PLOP & JUNNU

Suomalaisen jazzin legendojen läsnäolosta saatiin nauttia lauantainakin. Poriljongin iltapäivän avasi viimeisin Jazz-Emma voittaja – PLOP & JUNNU – jossa voimansa yhdistävät sukupolvet ylittävän free jazzin keinoin Juhani Aaltonen ja Mikko Innasen, Ville Herralan ja Joonas Riipan muodostama PLOP. Aaltonen oli Edward Vesalan kanssa ensimmäisiä freetä Suomeen juurruttaneita muusikoita ja PLOP on puolestaan ollut 2000-luvun merkittäviä vapaamman jazzilmaisun kokoonpanoja.

87-vuotiaalta Aaltoselta on saksofonin soitto jäänyt, mutta huilu soi yhä hienosti, alati uutta etsien. Junnun huilu istuu PLOPpiin lähes saumattomasti joten on hienoa että yhteistyö vielä jatkuu näihin päiviin syyskuussa 2020 äänitetyn PLOP & Junnu -levyn jälkeenkin.

PLOPin musiikin voi kokea jopa humoristisena, kappaleiden nimet huokuvat hiljaista huumoria ja meiningissä on leikkisääkin anarkistisuutta, mutta se on myös ehdottoman vakavasti otettavaa ja soittajat ja kuulijat vapaudellaan haastavaa.

Meno meni hetkeksi todella kauniin meditatiiviseksi leijunnaksi Herralan taikoessaan bassosta unenomaista utua Aaltosen huilun kanssa.

• Juhani Aaltonen – huilu
• Mikko Innanen – saksofonit
• Ville Herrala – basso
• Joonas Riippa – rummut

Aleksi Heinola Quartet

Lauantaiksi Cafe Pori Jazzin keikkatarjonta laajeni kolmeen keikkaan – kaksi ilmaista settiä Lokkilavan tarjonnan kanssa päällekkäin iltapäivällä ja illalla sitten yksi maksullinen.

Iltapäivän alkuun tarjolla oli rumpali Aleksi Heinolan mainio kvartetti jonka levy ilmestyi aiemmin tänä vuonna. Porissa kansainvälinen kokoonpano sama kuin levyllä – tenorisaksofonissa Gabor Bolla, pianossa jazzprofessori Jukkis Uotila ja bassossa Daniel Franck.

Jazzvinyyli-intoilijan näkökulmasta 60-luvun Blue Note -levymerkin julkaisut tuntuvat olevan todellisia kestosuosikkeja – jatkuvat uudelleenjulkaisut herättävät enemmän kiinnostusta ja keskustelua kun käytännössä mitkään uudet jazzlevyt. Tämän henkistä 60-luvun klassista hard boppailua edustaa myös Heinolan musiikki ja mainiosti edustaakin.

Näin kvartetin heidän Suomen kiertueellaan intiimissä Sörkan Ruusussa, tuolloin tosin pianossa Pori Jazzin vuoden taiteilija Tuomo Uusitalo. Tuossa tilassa saksofonisti Bollan iso soundi teki vaikutuksen. Heinolakin tunnetaan väkevästi soittavana rumpalina ja Cafe Pori Jazzin ulkolavalla iso soundi oli paikallaan.

Setti oli erinomaisen miellyttävä – saatiin sitä mitä maaliskuinen levy lupasi. Julkisessa keskustelussa “Porissa ei soiteta enää jazzia” tuntuu yhä olevan kestomielipide, mutta kaikkien lavojen tarjontaan tutustuva löytää Porista ehkä Suomen monipuolisimman festivaalin. Tässä jazztarjonnan kirjossa Heinolan kvatetilla oli olennainen paikkansa.

• Gabor Bolla – tenor sax
• Jukkis Uotila – piano
• Daniel Franck – bass
• Aleksi Heinola – drums

Halme Prospekt

Hepa Halmeen johtama Halme Prospekt tuntuu ammentavan jostain loputtomasta jamimusiikin virrasta. Kiireettömän grooven eteenpäin viemät kappaleet soljuvat sävellyksestä ja levystä toiseen. Rennon meditatiivista meininkiä tarjoili Prospekt Poriljongin iltapäivässäkin. Pientä särmää soundiin toi Arttu Tolosen syntetisaattori jossa oli pientä pippuria.

