Andreas Schaerer
Torstaina Savoy JAZZFest jatkui keskiviikon tapaan suomalaisyleisölle ehkä tuntemattomien keski-eurooppalaisten kokoonpanojen kattauksella.
Illan aluksi saatiin lavalle soittamaan JAZZFestin perinteitä seuraten taiteellinen johtaja Kalle Kalimakin kun illan avasi sveitsiläinen laulaja Andreas Schaerer. Kalima on soittanut useammalla Schaererin levyllä viimeisen 10 vuoden aikana ja yhteisiä keikkojakin on Kallen spiikin mukaan kertynyt jo noin sataviisikymmentä.
Schaerer on erittäin persoonallinen äänenkäyttäjä. Teatraalisen korkean laulun lisäksi häneltä onnistuu myös beatboxaus ja rytmikäs naksuttelu, vokaalitaiturina ei tule vastaavaa mieleen jazzkentältä sitten Bobby McFerrinin.
Persoonalliseen ilmaisuun taipuu nyt ensimmäistä kertaa Helsinkiin saatu A Novel of Anomaly -bändi jossa Kaliman lisäksi soittavat italialainen harmonikkataiteilija Luciano Biondini ja sveltsiläisrumpali Lucas Niggli. Vaikka nelikon soitto oli pätevää niin täytyy sanoa, että tämä kokoonpano elää pääasiassa Schaererin äänen myötä, sen verran persoonallinen meininki nimittäin on.
Ehkä muutenkaan tämä kokoonpano ei esittele Kaliman kitarataitojen parhaita puolia, mutta muutaman näyttävän soolon taiteellinen johtajakin pääsi tiluttamaan.
Schaerer oli erittäin mielenkiintoinen tuttavuus ja hienoa nähdä tätä äänitaiteilua livenä, vähemmän persoonallisilla laulusuorituksilla bändin musiikki voisi olla tylsääkin, mutta tällaisenaan setti tuntui erittäin elämykselliseltä.
- Andreas Schaerer – laulu, basso
- Luciano Biondini – harmonikka
- Kalle Kalima – kitara
- Lucas Niggli – rummut
Sun-Mi Hong Quintet
Korealaissyntyinen rumpali Sun-Mi Hong vaikuttaa nykyään Alankomaissa. Hänen monikansallinen kvintettinsä tarjoili avaraa musiikkia joka tuntui välttelevän selkeitä linjoja. Tilaa jäi ajatuksen lentää – ehkä poikkeuksellisenkin avara meininki piano (Chaerin Im), tenorisaksofoni (Nicolò Ricci), trumpetti (Alistair Payne) ja basso (Alessandro Fongaro) instrumentaation bändiksi, mutta ei freeksikään vedetty.
Mielenkiintoista musiikkia, mutta jäin kaipaamaan hieman selkeämpiä rakenteita joilla olisi voinut rakennella näistä palikoista hienonkin setin. Erityisesti kaunis setin päätöskappale jossa Payne pääsi loistamaan solistina jätti nälkäiseksi ja miettimään mikä kaikki olisi ehkä ollut mahdolllista.
Rumpalijohtaja itse pääsi näyttämään monipuolisesti osaamistaan, setin pitempi rumpusoolo oli vakuuttava näyte.
- Sun-Mi Hong – rummut
- Chaerin Im – piano
- Alessandro Fongaro – kontrabasso
- Nicolò Ricci – tenorisaksofoni
- Alistair Payne – trumpetti