Pori Jazzin järjestelyt ovat pääpiirteittäin jazzin ystävälle tänä vuonna viime vuosien hyväksi havaitun kaavan kaltaiset. Jazz soi maksullisen festivaalialueen sisällä Kirjurinluodolla pääasiassa Lokkilavalla ja aina Lokkilavan settien välissä lyhyen kävelymatkan päässä ilmaislava Poriljongissa heti alueen ulkopuolella.

Jazzhenkistä ohjelmaa oli torstaina 13:30 alkaen aina keskiyön tuolle puolen, ties mihin asti Kehräämön jamit jatkuivat.

Emola-Hatsina String Band

Tänä vuonna Pori Jazz tekee ensimmäisen kerran yhteistyötä ympäri vuoden keikkoja Porissa järjestävän Validi Karkian kanssa. Validin lipun alla järjestetään Poriljongissa neljä settiä, ensimmäisenä torstain avaus Emola-Hatsina String Band.

Esa Kuloniemen ja Antero Mentun muodostama duo alkoi kutoa pilvisessä iltapäivässä monien musiikkikulttuurien elementtejä yhteen sitovaa kielisoitinmusiikkia. Juureva kitarointi saa Mentun monissa kappaleissa soittamasta sitarista unenomaista tunnelmaa, globaalia lievästi hämyä pelimannimenoa.

Meininki toi mieleen muutamankin Validi-keikoilla Porissa käyneen kitaristi, joskus mieleen tulivat Bill Frisellin tunnelmoinnit mutta paikoin vielä vahvemmin Captain Beefheartin bändistä alunperin tunnetuksi tulleen Gary Lucasin kitaramusiikin.

Yleisöä on kuulemma ollut tämän vuoden jazztapahtumissa ennen Kirjurinluodon “pääpäiviä” hyvin ja heti iltapäivän avaukseen Poriljongin lavalleyleisöä saapui suurinpiirtein alueen istumapaikkojen verran.

Emola-Hatsina String Bandin setti oli rento avaus pilviselle festaritorstaille.

• Esa Kuloniemi – kitarat
• Antero Mentu – kitara, sitar

Kaisa’s Machine

Basisti Kaisa Mäensivun toista Kaisa’s Machine -levyä on jo saanut odotella. Vuoden 2017 Songs in the Key of K oli mainio debyytti ja muutama yhtyeraita Hand Picked EP:llä jätti nälkäiseksi. No tänä vuonna se juuri Pori Jazzien alla ilmestyi ja amerikkalaisella kokoonpanolla levytetty ja trumpetisti Dave Douglasin Greenleaf Music labelilla julkaistu Taking Shape ensimmäisten kuunteluiden perusteella lunastaa odotukset.

Porissa Euroopan kiertueen päätöksessä kuullaan levystä poikkeavaa kiertuekokoonpanoa – alttosaksofonissa Max Zenger, kitarassa Jesse van Ruller, pianossa Eden Ladin ja levykokoonpanossakin (totta kai) soittava rumpali Joe Peri.

Lokkilavalla Mäensivun moderni jazz ei tuntunut pääsevän yhtä kovaan meininkiin kuin levyllä – tunnelmaa latistsi myös setin kesken alkanut vesisade, mutta sinänsä sävellykset ovat vakuuttavia. Mäensivusta on viimeistään New Yorkissa kehittynyt tämän ajan Amerikkalaisen jazzin rytmissä mainiosti kiinni oleva säveltäjä ja soittaja.

Bändi soitti aivan kelvollisesti, Zenger ja kokenut kepittäjä van Ruller sooloilivat ketterästi vaikka suurempaa hurmosta jäikin kaipaamaan.

Ei aivan uuden levyn veroinen elämys, mutta ehdottomasti oikea aikainen buukkaus kuulla materiaalia myös livenä.

• Kaisa Mäensivu – basso
• Max Zenger – alttosaksofoni
• Jesse van Ruller – kitara
• Eden Ladin – piano
• Joe Peri – rummut

Wishamalii Moog Special

Poriljongin ensimmäisen bändin tavoin Kari Ikonen nauttii erilaisten musiikkikulttuurien yhdistämisestä. Ikosen pianomusiikkiin uuden arabialaissävytteisen kulman on mahdollistanut hänen itse keksimänsä ja kehittämänsä virityslaite Maqiano jolla tavallinen piano voidaan nopeasti jopa kappaleiden välissä virittää mikrotonaalisiin asteikkoihin soveltuvaksi.