Setti alkoi uusimman Prospektagon -levyn sävelin, lähdin kesken setin katsastamaan päälavaa ja myöhemmin kuulemma kuultiin Grateful Deadin livesettiklassikko Dark Star. Kertoo mielestäni Halme Prospektista paljon, että se kuuluu keikkaohjelmistoon.

Poriljongin ohjelmistoa oli selvästi harkittu – jokaisena päivänä iltapäivästä kuultiin musiikkikulttuureja Halme Prospektin tapaan yhdeksi keitokseksi yhdisteleviä kokoonpanoja isokorvaisille musadiggareille, niiden jälkeen modernimpaa jazztulkintaa ja iltoihin bilefunkkia. Toimi.

Halme Prospekt kuului Validi Karkian kuratoimaan osioon Poriljongin ohjelmistosta. Ulkoapäin Porin jazzelämää seuraavalle tämä tuntuu erinomaisen luontevalta ratkaisulta, pitäähän Validi yllä kaupungissa erinomaisen mielenkiintoista livemusiikkikulttuuria ympäri vuoden ja “Validihengellä” kuratoiduilla mausteilla saatiin kattauksesta mukavasti monipuolisempi.

• Hepa Halme – puhaltimet
• Affe Forsman – rummut
• Arttu Tolonen – syntetisaattori
• Tapani Varis – basso
• Esa Onttonen – kitara
• Eero Savela – trumpetti

Christian McBride with Rhiannon Giddens & Francesco Turrisi

Tänä vuonna Lokkilavalle ja Poriljonkiin oli kasattu niin runsaasti mielenkiintoista musiikkia että käväisin päälavalla vain hetken. Jazzihmiselle olisi ollut lauantainakin paljon päälavalla vetoavaa ohjelmistoa – tässä ensimmäisessä kokoonpanossa basistihuippu Christian McBride laulaja Rhiannon Giddensin ja Francesco Turrisin kanssa, sitten Aili Ikonen ja sitten vielä ennen Robbie Williamsia uuden fuusiosukupolven suosikit Snarky Puppy. Ja niinpä oli lauantai loppuunmyyty 35000 kapasiteetilla – päälavalle voi siis aivan hyvin buukata runsaasti jazzhenkistäkin musiikkia vaikka diggarille muutkin lavat tarjoavat sinänsä runsaan festarikattauksen.

Ehdin kuunnella tätä kokoonpanoa muutaman biisin ajan. Erittäin väkevä oli At The Purchaser’s Option jonka taustalla oli Giddensin näkemä orjakauppailmoitus 1800-luvulta jossa myytiin 22 vuotiasta mustaa naisorjaa jossa ostaja saisi halutessaan mukana 9 kuukautisen lapsen.

• Rhiannon Giddens – laulu
• Francesco Turrisi – piano
• Christian McBride – basso

Max Zenger Globus

Jos minulta kysytään niin Poriljonki-lavan historian kovin setti on Max Zenger Globuksen setti kesältä 2019 joka on jäänyt vahvasti mieleen huikasta meiningistä. Nyt Globus on toisen levynsä jälkeen kohonnut jazzmusiikin toteemipaalulla jo Lokkilavalle

Globus-kokoonpano on ensimmäisestä levystä hieman elänyt – koko ajan mukana ovat olleet pasuunassa Kasperi Sarikoski ja rummuissa Anssi Tirkkonen, bassoon tuli jo toiselle Flores-levylle Heikko Remmelin tilalle Kaisa Mäensivu ja nyt Porissa Mikael Myrskogin tilalle pianoon saatiin vuoden taiteilija Tuomo Uusitalo.

Zengerin sävellykset ovat kehittyneet – tämän mielestäni kuulee niin Globuksen kuin Maxxxtetinkin levyillä – mutta vanhan Poriljonki-keikan hurmostunnelmaan ei nyt päästy, ainakaan sillä reilulla puolikkaalla jonka ehdin kuunnella. Viime vuoden Jazzpossun parhaiden jazzlevyjen listauksen numero 4 hoiti kuitenkin tontin tyylillä. Zengeriltä voidaan vielä odottaa paljon.

