Tänä vuonna Jazzpossu on Pori Jazzeilla kolmen päivän Kirjurinluodon Lokkilavaan painottuvalla strategialla.

Piip

Torstaina Lokkilavan jazzit avasi Suomi Jazz 100 Nyt! juhlaorkesteri, mutta koska olin nähnyt tämän proggiksen jo April Jazzeilla huhtikuussa (joskin eri solistein) niin suuntasin mielummin Sata Shipbuilding -ilmaislavalle jossa oli ensilevyllään vuoden Jazzpossun suomijazzlevyjen kakkosssijan vuonna 2024 saavuttanut Piip.

Tänä vuonna Piip on jälleen ajankohtainen sillä toinen levy on tulossa marraskuussa ja sitä voi nyt tukea joukkorahoituspalvelu Mesenaatissa.

Vajaan tunnin setissä kuultiin uutta materiaalia ja muutama biisi mainiolta debyytiltäkin. Musiikin yleisilme on ennallaan, uusissakin biiseissä vakuuttavinta ovat Helanderin vahvat melodiat joissa on Verneri Pohjola -henkistä ylväyttä. Tematiikka uusissakin biiseissä liikkuu suomalaisen luonnon ympärillä, Maat ja mannut -levyllä teemana uhatut tai uhanalaiset kotimaiset paikat.

Helander tuntuu olevan tyytyväinen säveltäjän ja melodian tulkitsijan rooliin sillä näyttävimmät soolo-osuudet menivät nytkin juuri viime viikolla debyyttyleaderilevynsä Sinetti julkaiseelle kosketinsoittaja/vibrafonisti Mikko Antilalle ja basisti Tatu Backille joka ei hävennyt hieman herkutella sähköbassollaan.

Setti jätti odotukset korkealle tulevaan levyyn sillä uusi materiaali pärjäsi tasavahvasti vanhan rinnalla vaikka ehkä ensimmäisen levyn Laulu kalalle jäi setin huippuhetkeksi hyvän soolohetken voimalla.

Festarijärjestelyissä tänä vuonna tunnutaan luovuttaneen sen ajatuksen kanssa että Lokkilavan jazzyleisö voisi käydä Jazzkadun ilmaislavalla kun Lokkilavalla on taukoa, sillä setit menevät puoliksi päällekkäin ja Lokkilavan puoleinen portti on nyt uudessa paikassa puron luona johon tuntuu olevan hieman hitaampi kävellä. En tiedä ovatko Jazzkatua keskustan puolelle haikailleet porilaiset olleet näihin järjestelyihin tyytyväisiä, mutta Kirjurinluodon Lokkilavalla viihtyvälle festarivieraalle metrilakumaailma ei näyttäydy houkuttelevana – ehkä kuitenkin mukavaa jazzin ja kaupungin kannalta että festivaali näkyy ja kuuluu pääpäivinäkin Kirjurinluodon ulkopuolellakin.

• Laura Helander – baritonisaksofoni, alttosaksofoni, koskettimet
• Mikko Antila – piano, koskettimet, vibrafoni
• Tatu Back – basso
• Benjamin Nylund – rummut

Sasha Berliner Arts & Sciences

Vibrafonisti Sasha Berliner on tullut varmasti monelle tutuksi yhteiksistä Pori Jazzin vuoden taiteilija Kaisa Mäensivuun jonka bändeissä hän on soittanut, mutta Berliner on käynyt aiemminkin oman bändinsä kanssa.

Kolmen keikan Euroopan kiertueen avaukseen Poriin Los Angelesissa asuva Berliner toi uuden sähköisen kvartettinsa jossa soittavat Irlannista lähtöisin oleva ja nykyään Berliinissä vaikuttava basisti Simon Jermyn, Torontosta kotoisin oleva ja Berlinerin tavoin LAssa asuva rumpali Anthony Fung ja vain Porissa pianossa iltajamien housebändissä soittava tanskalaispianisti tanskalainen pianisti Rasmus Sørensen muusta kiertuetiedosta päätellen Pablo Heldin tuuraajana.

Bändi soitti modernia melko vahvasti perinteessä kiinni olevaa jazzia. Berliner itse laajensi vibrafonin äänimaailmaa niin efektein kuin MalletKAT MIDI-ohjaimella. Sähköisestä ulottuvuudesta huolimatta homma ei lähtenyt kovin fuusioksi. Berliner kertoi bändin kokeilevan nyt kiertueella eri juttuja tulevia levytyksiä ja keikkoja silmällä pitäen. Omien säestysten lisäksi kuullut lainakappaleet näyttivät rakenteiden perusteita, kuultiin Bobby Hutchersonin levyttämä George Cablesin sävellys Why Not?, Thelonious Monkkia ja Chick Corean Matrix.

Setti ei ollut erityisen sykäyttävä, mutta erittäin nautittavaa aurinkoisen iltapäivän jazzia jossa oli perusasiat kunnossa.

