We Jazz 2014 – perjantai: Mopo24, Elifantree, Ahvenlahti-Koivistoinen 3G, Phronesis


Perjantaina ei toden totta ollut puutetta jazz-tarjonnasta Helsingissä ja We Jazz 2014 kantoi enemmän kuin kortensa kekoon. Mopo kiersi urheasti 24 eri keikkapaikkaa keikka/tunti periaatteella perjantain puolestapäivästä lauantaitaiaamuun asti, Ääniwallissa esiintyi festivaalien odotetuimpia koti- ja ulkomaisia kokoonpanoja ja Jazzpossun kokemuspiirin ulkopuolellakin olisi tapahtunut vielä Klaran keittiössä ja Kahvila Sävyssä.

Mopo24 mbarissa

mopo_mbar

Räväkkä suosikkitrio Mopo toteutti musiikilleenkin ominaista kreisin viihdyttävien ja haudanvakavien elementtien yhdistelyä tällä kertaa konseptitasolla. Nykyajan alati kiihtyvät tehostamispaineet ja suorittamisen ihannointi herättivät hullun ajatuksen siitä kuinka monta keikkaa yksi bändi voisi vuorokaudessa soittaa ja ajatus Mopo24 -ihmiskokeesta syntyi – 24 keikkaa 24 tunnissa 24:ssä eri paikassa. Jazzpossu kohtasi Mopon ensimmäisen kerran päivän seitsemännellä keikalla mbarissa, jossa trio sai vieraakseen Kerkko Koskisen.

Alkuun Mopo vetäisi omasta ohjelmistostaan Hullun valssin jonka jälkeen Koskinen tuli lavalle laulamaan kolme biisiä. Kuultiin Läksin minä kesäyönä käymäänKuolleet lehdet ja mm. Viktor Klimenkon ja Yonan levyttämä tango Tumma on yö. Ilmeisen vähäisellä reenillä mentiin tässä ainutkertaisessa 20 minuutin setissä, mutta näissä olosuhteissa ei paljon voine nillitellä.

Mutta mites se konsepti sitten? Kunnioitusta ja sympatioita herättävä odysseia oli ainakin kyseessä, siitä ei ole epäillystäkään, mutta pahaa pelkään että muusikoiden synkkä tulevaisuus ei kuitenkaan realisoidu liian suurena määränä livekeikkamahdollisuuksia.

(oiskos muuten jazz-muusikoissa James Joyce -faneja? Oisko 18 keikan Odysseus-putki kesäkuun 16. mitään?)

  • Linda Fredriksson, saksofonit
  • Eero Tikkanen, basso
  • Eeti Nieminen, rummut
  • +Kerkko Koskinen, laulu

Elifantree

Elifantree4758p
Photo: Maarit Kytöharju

Elifantree sijaitsee musiikillisella kartalla melko harvinaisessa paikassa indie popin ja jazzin välimaastossa. Pääosassa on Anni Elif Egecioglun omaperäinen lievästi nyrjähtänyt laulu johon yhdistyvät hieman naiivit synapoppi-kosketinsoundit, Pauli Lyytisen jazz-sävyisempi tenorisaksofoni ja elektroniset efektit ja Tatu Rönkön monipuolinen rumputyöskentely.

Bändiltä on tulossa ensi vuonna uusi, kolmas levy ja keikalla kuultiin uutta materiaalia. Uutena sävynä uudessa matskussa kuultiin Egecioglua myös akustisen pianon ääressä. Rauhallisemmat soundit heijastuivat myös laulutyyliin joka siirtyi nyrjähtäneemmistä maneereista lähemmäs perinteisempää nainen-piano-ja-ääni -tunnelmaa.

Räväkämpää jazz-puolta ei sitten kuultukaan niin paljon kuin syyskuussa Jazz Finlandissa jossa ainakin muistelen Lyytisen saksofonin päässeen useammin rääkäisemään vapautuneesti. Jazz-ilmaisun ystävä Jazzpossu mielellään kuuntelisi Lyytistä etualalla enemmänkin, mutta siihen taitavat toiset bändit olla oikea areena.

