Toistakymmentä vuotta toiminut Elifantree on pääpiirteittäin pitänyt edellisen levyn linjansa uudella levyllä Anemone – rumpaliksi Tatu Rönkön tilalle vakiintunut Olavi Louhivuori sopii bändiin mainiosti, pääosin laulaja ja kosketinsoittaja Anni Elifin ja puhaltaja-monitoimimies Pauli Lyytisen säveltämä musiikki on vieläkin persoonallista konepoppia johon runsaasti inhimillistä kulmaa tuovat Anni Elifin laulu ja säästäväisesti käytetty Lyytisen saksofoni.

Tällä kertaa paketti tuntuu kuitenkin hiotummalta hyvässä ja huonossa – kontrasteja tarjotaan vähemmän eikä yhtyeen ilmaisu ole aivan yhtä persoonallista kuin ennen, mutta toisaalta elementit toimivat yhdessä luontevan oloisesti ja levy on Elifantreen neljästä julkaisusta parhaiten tasapainossa. Parhaimmillaan levy on hienoa kuunneltavaa – pitkällä instrumentaaliosiolla alkava Nana kasvaa lopussa laulun tullessa mukaan mahtaviin mittasuhteisiin.

Levyä kuunnellessa ja edelliseen verratessa Elifantreen kehityksen kaari tuntuu vievän eteenpäin, on kehityksen tuntua, mutta kuitenkin takaraivossa aina vaan vaanii epäillys siitä että onko särmien hioutuessa jotain myös menetetty. Kuitenkin tätä uutta levyä on tullut alkuhuumassa kuunneltua enemmän kuin edeltäjiä, että ehkä tärkeämpää kuin mistä on tultu on kuitenkin mihin ollaan menossa eikä aina tarvi kokeilla jos toimiva tyyli on jo löytynyt.

Uutta levyä myy CD:nä Digelius – LP-julkaisu tulossa myöhemmin. Levyä voi myös kuunnella Spotifyssa.

Elifantree

• Anni Elif – laulu, syntetisaattori, piano
• Pauli Lyytinen – tenorisaksofoni, EWI, eloelektroniikka, rumpukone, syntetisaattori, puhaltimet, balafoni, mellotron
• Olavi Louhivuori – rummut