• Max Zenger – alttosaksofoni, bassoklarinetti
• Kasperi Sarikoski – pasuunaa
• Tuomo Uusitalo – pianoa
• Kaisa Mäensivu – basso
• Anssi Tirkkonen – rummut

Piirpauke

Vähän etukäteen harmistuin ohjelmiston päällekkäin meneviä settejä sillä jos Globus räjäyttäisi taas pankin niin sitten jäisi Piirpauke Cafe Pori Jazzin ilmaislavalla kokonaan väliin. Erityisesti Piirpaukessa kiinnosti se, että juuri 70-vuotta täyttänyt Sakari Kukko on koonnut nuoremman sukupolven muusikoista ympärilleen varsin hyvän nelihenkisen kokoonpanon jota en ollut aiemmin kuullut livenä. Nyky-Piirpaukessa soittavat kitarasti Matti Salo, basisti Ari Hossi ja rumpali Ilmari Heikinheimo.

Porissa kuultiin monia vierailijoitakin. Kun saavuin paikalle lavalla oli jo trumpetisti Mika Mylläri ja myöhemmin joukkoon vuoroin liittyivät joikaava koira Susi (jonka laulusuoritus jäi tosin kaikessa hulinassa vähäiseksi) ja tanssitaiteilija Solveig.

Sakari Kukko on suuri persoona. Piirpauken musiikille antaa paljon lisäpontta se, että kaikkien kappaleiden takana tuntuu olevan joku tarina. Piirpauke soittaa kansojen ja kansalaisten musiikkia, juuret tiukasti maaperässä. 70-luvulla aloittanut maailmanmusiikin edelläkävijä tuntuu tänä päivänä ajattomalta ja monista kokoonpanojen vaihdoksista huolimatta Kukon musiikillinen näkemys yhdistää Piirpauken yhdeksi vuosikymmenten yli nivoutuvaksi matkaksi.

Pääsipä yleisökin laulamaan kun setin lopuksi kajautettiin 70-vuotiaalle Paljon onne avaan Heikinheimon ojentaessa lahjaksi Kukolle norjalaisen käsintehdyn huilun.

Matkalla Piirpauken settiin festivaalin lauantain festivaalin lippujen loppuunmyynti alkoi näkyä. Jono festivaalialueelle Lokkilavan puoleisessa päädyssä oli viideltä todella pitkä.

• Sakari Kukko – puupuhaltimet, kosketinsoittimet
• Ilmari Heikinheimo – lyömäsoittimet
• Matti Salo – kitara
• Ari Hossi – basso
• Mika Mylläri – trumpetti
• Susi (koira) – joiku
• Solveig – tanssitaiteilija

JAF Trio

Suomalaisnorjalainen JAF Trio on tehnyt uutta musiikkia ja nyt Porissa uusia kappaleita kuultiin ensimmäistä kertaa livenä.

Adele Sauroksen, Joonas Tuurin ja tanskalaisrumpali Frederik Emil Bülowin muodostaman trion ensimmäisen levyn materiaalista jäi mielikuva että musiikki nivoutui pitkälti Bülowin rumpujen rytmiikan ympärille. Jokaisella biisillä tuntui olevan oma, hieman kimurantti rytminsä. Nyt paletti oli ehkä laajempi, mutta Bülowin rummut olivat yhä tärkeässä osassa. Saksofonisti Sauros tuntuu viime vuosina kovasti kehittyneen. Viimeisin oma levy I Paint You oli sävellyksellisesti vahva ja JAF Triollekin tehdyt uudet sävellykset tuntuivat nyt väkevämmiltä kuin aiemmin. Paikoin livetulkintakin lähti hienosti lentoon.

Keikan perusteella uskaltaa odottaa, että JAF Trion seuraava levy tulee olemaan ensimmäistä parempi. Bändi myös tänään Helsingissä ilmaiskeikalla Tenhossa.

• Adele Sauros – tenorisaksofoni
• Joonas Tuuri – basso
• Frederik Emil Bülow – rummut

Melissa Aldana & UMO Helsinki Jazz Orchestra

Kaksi suurta suomalaista jazzinstituutiota – Pori Jazz ja UMO Helsinki Jazz Orchestra – eivät ole kohdanneet kovin montaa kertaa. Edellisestä UMOn esiintymisestä on vierähtänyt 15 vuotta, joten olikin aika saada UMO lauteille ja big band -musaa Lokkilavalle. Solistiksi on saatu chileläislähtöinen saksofonisti Melissa Aldana jota kuultiin vielä suhteellisen tuntemattomana Porissa 2015 – muistelen sen vuoden järjestelyissä Lokkilavan luona sen tauoilla pyörineen “Tedin teltan” jääneen henkisesti paitsioon ja muilta lavalta kantautuneiden äänteen armoillekin. Nykyinen malli jossa jazzinnälkäinen voi tulla ilmaislavalle nauttimaan kotimaisesta jazzista kätevästi toimii paljon paremmin.

Kun yleensä kuuntelee jazzia ympäri vuoden pienissä sisätiloissa niin kesän festareissa tulee aina kiinnitettyä enemmän huomiota musiikin dynamiikkaan ja siihen miten hyvin erilaiset tyylit ja kokoonpanot toimivat isommilla ulkolavoilla. Isolle big bandille ulkolava ei ole haastava ympäristö ja oli mukava kuulla UMOa Lokkilavalla.

Setin sisältö sinänsä kärsi hieman samasta vaivasta kuin UMOn Savoy JAZZFestin keikka kitaristi Kurt Rosenwinkelin kanssa. Nimittäin Jim McNeelyn big band -sovitukset Aldanan sävellyksistä eivät tuntuneet tuovan niihin kummempaa lisäkulmaa vaan pikemminkin huippuluokan pienyhtyemusiikista tuli “ihan OK” big band -musiikkia eikä ehkä Aldanakaan ollut big bandin solistina väkevimmillään. Olisi ollut mukavampi kuulla erikseen Aldanaa oman bändin kanssa ja sitten UMOa soittamassa erityisesti big bandille tehtyä musiikkia tai omaa ohjelmistoaan, mutta jos tämä on hinta näiden tahojen saamisesta Lokkilavan ohjelmistoon, niin olkoon menneeksi.

Kohokohdaksi nousi nähdä nuori saksofonisti Sami Leponiemi vaihtelemassa tenorisaksofonisooloja Aldanan kanssa, Leponiemi pärjäsi huippuluokan saksofonistin kanssa treidailussa erinomaisesti.

• Solistina: Melissa Aldana, tenorisaksofoni
• Kapellimestari / Conductor:
• Ed Partyka
• UMO Helsinki Jazz Orchestra:
• Vaskisoittimet // Brass:
• Teemu Mattsson
• Timo Paasonen
• Tero Saarti
• Mikko Pettinen
• Kasperi Sarikoski
• Sauli Rantakeisu
• Mikko Mustonen
• Heikki Tuhkanen
• Saksofonit & puupuhaltimet // Saxophones & woodwinds:
• Jouni Järvelä
• Max Zenger
• Sami Leponiemi
• Manuel Dunkel
• Mikko Mäkinen
• Komppi // Rhythm Section:
• Kirmo Lintinen, p
• Filemon von Numers, b
• Markus Ketola, dr

Paljon olisi ollut vielä jazzia jäljellä – vahvaa fuusioenergiaa erityisesti kun vielä esiintymisvuorossa olivat Snarky Puppy ja Hiromi’s Sonicwonder, mutta paljon oli jo kolmessa päivässä kuultu joten päätin tässä vaiheessa lähteä kotimatkalle. Kiitos Pori, jazznäkökulmasta tämä vuosi toimi hyvin ja jazzohjelmisto oli toimiva ja varsin monipuolinen. Erityiskiitokset myös Olli Sulinille valokuvista ja vieraanvaraisuudesta – eiköhän ensi vuonna oteta taas uusiksi. Nähdään taas ensi kesänä Porissa!