  • Anni Elif Egecioglu, laulu, koskettimet
  • Pauli Lyytinen, tenorisaksofoni, kellopeli, elektroniikka
  • Tatu Rönkkö, rummut
Elifantree4713p
Photo: Maarit Kytöharju

 

Ahvenlahti – Koivistoinen 3G

AhvenlahtiKoivistoinen3G4997p
Photo: Maarit Kytöharju

Seuraavaksi ohjelmistossa oli odotettu kolmen suomalaisen jazz-sukupolven kohtaaminen Ahvenlahti – Koivistoinen 3G vanhojen mestarien Olli Ahvenlahden ja Eero Koivistoisen johdolla. Bändin keskimmäistä sukupolvea edusti Koivistoisen tavoin tenorisaksofonissa Timo Lassy ja nuorta sukupolvea basisti Teemu Åkerblom ja rumpali Sami Nummela. Ikäeroa nuorimman ja vanhimman välillä on 44 vuotta, mutta eipä tuo haittaa kun yhdessä heittäydytään jazzin rytmeihin.

Materiaali oli ammennettu Ahvenlahden ja Koivistoisen 70-luvun klassikkolevyiltä, joten vähän samoilla eväillä mentiin kun äskettäin levynä ilmestyneessä Oulu All-Star Big Bandin kanssa toteutetussa 70’s Revisited -projektissa, mutta ei se mitään – kyllä tämä materiaali tulkitsemista kestää.

Ja hyvää kyytiä mentiin, vanhat herrat ovat vielä mainiossa soittokunnossa ja taisi Lassy vetää vielä hieman pitemmän korren fonisolisteista, vaikka ehdottomasti parhaimmillaan puhaltajakaksikko oli vuoropuheluissaan toisiaan sparraten aina vain komeampiin vetoihin – erityisesti Blues for Arnold -biisi oli aivan huikea ja ehdottomasti parhaita yksittäisiä live-biisejä viime ajoilta.

Hyvin hoiti tonttinsa myös kompin nuori kaksikko. Basisti Åkerblom on vakuuttanut luotettavilla taidoillaan Jazzpossun jo ennenkin, mutta todella iloinen yllätys oli rumpali Nummela, jonka soittoa Jazzpossu oli aiemmin kuullut muistaakseen tasan Sture-Ääniwalli -jazzkulkueen ajan keskiviikkona. Nummelan komppaus etenkin ride-virveli akselilla svengasi todella hyvin, vaikkakin sooloista vielä huomasi kokemuksen puutteen, mutta yritystä oli ja tästä toisen vuoden Sibelius Akatemian opiskelijasta varmasti kuullaan vielä monta kertaa!

Pientä miinusta täytyy antaa keikalle niiden ikonisimpien “hittibiisien” vähyydestä – varmasti moni muukin odotteli Hot C‘tä ja Grandma’s Rocking Chairia. Keikan päätteeksi Matti Nives totesi, että bändistä kuultaneen vielä – toivotaan niin, sillä tällä meiningillä soisi käsiteltävän paitsi lisää 70-luvun materiaalia, myös esim. Koivistoisen 60-luvun biisejä, Lassyn musiikkia ja Five Corners Quintetin ohjelmistoa, jossa sekä Koivistoinen että Lassy vaikuttivat.

  • Olli Ahvenlahti, Fender Rhodes
  • Eero Koivistoinen, tenorisaksofoni
  • Timo Lassy, tenorisaksofoni
  • Teemu Åkerblom, basso
  • Sami Nummela, rummut

Phronesis

Phronesis5134p
Photo: Maarit Kytöharju

Illan ulkomainen pääesiintyjä oli tanskalais-ruotsalais-brittiläinen huipputrio Phronesis joka on tämän hetken sukupolvensa ehdottomasti arvostetuimpia pohjoiseurooppalaisia kokoonpanoja. Bändin uusin levy, Edition Recordsin julkaisema Life to Everything on kerännyt kiitosta ja pääsi Jazzpossunkin top 5 ulkomaisiin levyihin tänä vuonna.