Vielä syvemmälle arabialaisen musiikkikulttuurin maailmaan Ikonen on lähtenyt uudessa Wishamalii -bändissä jossa laulussa ja oudissa Nemat Battah ja lyömäsoittaja Abdissa Assefa esittävät oman näkemyksensä andalusialais-arabilaisesta Muwashah musiikista.

Normaalisti tässä kokoonpanossa Ikonen soittaa Maqiano-viritettyä pianoa, mutta Porissa kuultiin erikoissetti jossa microtonaaliset kosketinhommat hoituvat Ikosen arsenaaliin kuuluvalla Moogilla. Lopputulosta voisi kuvailla arabilaiseksi versioksi Quartet Ajaton -kokoonpanosta jossa uudet ja vanhat äänet samalla tavalla kohtaavat.

Soundi oli melko veikeä, Battahin perinteisempi soitto ja laulu värittyi mielenkiintoisesti Moogista. En ole Wishamaliin musiikkia kuullut pianopitoisena, mutta tämän mausteen voisi hyvinkin kuvitella tekevän triosta mielenkiintoisempaa kuunneltavaa. Moogin ulina ja arabialainen mikrotonaalinen musiikki on yhdistelmänä vaarallisen lähellä turhaa erikoisuudentavoittelua, mutta Ikosen tyylitajulla se toimii. Bändi varmaan toimisi vielä paremmin intiimissä sisätilassa rikkaiden nyanssiensa johdosta.

Sadekin ainakin hetkeksi hellitti setin aikana.

• Nemat Battah – laulu, oud
• Kari Ikonen – Moog
• Abdissa “Mamba” Assefa – rummut

Nduduzo Makhathini

Etelä-Afrikkalainen jazz on tuntunut olevan viime vuosina hieman aiempaa trendikkäämpää. Kiinnostusta vanhempaan ja uudempaan “cape jazz”iin on näkynyt kasvavassa määrin kansainvälisissä jazzpiireissä, itse ainakin olen alkanut tähän kiinnittää huomiota Shabaka and the Ancestorsin esiteltyä jazzmaailmalle uuden sukupolven Etelä-Afrikkalaisia soittajia.

Oman kansainvälisen läpimurtonsa teki 2022 In the Spirit of NTU levyllä eteläafrikkalaispianisti Nduduzo Makhathini. Paikallisen Blue Noten julkaisema levy nousi jopa monille “vuoden parhaat” listoille ja löytyy myös viime vuoden top kympistä suositun Rate Your Music -palvelun jazzlevyjen listalta. Aiemmin jo kymmenisen levyä leaderina julkaissut Makhathini tuntui yhtäkkiä olevan ainakin Internetin jazzkeskusteluissa hetken ajan kaikkien huulilla.

Itse en levystä innostunut aivan niin paljoa, mutta livenä bändissä oli heti lähdöstä mukavasti potkua ja tunnelmaa. McCoy Tyner -henkisessä vyöryttelyssä oli intensiteettiä alusta asti. Myöhemmin setti saii lisää värejä, ensin balladinumero vei mietteet Pharoah Sandersin balladisoittoon ruotsalaistenoristi Karl-Martin Almqvistin soiton kautta ja sitten Makhathinin laulu toi mukaan afrikkalaiset juuret ja setin edetessä afrikkalainen elementti tuli vahvemmaksi ja bändi näytti että soundi toimi herkissäkin balladitunnelmissa.

Setti oli vahva näyte että Makhathinin suosio ei ole tyhjästä repäisty. Postcoltranelainen musiikki jonka tunneskaala liikkui herkistä balladeista free jazz pianopommeihin vahvoin afrikkalaisin juurin toimi hieman kolealla Kirjurinluodolla.

• Nduduzo Makhathini – piano
• Karl-Martin Almqvist – tenorisaksofoni
• + basso & rummut

Astro Can Caravan

En ollut ihan varma mitä odottaa päivän toiselta Validi Karkian kuratoimalta setiltä. Yli 20 vuotta sitten perustettu kotimaisen jazzhämyilyn yhden aikakauden ykkösnyrkki Astro Can Caravan ei ole ollut juurikaan aktiivinen viime vuosikymmenen aikana vaikka ainakin joku irtokeikka on heitetty. Otto Eskelisen, Tomi Kososen ja Pharaoh Pirttikankaan perustama kollektiivi näytti heti alusta kahdeksanhenkisenä lavalle huiluhämyilyn hengessä kiiltäviin kaapuihin ynnä muihin aamutakkeihin pukeutuneina nousten väkevästi, että hyväähän sitä olisi pitänyt osata odottaa.

