jos free -osastolta on saatu viime vuosina muutenkin vahvoja julkaisuja säännöllisesti niin tämä vuosi tuntuu kuitenkin erottuvan poikkeuksellisen vahvana joka top 5 valinnoissa näkyy.

Ehkä tänä vuonna jazzkentällä nähdään myös erilaisten formaattien pirstaloitumista. LP:iden julkaisu tuntuu hieman vähentyneen vaikka yhä melko korkealla prosentilla uudet mielenkiintoiset jazzlevyt saa vinyylinäkin ja kasvava tyytymättömyys suoratoistopalveluiden bisnesmalleihin heijastuu ehkä siinä että top 5:ssä on tänä vuonna kaksikin levyä joita voi streamata vain Bandcampista.

+15

Tässä 15 mainiota levyä vuoden varrelta esittäjän mukaan aakkosjärjestyksessä:

• Aaron Koskelainen Stampede – Daylight Gives a Chase
• Adele Sauros – No Room for Hesitation
• Eero Savela – Way To
• Esa Onttonen Labra – Esa Onttonen Labra
• Harri Kuusijärvi – Aaltoja
• Heikki Ruokangas & Julien Tassin – Behind the Mask
• Joona Toivonen Trio – Gravity
• Kadi Vija – Tiny Hands Gathering Wonder, The World Becomes Magic
• Markus Holkko Quartet – Live in Kallio
• Mikko Innasen uusi kvintetti – Ääniä, tavallaan
• Pepa Päivinen Peacepipe – Vihmoo
• Toomas Keski-Säntti – Unearth
• Tuomo Uusitalo Trio – Sörkka
• Uusi Aika – Luurankolauluja
• Varre Vartiainen – Head & Heart

Top 5

5. Mikko Pettinen Why Not – Patient Patient

Trumpetisti Mikko Pettisen sairauskertomus Patient Patient ammentaa aineistonsa Pettisen kokemuksista harvinaisen kuulon heikkenemistäkin aiheuttavan sairauden kanssa. Henkilökohtainen tausta tekee levystä humaanin selviytymistarinan. Vaikeuksista huolimatta muusikon matka jatkuu uutta luoden.

4. Aki Rissanen – Imaginary Mountains

Aki Rissanen Trio on näiden listojen kestomenestyjä. Odotettu studiolevy oli taattua tavaraa ja enenevässä määrin mukaan hiipivä elektroninen äänimaailma toi siihen uusiakin sävyjä, mutta tällä kertaa kaksinkertaisen vuoden Jazzpossun jazzlevyn tittelin voittaja ja kolmannellakin studiolevyllään vuoden kakkoseksi yltäneen huipputrion on tyytyminen neljänteen sijaan.

Uudella levyllä kuuluvat tuttuun tapaan vaikutteet 1500-luvulta moderniin elektroniseen musiikkiin ja mikä tärkeintä kaikessa kuuluu Rissasen tunnistettava oma ääni.

3.Phardah – Humans and Beings

Phardah aloitti taipaleensa Oddyseus-festivaaleilta Lonnan saarelta Pharoah Sandersin musiikkia tulkitsevana kokoonpanona ja We Jazzeilla 2023 palettiin tulivat muutkin free jazzin legendat. Ensimmäisellä julkaisullaan Humans and Beings bändi esittelee kuitenkin omaa musiikkiaan jossa kuitenkin kuuluvat Sandersin kultaisten 60-luvun lopun ja 70-luvun alun vuosien kaiut eikä lopputulos todellakaan petä edes ensimmäisestä keikasta asti levytystä innokkaasti odottanutta Jazzpossua.

Kahdessa LP:n puolen mittaisessa vedossa riittää kovaa meininkiä ja hyvää poljentoa – musiikkia sielusta ja sydämestä ainakin minun free-makuuni.

2. Kaisa’s Machine – Moving Parts

New Yorkissa suurimman osan vuodesta jo pitkään vaikuttaneen basisti Kaisa Mäensivun musiikki erottuu vuoden perinteisemmästä jazztarjonnasta edukseen. Kun kuuntelin läpi vuoden levyjä niin kolmannen masiinalevyn tullessa vuoroon tuli heti fiilis, että kyllä tämä on hyvä levy – ehkä erottavana tekijänä ylimääräinen vaihde intensiteettiä ja itsevarmuutta. Oli miten oli, Mäensivu edustaa tällä hetkellä suomalaislähtöistä kansainvälistä jazzmodernismia parhaimmillaan.

1. Oiro Pena – Béke

Loppupeleissä oli kuitenkin selvää että tämän vuoden Jazzpossun parhaan kotimaisen jazzlevyn titteli kuuluu Oiro Penalle.

Oiro Pena on pikkuhiljaa kehittynyt Antti Vauhkosen sooloprojektista tiukemmaksi bändiksi. Uudelle levylle Béke on otettu hieman uusi suunta – kaikilla raidoilla on suomenkieliset sanat ja laulua ja kotikutoiseen spiritual jazz -henkiseen jamitteluun tulee tätä kautta kansanmusiikkihenkinenkin poljento.

Minun makuuni free jazz -henkiset hommat toimivat parhaiten kun kappaleissa on kuitenkin joku suuntaa antava vahva elementti, oli se sitten melodia tai rytmiikka. Békellä se on vahvat laulumelodiat joiden rinnalla Sami Pekkolan vapaampi saksofonismi toimii herkullisesti.

Mikä levyssä on parasta on että sen kaikki kuusi biisiä ovat vahvoja ja jokainen niistä tuntuu jonkunlaiselta kohokohdalta. Kuulostaa ehkä tautologiselta, että hyvät levyt muodostuvat hyvistä biiseistä, mutta niin se vaan on ja tästä näkökulmasta Béke tuntuu erityisen onnistuneelta. Jos Oiro Pena oli aiemminkin jo suomalaisen jazzkentän mielenkiintoinen ilmiö niin tämä uusi levy ja kokoonpano nosti sen vielä selvästi korkeammalle tasolle.

On ehkä erityisen ilahduttavaa että Suomessa tehdään enenevässä määrin musiikkia jossa yhdistetään free jazzin perinettä selkeästi kotimaisiin elementteihin, tätäkin osastoa Béke edustaa parhaimmillaan.