Phronesiksella on kaksi erityisen vahvaa valttikorttia – näistä tärkein etenkin livenä on hurja ruotsalaisrumpali Anton Eger jonka intensiivinen ja heittäytyvä soitto on yhdistettynä eläväiseen fyysiseen soittotapaan aivan huikeaa kuultavaa ja nähtävää. Eger hurmasi aiemmin myös Espoon April Jazzeilla Marius Nesetin bändissä ja uskallankin sanoa, että mikä tahansa keikka jossa mies soittaa on pääsymaksun arvoinen jo pelkästään poikkeuksellisen rumputyöskentelyn takia.

Toinen suuri vahvuus on jäntevästi ja imevästi soittava tanskalaisbasisti Jasper Høiby jonka johdolla Phronesiksen parhaat biisit ovat niin huumaavia ettei parempaa löytyne modernin melodisen jazzin maailmasta.

Siinä miessä pianotriot usein toimivat pianistin johdolla niin tässä seurassa brittipianisti Ivo Neame jää bändin straight maniksi, mutta asiallisesti Neamekin tonttinsa toki hoitaa.

Aivan täyttä jazzhurmosta ei kuitenkaan päässyt syntymään – joku viimeinen oivallus kokonaisuuden dramaattisesta kaaresta uupuu eikä bändin rauhallisempi ja tunnelmallisempi ohjelmisto yllä hillittömien menobiisien kuten Urban Control, Herne Hill tai Behind Bars tasolle. Loppunostatus kaksinkertaisineen encoreineen tästä paremmasta päästä tosin takasi että Ääniwallin yleisölle jäi varmasti keikasta hyvä mieli.

  • Ivo Neame, piano
  • Jasper Høiby, basso
  • Anton Eger, rummut
Phronesis5182tp
Photo: Maarit Kytöharju

Mopo24 taas

10843702_352582691569787_136665213_n

Ääniwallin illan päätteeksi lavalle nousi 14. keikalleen Mopo joka saapui paikalle Juttutuvasta. Tällä kertaa oli vuorossa kuuleman mukaan “jazz-setti”, joka lähti käyntiin raukeasti Kaukokaipuu -biisillä jonka raukea tunnelma antoi jo hieman vaikutelmaa, että liikkellä oli melkoisia ihmisraunioita, mutta kyllä virtaa vielä löytyi kun päästiin vauhdikkaampiin vetoihin Future 100 ja Pappatunturi. Parinkymmenen minuutin setin päätti Ukin Elämä -sarjan toisen osan Vesiklosetti avant-häröily ja sitten olikin aika laittaa kamat pakuun ja jatkaa Mustaan Härkään Jazzpossun poistuessa takavasemmalle kotiin unille.

Illassa oli kokonaisuutena jotain maagista jazz-taikaa. Vaikka keikkoja tuli katsottua lähes putkeen 7.5 tuntia työpäivän päälle (mukaanlukien vielä We Jazzin ulkopuolelta Jussi Fredrikssonin tutkintokonsertti Musiikkitalolla) niin vielä puoli kahdelta olo oli pirteä ja innostunut – kummasti sitä musiikin voimalla jaksaa.

Tänäänkö se We Jazz 2014 jo päättyy?

Viimeinen We Jazz 2014 -päivä on jo täydessä käynnissä tätä kirjoitettaessa, aamu aukesi jazzbrunssilla Mopon viimeisellä keikalla ja vuoden We Jazz Rising Star -palkinnon voittaneen Mikko Sarvanne Hip Companyn kahdella setillä Siltasessa.

Käynnissä on myös jo tämän postauksen ilmestyessä 15:30 alkanut viimeinen Mäkynen/Lötjönen/Richardson -setti kahvila Sävyssä.

18:00 loppuunmyyty viimeinen Tatu Rönkön keittiökonsertti Maaritin & Charlesin keittiössä.

Loppubileet We Jazz -klubien kotikentällä Kuudennella Linjalla jossa tarjolla ennen kuulumatonta suomalaista jazzia:

23.00 Olavi Louhivuori Solo
00.30 Jukka Eskola Soul Trio

Meno jatkuu aamuneljään, nähdään Kutosella!


Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *