Tänä vuonna viidettä kertaa järjestettävällä Aino Acktén Kamarifestivaalin ohjelmistoon kuuluu tänäkin vuonna tilkkanen jazzia. Maanantaina 4.8. Agricolan kirkon kupeessa Cafe Agricolassa toimivan Agricola-klubin veti ilahduttavasti täyteen kitaristi Kalle Kaliman Attacus trio, jossa Kaliman lisäksi soittavat bassossa Ville Herrala ja rummuissa Mika Kallio.

Tämä keikka oli Jazzpossun ensimmäinen tutustuminen tähän kokoonpanoon. Etukäteen mielessä oli kaksi vertailukohtaa  – Kaliman johtama Berliinistä käsin toimiva Klima Kalima -trio, joka kävi viime vuonna Helsingissä We Jazz 2013 -festivaaleilla ja aiemmin tänä vuonna toisen levynsä julkaissut kitaristi Teemu Viinikaisen Herralan ja Kallion kanssa muodostama trio.

Attacuksessa kuului vähän sävyjä molemmista, mutta se oli miellyttävästi myös oma persoonallinen bändinsä. Kaliman persoonallinen särmikästä seikkailullisuutta ja toisaalta taipuisaa liukkautta yhdistelevä soittotyyli toi mieleen Klima Kaliman, mutta berliiniläistrion dekadentin ja rösöisen charmin tilalle Herrala ja Kallio toivat asteen tyylikkäämpää jazz-ilmaisua.

Ohjelmistoon kuului Kaliman omia sävellyksiä ja joukko jazzin suurnimien sävellyksiä – siitä konsertin lisänimi “Wrestling with Giants”. Kaliman omat biisit kattoivat laajan skaalan tunnelmia Suomalaisia ‘kansantansseja’ esittelevän tanssisarjan keskinopean osan Squash leikkisyydestä Pihjalasaaressa kappaleen abstraktisti kelluvaan avant-gardeen.

Lyhyine väliaikoineen kaksituntisen keikan varsinaiseksi pihviksi muodostuivat kuitenkin kolmikon tulkinnat tunnetuista sävellyksistä. Kaliman ja Kallion läsnäololla voisi kuvitella, että kyseessä voisi olla hyvinkin villejä dekonstruktioita, mutta melodioita kohdeltiin suurella arvokkuudella ja pikemminkin korostettiin jotain sävellyksen ominaista piirrettä. Thelonious Monkin Bemsha Swingiä pehmennettiin, Kaliman lievästi country-henkinen soitto toi svengiä esille ohittamalla Monkille ominaisen kulmikkuuden, Coltranen Wise One soi säröllä ja slidellä hitaana kosmisena ylistyslauluna, Minguksen Goodbye Pork Pie Hatissa korostettiin bluesia.

Kantajazz-ohjelmiston ulkopuoleltakin kuultiin pari hienoa lainaa. Erityisesti kohokohdaksi nousi tuima versio Hiski Salomaan Lännen lokarista, jossa Kallion ja Herralan väkevän taustan päälle Kalima soitti tutun melodian semmoisella jämäkkyydellä joka toi esille aivan uutta voimakkuutta melko sinänsä kuluneestakin renkutuksesta. Encorena saatiin nauttia vielä leikkisemmästä puolesta kun Irving Berlinin Puttin’ on the Ritz soi 20-luvun optimistisellä svengillä.

Solisteina kaikilla kolmella oli kokoonpanossa roolinsa – Kaliman soitto oli koko trion soundin määrittävä persoonallinen tekijä, Kallion rummut jylisivät sooloissa hienosti alarekisterissään ja Herralan sooloilla tuotiin usein biisi takaisin alkuperäiseen melodiaansa Kaliman seikkailujen jälkeen.

Kalle Kalima & Attacus

• Kalle Kalima, kitara
• Ville Herrala, basso
• Mika Kallio, rummut