Tämän vuoden Savy JAZZFest alkoi komeasti loppuunmyydyllä konsertilla. Ensimmäistä vuotta taiteellisena johtajana toimiva Kaisa Mäensivu tuntuu onnistuneen valinnoissa oivasti ja erityisesti artistijulkistusten ja festarien välissä osakkeet nousivat avausillan laulaja Samara Joylla joka voitti kaksi Grammy-palkintoa, Joy pokkasi paitsi parhaan laulujazzlevyn Grammyn niin myös “parhaan uuden artistin”-palkinnon – ja tosiaan ihan parhaan uuden artistin kaikkien genrejen joukosta. Joy ei kuitenkaan ollut Suomessa ensimmäistä kertaa nyt vaan 2021 Turussa oltiin hereillä ja Joy esiintyi Flame Jazzin 10-vuotisjuhlien tähtenä.

23-vuotias Joy edustaa uutta muusikkosukupolvea joka tekee nimeä sosiaalisessa mediassa, erityisesti TikTokissa. Musiikillisesti Joy on kuitenkin ehkä virkistävälläkin tavalla perinteinen, melko tyylipuhdasta standardeihin pohjaavaa konstailematonta mutta taitavaa jazzlaulua löytyy niin kahdelta levyltä kuin keikkaohjelmistostakin. Kiertueen säestävä triokin pysyi perinteisessä svengaavassa jazz/bossa/bluesmuotissa miellyttävästi – pianossa Luther Allison, rummuissa Evan Sherman ja bassossa Michael Migliore.

Joy oli selvästi tavoittanut henkisesti Savoyn yleisön jo etukäteen, paitsi että keikka oli loppuunmyyty niin tunnelma oli korkealla ja suosionosoitukset selvästi innostuneet heti artistin lavalle saapumisesta lopun seisoviin aplodeihin.’

Joyn esiintyminen oli välitöntä ja karismaattista, välispiikeissä Joy kertoi mieltymyksistään rakkauslauluihin ja romantiikkaan ja Helsinki livahti mukaan useamman kappaleen sanoituksiin.

Livenä Joyn taitava äänenkäyttö ja laaja ääniala pääsi oikeuksiinsa. Stankkuihin perustuva laulujazz on levyillä aina haastavassa asemassa sillä kiitos suoratoiston uudet levyt kilpailevat aina kuuntelijan ajasta kaikkien vanhojen suurten klassikoiden kanssa ja minultakin Joyn levyjen kuuntelu on jäänyt vähälle, mutta Savoyn kaksisettinen osoitti että konstailematon perinteinen laulujazz on vielä elinvoimaista musiikkia kunhan homma osataan ja täytyy sanoa ettei tule mieleen yhtään uutta nuorta jazzlaulajaa omalta aktiivikuunteluajalta joka olisi herättänyt lauletut standardit näin vahvasti eloon.

Ehkä vaikuttavinta Joyn esiintymisessä oli miten helpolta ja vaivattomalta kaikki tuntui oli sitten kyseessä laajan äänialan laidasta toiseen siirtyminen tai selkeämmästä teemasta vaihto nokkelampaan instrumentaalisoolon vocalese-jäljittelyyn. Joy on oivaltanut että jazzin ei tarvi olla monimutkaista tai ryppyotsaista vaan yleisö viihtyy kun musiikki esitetään taitavasti viihteenä. Vakuuttava esitys.

• Samara Joy – laulu
• Luther Allison – piano 
• Evan Sherman – rummut
• Michael Migliore – basso