Sid Hille Contemporary Collective – Lightyears Ahead
Sid Hillen Contemporary Collective on toiminut jo toistakymmentä vuotta. Taipaleen etapin merkiksi on saatu kokoonpanon toinen levy Lighyears Ahead.
Uusi levy syntyi spontaanisti toisten studiosessioiden päätteeksi Hillen, bassoklarinetisti Heikki Nikulan, sellisti Markus Hohtin ja kitaristi Teemu Viinikaisen jäädessä ylijääneellä studioajalla yhdessä soittamaan ja 34 minuutin yhtäjaksoisen musisoinnin tuloksena syntyi LP:n kahdelle puolelle kahdeksaan nimettyyn jaksoon jaettu Lighyears Ahead. Tämä kappalejako ei kuunnellessa tunnu oleelliselta, ainakaan siinä mielessä että eri osia haluaisi kuunnella erikseen, vaan musiikki tuntuu yhtenäiseltä virralta, mukana tulevalla koodilla ladattava mp3 onkin jätetty yhdeksi tiedostoksi joka tuntuu hyvältä ratkaisulta.
Spontaanius ja vapaa improvisointi on usein pääosassa Hillen musiikissa, myös levyillä, ja Lightyears Ahead huokuu tätä spontaaniutta. Collectiven kokeneet soittajat jättävät toisilleen tilaa. Bassottoman ja rummuttoman kvartetin instrumentaatit operoivat usein samassa rekisterissä, mutta soittajat malttavat kuunnella toisiaan antaen jokaiselle tilaa soittaa. Eteeriset ja kauniit kosmiset ambient-maisemat saavat mausteeksi inhimillistä rosoisuutta.
Yhtyeen ja levyn dynamiikka toimii hyvin, muutama hektisempi jakso luo mukavaa jännitettä muuten varsin raukeaan äänimaailmaan. Kokonaisuus tuntuu eheältä kun musiikki saapuu luonnollisen tuntuiseen päätökseen puolen tunnin “avaruusmatkan” päätteeksi.
- Sid Hille – piano, sähköpiano, theremin
- Markus Hohti – sello, elektroniikka
- Heikki Nikula – bassoklarinetti
- Teemu Viinikainen – kitara, elektroniikka
LP:tä on saatavilla muutamia kappaleita Levykauppa Äxässä ja mahdollisesti muissa hyvinvarustelluissa levykaupoissa.
Tahmela Six – Mount
Tahmela Six sai alkunsa miksaaja/masteroija Jarno Alhon ajatuksesta järjestää free jazz sessiot. Alho ja rumpali Janne Tuomi ideoivat kokoonpanon free musisoinnin kärkinimiä – trumpetissa Eero Savela, puhaltimissa Otto Eskelinen, saksofonissa Sami Sippola, kitarassa Topias Tiheäsalo ja bassossa Eero Tikkanen.
Kuusikko kokookntui joulukuussa 2023 Tahmelan huvilalla ja tuloksena syntyi Mount joka on Alhon ja Antti “DJ Jukola” Kujalan perustaman Mustik Motel Musicin ensimmäinen julkaisu.
Kuten mainiosta kokoonpanosta saattoi toivoa, tuloksena on erittäin makoisaa freetä. Levyssä miellyttävintä on sen tasapainoisuus – se ei ole aggressiivista voimafreetä vaan enemmänkin mietiskelevää ja melodista, mutta siinä on silti dynamiikkaa ja paikoin mainiota rytmistä imua.
Muutaman kerran livenä näkemässäni Phardah-kokoonpanossa yksi parhaita puolia oli Tiheäsalon kitarointi joka yhdistettynä Tikkasen jämäkkään bassoon loi mainiosti Pharoah Sandersin varhaisten levyjen tunnelmaa, samaa taikaa on ilmassa nytkin kun Tahmela Six lähtee lentoon Mount ja Cat of the Paju biiseissä.
Kolmen puhaltajan paletti toimii mainiosti, hieman erilaiset soittajat eivät astu toistensa varpaille vaan sooloissa on tyylillistä vaihtelua ja yhteissoittokin pelaa.
Viime vuosina free-puolelta on saatu paljon hienoja levyjä Suomessa, Mount on siinäkin sarjassa poikkeuksellisen onnistunut levy.
- Eero Savela, trumpetti
- Otto Eskelinen, alttosaksofoni, huilu, shakuhachi
- Sami Sippola, tenorisaksofoni
- Topias Tiheäsalo, kitara
- Eero Tikkanen, basso
- Janne Tuomi, rummut
Levyn ensimmäinen painos myi loppuun melko nopeasti, toista painosta on lupailtu elokuulle, joten kannattaa seurata vaikkapa Mustik Motelin Bandcamppia.
Iiro Rantala HEL Trio – Tough Stuff
Yksi Iiro Rantalan musiikillisen maailman kulmakivistä on 70-luvun ja 80-luvun melodinen ja groovaava fuusiomusiikki. Steps Ahead, Stuff ja Chick Corea ovat usein tulleet mainituksi innoittajina. Tätä puolta on runsaasti mukana uudella triolevyllä Tough Stuff, nimestä lähtien ja nuoremman sukupolven soittokaverit Conor Chaplin (mm. Dinosaur yhtyeestä tuttu) ja monista yhteyksistä jo varmasti blogin lukijoille tuttu rumpali Anton Eger antavat triolle vauhdikasta potkua riittävästi että homma lähtee lentoon.