Meininki oli pohjoisten havumetsien lievästi surf rockista vaikuttuneen Sun Ra Arkestran hengenheimolaisten riemastuttavaa sopivan vinksahtaneen rentoa jamittelua ja paikoin tiukkaa vääntöä. Erinomaisen mukavaa musiikkia joka näyttää että hyvällä asenteella pääsee pitkälle. Bändi saisi kyllä esiintyä useamminkin.

• Eero Savela – trumpetti
• Erno Haukkala – pasuuna
• Sami Sippola – tenorisaksofoni
• Otto Eskelinen – alttosaksofoni, huilut
• Tomi Kosonen – tenorisaksofoni
• Ville Huovinen – baritonisaksofoni
• Pharaoh Pirttikangas – kitara
• Arttu Hasu – basso
• Janne Mathlin – rummut

Julian Lage Trio

Kitaristi Julian Lage esiintyi trioineen Porissa myös päivälleen kuusi vuotta sitten. Tuolloin Arclight -levy oli tuonut Lagelle uskottavuutta leaderina ja nyt sitä seuranneet levyt, kolme viimeisintä Blue Notelle, ovat vakiinnuttaneet hänet yhtenä tämän hetken johtavista jazzkitaristeista.

Lagen tyyli on pitkälti melodinen eikä hän kaihda country tai Americana-vaikutteita ja tässä mielessä muistuttaa modernin ajan sähkökitaristeista Bill Friselliä ja Pat Methenyä, mutta vertailukohdista huolimatta Lage on onnistunut luomaan oman soundinsa ja tunnistettavan ilmeen. Ehkä parasta Lagen soitossa onkin riittävän vahva oma ääni.

Lagen musiikin heikkous tuntuu olevan, että se menee usein pelkästään mukavaksi soitteluksi. Todellinen täysosumalevy on jäänyt puuttumaan ja Lokkilavan settikin oli ehkä vähän liikaa lerininuotiosoittelua niin taitavaa kuin Lagen soitto onkin eikä basisti Jorge Roederissa tai rumpali Rudy Roystonissakaan ollut sinänsä moittimista. Meno on jotenkin viimeistä maustetta vailla, vaikka maagisiakin hetkiä syntyi – erityisen hieno oli tulkinta I’ll Be Seeing Yousta.

• Julian Lage – kitara
• Jorge Roeder – basso
• Rudy Royston – rummut

Kadi Vija Key Project

Jotenkin tuntuu, että Kadi Vija Key Projectin toisesta levystä Extended Powerspots olisi kulunut jo paljonkin aikaa, mutta sehän oli viime vuoden lopun julkaisuja ja kuulin nyt uuden levyn materiaalia livenä ensimmäistä kertaa.

Bändin konsepti on pysynyt ennallaan. Soundin keskeinen määrittäjä on Vijan sanaton laulu jonka koruttomuus tekee Vijasta yhden instrumentalistin. Livenä bändi irroittelee enemmän, mutta poikkeuksellisesti tämäkään ei tapahdu laulusolisti/säveltäjän kautta vaan livemusiikin räjähtävän live-energian tarjoavat bändin muut jäsenet.

Erityisesti Tuomo Dahlblom kitaroineen innostuu lähes Sonny Sharrock -henkisiin räjähdyksiin, mutta myös Max Zengerin bassoklarinetti otti tilaisuudesta Poriljongissa ilon irti ja vahvan soolovuoronsa sai Tuomas Timonenkin.

Sanoissa on kuitenkin oma voimansa, setin kohokohdaksi nousi hieno sanoitettu laulu The Sun You Are jossa on vahvaa voimaa.

• Kadi Vija – laulu
• Max Zenger – bassoklarinetti
• Tuomo Dahlblom – kitara
• Tuomas Timonen – rummut

Dave Holland New Quartet

Basistilegenda Dave Holland toi Poriin uuden kvartettinsa. Holland on aina ollut monipuolinen soittaja ja 76-vuotiaan basistin eri puolista onkin saatu Suomessa nyt hyvä kuva – tämän oli nimittäin vajaan vuoden sisään kolmas Hollandin keikka Suomessa, kaikki varsin erilaisilla kokoonpanoilla.

Validi Karkia -keikalla käyneen Azizan ja Savoy JAZZFestin fuusiotrion jälkeen luvassa oli ennakkoon ajatellen hieman perinteisempää jazzia – tai ainakin vähemmän fuusiopitoista – kun bändissä mukana ovat saksofonisti Jaleel Shaw, pianisti Kris Davis ja rumpali Nasheet Waits.

