Tampere Jazz Happeningissa eletään muutosten vuotta. Taiteellisena johtajana toimii ensimmäistä vuotta Martina van Nieuwland Juhamatti Kauppisen jäätyä eläkkeelle ja festivaalin päätapahtumapaikka Tullikamarin Pakkahuone avautui yli vuoden kestäneen remontin jälkeen Jazz Happeningin perjantaina.

Festivaalin yleinen linja ja järjestelyt eivät ole olennaisesti muuttuneet, ohjelmisto seuraa pääpiirteittäin vanhaa kaavaa. Festivaali alkoi torstaina hollantilaisen jazzin showcase-illalla ja perjantaista sunnuntaihin ohjelmisto pääasiassa tapahtuu Pakkahuoneella kolmen setin ryppäissä.

Uusitun Pakkahuoneen henki ei onneksi ole paljoa muuttunut. Pakkahuone on aina ollut miellyttävä keikkapaikka ja sen tunnelma ja järjestelyt ovat pitkälti ennallaan hieman modernimman näköisellä otteella. Uusi sisäänkäynti on vanhaan verrattuna rakennuksen toisella puolella Tullikamarin aukiolla, mutta muuten tilan navigointi onnistuu vanhasta muistista.

Yrjö-, Varjo-Yrjö-, Andania- ja Taimi-palkinnot

Pakkahuoneen keikkojen aluksi jaettiin perinteiset palkinnot.

Suomen jazzliiton 59. Yrjö-palkinnon sai saksofonisti Pauli Lyytinen, YLEn jazztoimituksen Varjo-Yrjön jazzkulttuurin toimintaedellytysten parantamisesta tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan juhliva Joensuun Jazzkerho-76, jazzliiton Andania-palkinnon pitkäaikaisesta ansiokkaasta työstä sai Dallapé ja nuorelle muusikolle jaettavan Taimi-palkinnon sai saksofonisti Oona Mattsson.

Palkintojenjaon jälkeen kuultiin puolisen tuntia Lyytisen uuden kokoonpanon musiikkia jota on äskettäin äänitetty tulevaa levyä varten. Uudessa duossa Lyytisen kanssa soittaa vuonna 2014 Yrjöllä palkittu Markku Ounaskari. Lyytinen on muusikko jonka tekemisissä yhdistyvät elektroniikan eteenpäin katsova hyödyntäminen ja kokeellinen henki luonnon omaiseen ilmaisuun – viime vuosina Lyytisen ilmaisussa on ollut konkreettisestikin luontoaiheita. Lyytinen tuntuukin artistilta joka ehkä voisi tulla vain Suomesta.

Korpien kuisketta tuntui olevan uudessakin materiaalissa johon muut pillit toivat saksofonin soljevan soiton lisäksi linnunlaulun tuntua. Ounaskarin rummut kumisivat jopa shamanistisesti. Erinomainen yhdistelmä. Lyytinen ja Ounaskari ovat soittaneet yhdessä ennenkin ainakin Raoul Björkenheim Ecstasyssa, mutta tässä kontekstissa ehkä molemmille ominainen luonnonomainen ilmaisu pääsee paremmin esille.

Pauli Lyytistä käsitteleviä vanhoja blogipostauksia löydät tämän linkin takaa.

Onnittelut kaikille voittajille!

Cosmic Ear

Ruotsalaisen jazzzkulttuurin jatkumoa edusrtaa ylpeästi Cosmic Ear jonka ensilevyn TRACES , joka nousi Jazzpossun viime vuoden listan ykköseksi We Jazz julkaisi viime vuonna. Etukäteen ajatellen Cosmic Ear olikin ykkössyy lähteä tänä vuonna Tampereelle.

Yhtye rakentuu äskettäin 85-vuotta täyttäneen Christer Bothénin ympärille. Bothén teki 70-luvulla yhteistyötä silloin Ruotsissa asuneen Don Cherryn kanssa ja bändin materiaalissa kuuluvat vahvasti kaiut Cherryn 70- ja 80-luvun eri musiikkikulttuureja yhdistäneestä ilmaisusta.

Yhtyeessä soittavat moninkertainen Tampere Jazz Happening -vieras Mats Gustafsson, trumpetisti Goran Kajfeš, basisti Kansan Zetterberg ja lyömäsoittaja Juan Romero.

Livesettiin levystä poikkeavaa tunnelmaa toi erityisesti Gustafssonin ja Kajfešin operoima elektroniikka. Bändin parasta antia oli livenäkin lähes hypnoottinen orgaaninen toistuvia elementtejä hyödyntävä virta, joten Gustafssonin power electronics -henkinen perämoottorinoise oli uhka-mahdollisuus akselilla pikemminkin u:n puolella, mutta ei mennyt onneksi aivan överiksi ja näin saatiin settiin monipuolisuutta, vaikka olisin kyllä ollut aivan tyytyväinen jos olisi vain jumitettu meditatiivisissa melodioissa ja grooveissa. Ehkä kuitenkin 85-vuotias Bothén tarvitsee settiin hengähdystaukojakin.

