Torstain Louhisalin iltaan April Jazz oli järjestänyt mielenkiintoisen illan jossa esiintyi kaksi lähi-idän musiikkiperinteistä ammentavaa eri tavalla fuusiohenkistä yhtyettä.
Festarin nykyisessä ohjelmakartassa olen huomannut säänönmukaisuuden että vaikka arki-iltojen myöhäisempään kahden yhtyeen kokonaisuuksiin Louhisalissa on järjestetty mielenkiintoista ohjelmaa niin yleisöä on lähes poikkeuksetta valitettavan vähän ja puoliajalla lähtee aina yleisöä poiskin. Näin myös torstaina kun salin katsomo oli ehkä puolillaan – tämä kattaus olisi varmasti voinut kiinnostaa laajemminkin.
Wishamalii
Ensin lavalle saatiin kotimainen Wishamalii jonka musiikki pohjautuu arabialais-andalusialaisiin muwashah-lauluihin. Pari vuotta sitten Al-Bahr -levyn julkaissut trio esitti Louhisalissa levyltä tuttua musiikkia
Palestinalais-jordanialainen laulaja ja oudisti Nemat Battah tuo trioon sen perinteisemmän puolen ja punaisen langan, lyömäsoittaja Abdissa “Mamba” Assefa pääsee näyttämään monipuolist osaamistaan vahvana tenhoavan rytmiikan luojana, mutta trion omaperäisimmän ja vaikuttavimman puolen luo kosketinsoittaja Kari Ikonen joka taitaa musiikin vaatiman mikrotonalismin niin Moogilla kuin itse kehittämällään Maqiano -pianonviritysteknologialla.
Ikosen taiturimaiset suoritukset sähköisillä ja elektronisilla kosketinsoittimilla kantaisivat molemmat yksinäänkin kokoniasen kokoonpanon, mutta tässä kokoonpanossa kun herkuttelua saadaan kaksin verroin niin ei voi kuin ihmetellä. Oikeudenmukaisemmassa maailmassa Ikonen olisi näillä esityksillä tunnettu kansainvälinen tähtimuusikko, sen verran vakuuttavaa ja omaleimaista mutta musiikillisia perinteitä kunnioittavasti lähestyvää soitto on.
Maailman sitäkin suuremmat epäoikeudenmukaisuudet ja raskaat teemat ovat musiikissa usein läsnä – tätä ei voine palestiinalaistaustaisen perheen tyttären tapauksessa tässä maailmanajassa välttää, mutta ehkä musiikissa voi kokea jotain toivoakin paremmasta.
- Nemat Battah, laulu, oud
- Kari Ikonen, piano, Maqiano, Moog
- Abdissa ”Mamba” Assefa, perkussiot
Robinson Khoury MŸA
Täydellisen parituksen Wishamaliille muodosti muutama vuosi sitten April Jazzeilla niin Espoo Big Bandin solistina kuin Sarab -yhtyeen kanssa esiintynyt ranskalais-libanonilainen pasunisti Robinson Khoury uuden MŸA -trionsa kanssa.
MŸAssa ja Wishamaliissa on samanlaisia elementtejä – lähi-idän musiikkikulttuuri kuuluu molemmissa mutta siinä missä Wishamalii tekee omista sävellyksistäänkin varsin perinteisen kuuloisia niin MŸA puolestaan tekee selkeämmin menevää fuusiomusiikkia jossa Léo Jassefin koskettimien lisäksi elektronisen musiikin tuntua tuovat Khouryn operoimat analogiset syntetisaattorit. Monipuoliset rytmit takaa lyömäsoittaja Anissa Nehari.
Muistan Khouryn big band -solistikeikastaan hyvänä showmiehenä ja tässäkin kokoonpanossa oli erittäin mukaansatempaava meininki. Ei musiikkia jota odottaisi pasunistilta, mutta kun homma toimii niin se toimii.
Ennakkoluuloton rajojen rikkominen tavalla joka on ennakko-odotusten perusteella yllättävää, mutta sitten kuitenkin täysin järkeenkäypää oli MŸAn parasta antia.
Musiikista tuli mieleen myös perjantaina festareilla esiintyvä Tigran Hamasyan – olisi voinut olla ehkä täydellinen nappi-ilta festareilta jos nämä kolme olisi saatu samalle päivälle. Tigran vetänee keikalleen enemmän väkeä ja uskon tuolle yleisölle olisi maistunut niin MŸA kuin Wishamaliikin.
- Robinson Khoury, pasuuna, syntetisaattorit, laulu
- Léo Jassef, piano, koskettimet, laulu
- Anissa Nehari, lyömäsoittimet, laulu