• Sasha Berliner – vibrafoni, MalletKAT
• Rasmus Sørensen – piano, koskettimet
• Simon Jermyn – basso
• Anthony Fung – rummut

Matteo Mancuso

YouTubessa suosittu sisilialaiskitaristi Matteo Mancuso oli minulle ennestään melko tuntematon nimi, mutta muun yleisön keskusteluista kuuli että kyseessä on monien tietämä ja arvostama 29-vuotias tiluttelija. Henkisesti Mancuson vauhdikas ja teknisesti virtuoottinen soitto tuntui vievän takaisin 80- ja 90-luvuille, mieleen tulivat niin uudella levyllä vieraileva Steve Vai kuin Eric Johnsonkin.

Aivan mainiota kitarasankarismia, ihan mukavaa että tällaistakin musiikkia vielä tehdään. Musiikki pysyi melodisen puolella eikä aivan pahimpiin tilutteluhirvityksiin sorruttu. En kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan koko settiä.

• Matteo Mancuso – kitara
• Riccardo Oliva – basso
• Gianluca Pellerito – rummut

The Brand New Heavies

Samaan aikaan Mancuson kanssa Skoda-lavalla esiintyivät 90-luvun acid jazz pioneerit The Brand New Heavies. Bändin kantavat voimat ovat bändin alusta asti mukana olleet kitaristi Simon Bartholomew ja basisti Andrew Levy. Laulajat ovat bändissä vaihtuneet tasaiseen tahtiin, nykyisessä kokoonpanossa vuodesta 2018 on laulanut Angela Ricci. Poriin bändin täydensivät kosketinsoittaja, rumpali, lyömäsoittaja, saksofonisti ja trumpetisti.

Kummempaa menestystä ei ols 90-luvun huippuvuosien jälkeen tullut, mutta tasaista puurtamista on harrastettu. Ihan menevää groovea kuultiin nytkin kuulemani pätkän perusteella, Levyn funkahtava basso erityisesti piti hommaa hengissä. Iso hitti Dream on Dreamer kuulosti hyvältä, jazzfestivaalin kunniaksi saatiin vähän instrumentaalisooloherkuttelujakin. Bändi sai yleisönkin hieman liikkumaan joskin bilebändinä bändi olisi varmasti ollut enemmän edukseen toisenlaisessa tilassa.

• Angela Ricci – laulu
• Andrew Levy – basso
• Simon Bartholomew – kitara
• + jotain tyyppejä

Kenny Barron “Songbook”

Torstain Lokkilavan päätökseksi saatiin todellista perinteistä jazzherkkua kun lavalle nousi jo 60-luvulla nimekkäiden johtajien bändeissä soittanut pianisti Kenny Barron uusimman levynsä Songbook tunnelmissa.

Songbook levyn kaikilla biiseillä on laulusolisti, tässä kiertuekokoonpanossakin on mukana laulaja Ekep Nkwell, mutta suurin osa setistä mentiin instrumentaalisesti.

Barronin pitkäaikainen basisti Kiyoshi Kitagawa poistui keskuudestamme huhtikuussa, mutta oivaksi korvaajaksi Barron on saanut Suomessakin monien tunteman Linda May Han Oh’n joka juuri sai Downbeatin arvostetun kriitikkoäänestyksen vuoden basistin kunnian. All-star -tason trion täydensi rumpali Gregory Hutchinson.

Setissä kuultiin ajattoman kaunista jazzilmaisua jota ehkä nykyään harvemmin päästään kuulemaan, ainakaan tällä tasolla. Ennakko-odotuksissa Barron oli Pori Jazzin ohjelmiston perinteisemmän jazzilmaisun helmi eikä reilun tunnin setti pettänyt odotuksia.

• Kenny Barron – piano
• Linda May Han Oh – basso
• Gregory Hutchinson – rummut
• Ekep Nkwell – laulu

Jamit

Perinteikkäät jamit järjestetään Kirjurinluodon konserttien päivinä Porin teatterin pienellä näyttämöllä, isäntänä 20 vuoden kokemuksella Gunu Karjalainen. Kun siirryin Kirjurinluodolta jameihin oli siellä jo täysi rähinä päällä kun housebändissä Karjalainen, pianossa Sasha Berlinerin bändissä aiemmin soittanut Rasmus Sørensen, bassossa Johnny Åman ja rummuissa Joe Peri soittivat avaussettiään ja lavan eteen laitetut pöydät ja katsomo olivat jo melkein täynnä.

Nykyiset järjestelyt ilmaisella sisäänpääsyllä ja keskeisellä sijainnilla tuntuvat ratkaisseen Kehräämön jamivuosien yhden ongelman kun torstai-iltana jamipaikka oli lähes tyhjänä monena vuonna.

Vähän dramatiikkaakin saatiin kun hieman puoli kahdentoista jälkeen palohälytyksen takia teatteri tyhjennettiin. Jamit kuitenkin jatkuivat pian puolenyön aikaan palomiesten tarkastettua tilat.