Bothén soitti enimmäkseen bassoklarinettia mutta myös pianoa hieman kulmikkaalla otteella. Freenkin puolelle menevä bassoklarinetin soitto iski tästä parhaiten. Gustafsson ja Kajfeš ovat omilla saroillaan näkyviä yhtyeidenjohtajia, mutta Cosmic Earissa he antavat pitkälti Bothénin olla keskiössä joskin Gustafsson paikoin astui näyttävästi valokeilaan. Basisti Zetterbergin osa on hypnoottisimmissa groovepätkissä keskeinen, napakka bassonsoitto oli oiva selkäranka joissain setin huippuhetkissä.

• Christer Bothén – bassoklarinetti, piano
• Mats Gustafsson – saksofoni, elektroniikka, huilu, huuliharppu
• Goran Kajfeš – trumpetti, elektroniikka
• Kansan Zetterberg – basso
• Juan Romero – lyömäsoittimet

Tomasz Dąbrowski & The Individual Beings + Johanna Elina Sulkunen

Ruotsissa asuva ja Kööpenhaminassa opiskellut puolalaistrumpetisti Tomasz Dąbrowski on edesmenneen Tomasz Stankon hengenheimolaisia ja oppipoikia.

Tampereella Dąbrowskin seitsenhenkistä Individual Beings -yhtyettä vahvisti Kööpenhaminassa pitkään vaikuttanut laulaja Johanna Elina Sulkunen. Kokoonpano oli siis melko kookas, mutta sen soundeissa oli usein ilmavuutta. Bändi toi Jazzpossulle mieleen vellovan meren, modernistisessa hengessä musiikki oli ristiaallokkoa jossa perinteisiä harmoniakulkuja välteltiin karikon lailla. Välillä musiikki kohosi komeaksi aallonharjaksi, mutta ehkä valitettavan harvoin, moni sävellys jäi raskaaksi taivallukseksi.

Sulkusen luova äänenkäyttö sopi maisemaan, se istui instrumentalistien äänimaailmaan niin luontevasti että Sulkunen ei tuntunut laulusolistilta, mutta ei erottunut epäluontevana lauluäänen sovittamisena vääränlaiseen muottiin.

• Tomasz Dąbrowski – trumpetti, elektroniikka
• Jan Emil Młynarski – sähkö- ja jazzrummut
• Max Mucha – kontrabasso
• Ireneusz Wojtczak – tenori- ja sopraanosaksofoni
• Grzegorz Tarwid – piano, Moog,
• Fredrik Lundin – tenorisaksofoni
• Knut Finsrud – jazzrummut
• Johanna Elina Sulkunen – laulu

Mestizx

Amsterdamista käsin toimiva laulaja-kosketinsoittaja Ibelisse Guardia Ferraguttin ja rumpali Frank Rosalyn Mestizx ei ollut minulle varsinaisesti etukäteen tuttu, mutta jotain saattoi päätellä siitä että bändin levyt on julkaissut viimeisen vuosikymmenen suunnannäyttäjälabel International Anthem – arvelin luvassa olevan modernin elektronisvivahteista improvisaatiota hyödyntävää rytmimusiikkia enkä paljoa tässä erehtynyt.

Rumpali Rosalyn jotkut tekemiset olivat ennestään tuttuja – ehkä myös monille Tampere Jazz Happeningin vakiokävijöille, Tampereella hänet on nimittäin nähty ainakin 2015 Ingebrigt Håker-Flatenin Young Mothersissa ja hän on soittanut myös Håker-Flatenin ja Raoul Björkenheimin kanssa Scorch Triossa Paal Nilssen-Loven seuraajana. Rosaly on myös soittanut viime vuosina vahvassa nosteessa olleessa Natural Information Societyssa ja sen johtaja Josh Abramsin kanssa.

Mestizx on usein esiintynyt isompana kokoonpanona, mutta Tampereella se nähtiin triona jossa kolmantena jäsenenä soitti useamlla NIS-levyllä Rosalyn kanssa soittanut Ben Boye.

Bändissä on nimeä myöten selkeä Väli- ja Etelä-Amerikan kulttuurisidentiteettinen puolensa joka innoitti tapahtuman juontaja Palefacen dekolonisaatiota käsittelevään runonlausuntaankin. Ferragutti kuvasi tätä puolta oman ihmisyyden löytämiseksi. Musiikissa on tätä kautta samaa monien kulttuurien kohtaamista ja yhdistelyä kuin Cosmic Earissa, mutta vahvasti muusikoiden omista juurista lähtien.

Rosalyn vahva rytmityöskentely oli bändin dynamo jonka päälle musiikkia rakennettiin erilaisin kerroksin kansanmusiikinomaisista kokeellisiin.

Tässä ajassa tämmöinen International Anthem -henkinen musiikki on selvästi yksi tämän vuosikymmenen suosiotaan kasvattavia trendejä joten mainio bookkaus jazzin ympäristössä kehittyvän uuden musiikin maailmasta sinänsä, mutta ei ehkä ihan kovinta A-ryhmää tällä sektorilla. Joka tapauksessa kiinnostavaa uuden ajan erilaista fuusiomusiikkia johon ehkä harva ilman tällaisia festarivierailuja Suomessa törmäisi.

• Frank Rosaly – rummut, lyömäsoittimet, elektroniikka
• Ibelisse Guardia Ferragutti – ääni, elektroniikka, lyömäsoittimet
• Ben Boye – Hydrasynth-syntetisaattori, kromaattinen sointusitra, elektroniikka