Hollandin diskografiassa ehkä liian vähälle huomiolle nykyään jäävät hänen 2000-luvun alun levynsä. Hänen kvintetti/sekstetti ja big band levytyksensä edustavat tuon ajan modernia jazzia parhaimmillaan ja fuusiohenkisten kokoonpanojen jälkeen uusi kokoonpano lupaili mahdollista paluuta noiden levyjen henkeen.

Ensimmäinen biisi oli ehkä yllättävänkin kepeän groovaava hieman fuusionmakuinen pala. Yllätävä siksi, että pianisti Davis on hyvinkin vahvasti avant-gardeen kallellaan oleva soittaja ja säveltäjä, joten sähköpiano groove oli yllättävää.

Loppusetissä sitten ennakko-odotukset kuitenkin kävivät toteen ja musiikki sai kimurantimpia sävyjä juurikin Davisin pianon vetämänä. Erityisen vaikutuksen teki Nasheet Waitsin tyylikäs rumputyöskentely jossa oli Brian Bladen kaltaista henkeä.

Olisin toivonut setiltä sitä että alussa väläytetty groovaavuus ja avant-garde käivertäminen olisivat kohdanneet vahvemmassa synteesissä, siihen olisi bändissä ollut hyvät lähtökohdat. Nyt avant-garde ilmaisu kävi hieman raskaaksi eikä lähtenyt parhaalla tavalla vetämään.

• Dave Holland – basso
• Jaleel Shaw – saksofoni
• Kris Davis – piano
• Nasheet Waits – rummut

Joonatan Rautio Fynk

Saksofonisti Joonatan Rautio on koonnut melko mainion funkyhtyeen ympärilleen. Fynkissä toisena säveltäjänä toimii kosketinsoittaja Kari Setälä jonka muistajat muistavat Mighty Mighty -yhtyeen johtajana. Heidän lisäkseen yhtyeessä soittavat kitaraa funk/fuusiohommien nouseva nuori tähti Johannes Granroth, bassossa Juho Kivivuori ja rummuissa Sami Koskela. Ennakkotiedoista poiketen Rautio oli suostutetllut mukaan myös lyömäsoittimiin Granrothin kanssa Peelassa vaikuttavat Severi Sorjosen.

Aivan niin kovaa meininkiä ei saatu Poriljonkiin tässä vaiheessa että yleisö olisi saatu tanssimaan, mutta musiikki olisi tukenut sitäkin. Mainiota soittamisen iloa ja menevää musiikkia josta kuuli että tehdään tavaraa josta pelimannit itse nauttivat. Kuulemma kesälle on muutama muukin keikka jo sovittu, kannattaa tsekata jos omiin sävellyksiin pohjaava funkahtava fuusio kolahtaa.

• Joonatan Rautio – tenorisaksofoni, sävellykset
• Kari Setälä – koskettimet, sävellykset
• Johannes Granroth – kitara
• Juho Kivivuori – basso
• Sami Koskela – rummut
• Severi Sorjonen – lyömäsoittimet

Kehräämö Jam Sessions

Tänä vuonna ennen Kirjurinluodon päiviä kiitos Suomi Areenan siirttymisen pois jazzien päältä Porissa on jammailtu kaupungilla viime vuosia enemmän. Kuulemma yleisöä ja soittajia on festarien alkupäivien jameissa riittänyt hyvin. Kirjurinluodon jatkojamit ovat kuitenkin järjestelyiltään ennallaan – areenana toimii illalla hieman syrjään jäävä Kehräämö yöksi hiljentyneen kauppakeskus Puuvillan naapurissa.

Edellisten vuosien tapaan torstaina yleisöä oli melko vaatimattomasti, mutta jamitunnelmaa saatiin kuitenkin syntymään. Housebändinä toimii tänä vuonna ruotsalainen Landæus Trio ja jami-isäntänä perinteisesti Mikko “Gunu” Karjalainen. Ensimmäisen reilun tunnin aikana jota jameja torstaina seurasin lavalle saatiin mm. Reiska Laine, Jari Perkiömäki ja Helsingin jameissa käyville tuttuja nuoria muusikoita kuten Vid Sketa ja Tobias Schenk.

Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, heräävät Kehräämön jamit varsinaisesti eloon vasta perjantaina ja lauantaina.

• Jami-isäntänä Mikko “Gunu” Karjalainen
• Houseband: Landæus Trio
• Mathias Landæus – piano
• Johnny Åman – basso
• Cornelia Nilsson – rummut