Rantala ei ole paljoa julkaissut piano-basso-rummut triomusaa Trio Töykeiden pitkän taipaleen jälkeen. Ehkä aikaa on kulunut riittävästi sillä nyt paluu perinteiseen kokoonpanoon tuntuu hyvältä. Töykeisiin ajatukset vievät uudet nimet saaneet tulkinnat Töykeiden ohjelmistoon kuuluneista biiseistä – Second Date Waltz on uusi tulkinta ihan ensimmäisen levyn Waltzista ja Tee Four Three säilyttää uudessa nimessään Gadd A Tee?n sanaleikkiyhteyden Stuffin pianisti Richard Teehin.
Tässä ajassa kun fuusiomusiikin ja 80-luvun jazzinkin suosio on ollut uudessa nousussa Tough Stuff kuulostaa erityisen hyvältä. Siitä paistaa soittamisen ilo jota tällainen musiikki kaipaa ettei mennä turhan teknisen tiluttelun puolelle. Tough Stuffin sydämessä on aito innostuksen liekki.
Jos katsoisi kylmän anlyyttisesti mitä musiikkia levyllä on niin se voisi tuntua “taas yhdeltä Iiro Rantala -levyltä” muiden joukossa mutta jotakin erikoisen hyvää siinä on jonka kuunnellessa huomaa joka kerta.
- Iiro Rantala – piano
- Conor Chaplin – basso
- Anton Eger – rummut
LP:tä saa Rantalan Bandcampista.
Superposition – II
Superpositionin toista levyä olen innolla odotellut siitä asti kun näistä suunnitelmista kuulin. Nyt on sitten II saatu ulos, juuri sopivasti Odysseus-festareiden keikalle We Jazz-labelilla esikoisen tapaan.
Levy alkaa raukeasti. Mikael Saastamoisen bassoriffi kuljettaa eteenpäin avausbiisi Cloudingia. Tätä vasten herkästi soivat Linda Fredrikssonin ja Adele Sauroksen saksofonit. Olavi Louhivuoren rummut soivat hillitysti – kuulostaa että hän soittaa niitä käsillään.
Superpositionin musiikissa usein läsnä oleva hillityn ja hallitun ja vapaamman sooloilun kontrasti tulee avausbiisissä esiin hienovaraisesti kun saksofonistit kuulostavat hetken öisen luonnon eläimiltä. Clouding ja sitä seuraava lirkutteleva Clashes jäävät kuitenkin melko vaisuiksi. Sitten saadaan kuitenkin onneksi levylle lisää vauhtia kun Huia alkaa väkevän rytmikkäästi.
Tästä eteenpäin levy aaltoilee vauhdikkaamman ja rennomman välillä. Rytmitys pitemmän päälle toimii, vaikkakin useamman kuuntelun jälkeenkin levyn alku tuntuu liian valjulta.
Kokonaisuutena levyssä on parasta miten kaikki tuntuu luonnolliselta, orgaaniselta ja jotenkin luonnonläheiseltä ja ihmisen kokoiselta. Se kuulostaa musiikilta joka kuulostaa parhaalta jossain rauhallisessa ympäristössä luonnon keskellä urbaanin jazzklubin sijaan.
- Linda Fredriksson – saksofonit
- Adele Sauros – tenorisaksofoni
- Mikael Saastamoinen – basso
- Olavi Louhivuori – rummut
Levyä saa We Jazzin Bandcampista ja monista levykaupoista.
Black Diamond – Furniture of the Mind Rearranging
Chicagolaisen Black Diamondin nimen tausta on hieman vähemmän runollinen kuin nimi – se nimittäin tulee bändin perustaneiden saksofonistien Artie Blackin ja Hunter Diamondin sukunimistä. Levy on bändin neljäs, mutta voinee turvallisesti olettaa että täällä Suomessa tämä We Jazzin julkaisema tupla-LP Furniture of the Mond Rearranging on kuulijoille ensikosketus – suoratoistoistakaan ei kolmea ensimmäistä levyä nimittäin löydy.
Tupla-LP koostuu kahdesta eri osasta. Kolme ensimmäistä puoliskoa ovat kvartettimateriaalia, kollektiivisesti nimeltään Furniture of the Mind ja D-puolelta nimeltään The Mind Rearranging löytyy kaksi pitkää duoimprovisaatiota.
Bändi on maininnut yhdeksi inspiraatioksi Lee Konitzin ja Warne Marshin. Musiikissa se kuuluu ensisijaisesti kahden puhaltajan melodisena yhteispelinä – siinä missä Marsh ja Konitz edustivat vielä vahvasti perinteisempää svengijazzia niin Black Diamondin ote on rönsyävästi modernimpi. On tyylillisesti mielenkiintoista We Jazz -labelin kontekstissa että Black Diamond on suhteellisen lähellä esimerkiksi Superpositionia.
Levyä voikin lämpimästi suositella We Jazzin akustisen jazzia lähempänä olevien julkaisujen ystäville suositella mielenkiintoisena uutena tuttavuutena, mutta niin väkevää materiaali ei ole että suomalaiselle jazzdiggarille sen nostaisi ykkössuositukseksi kotimaisten julkaisujen yläpuolelle.
LP-formaatti sopii julkaisulle hyvin. Matti Niveksen kansidesign tekee selväksi että levy jakautuu kahteen varsin erilaiseen osaan. Suoratoiston noin 80-minuuttinen putki tuntuu liian pitkältä ja sen päättyminen kahteen duo-improvisaatioon ei levykokonaisuutena tunnu virtaavan kovin hyvin – tätä ongelmaa ei LP:tä kuunnellessa ja katsellessa ole, Levyn pituutta ei laskuteta vinyyliformaatin ystävältäkään – tupla-LP maksaa vain muutaman euron We Jazzin uusia yhden levyn julkaisuja enemmän.
- Artie Black; tenorisaksofoni, bassoklarinetti
- Hunter Diamond; tenorisaksofoni, huilu
- Matt Ulery, basso
- Neil Hemphill, rummut
Levyä saa We Jazzin Bandcampista.