Tämän vuoden Viapori Jazzin odotetuimpia keikkoja oli viimeisen illan Verneri Pohjola Plays Pekka Pohjola jossa nykyisen sukupolven huipputrumpetisti esitti maineikkaan basisti-isänsä musiikkia. Verneri tuntuu karistaneen menneisyyden haamut ja painolastin ja ohjelmisto näyttäytyi ensisijaisesti musiikillisena kohtaamisena kahden vahvan melodiantajun omaavan muusikon välillä.

Bändi, jossa Vernerin rinnalla soittivat kitarassa Teemu Viinikainen, koskettimissa Tuomo Prättälä, bassossa Antti Lötjönen ja rummuissa Mika Kallio, “juoksi oman juoksun” – tulkinnat olivat soittajiensa näköisiä, mutta alkuperäisiä sävellyksiä kohdeltiin kunnioituksella – kovin repäiseviä musiikillisia isänmurhia ei kuultu. Vernerin musiikissa viime aikoina enemmän ja enemmän esiintynyt eloelektroniikan käyttö väritti soundia.

Vanhemman Pohjolan uran kaarta hahmoteltiin sen molemmista päistä – pääpaino oli vanhemmalla 70-luvun proge-puolella jossa alkuperäismateriaali oli tehty vahvasti rock bändi-hengessä, mutta muutama kappale kuultiin myös 90-luvun alun Changing Waters -levyltä jossa Pekan musiikki oli siirtynyt vahvasti enemmän jazzin suuntaan. Bändi otti oivasti oleellisen hyödyn haltuun molemmista puolista – tutut proge-biisit kuten Ensimmäinen aamu, Kätkävaaran lohikäärme ja Nipistys olivat varmasti juuri sitä klassikoiden ilotulitusta mitä monet olivat tulleet keikalle kuulemaan kun taas uudempi materiaali soveltui luontevammin jazz-bändin soitettavaksi – erityisesti varsinaisen setin päättynyt Benjamin tuntui kuin tälle kokoonpanolle tehdyltä.

Setin uskaliain osuus oli etukäteenkin hehkuteltu “vuoropuhelu” jossa Prättälä oli koostanut Pekan bassosooloista materiaalia johon Verneri livenä musiikillisesti reagoi sitä etukäteen kuulematta. Hidastetut ja käsitellyt bassopörinät olivat tosin täysin tunnistamattomia, joten musiikillisesti tämä osio osoittautui melko perinteiseksi miehen ja elektroniikan kohtaamiseksi.

Kokonaisuutena kuitenkin konsertti täytti odotukset – herkullisia hetkiä riitti niin isän kuin pojankin musiikin ystäville ja luontevasti kättä paiskasivat myös 70-luvun proge ja tämän ajan jazz – sävellykset ja soittajat olivat tasapainoisesti läsnä.

• Verneri Pohjola, trumpetti, elektroniikka
• Tuomo Prättälä, koskettimet, elektroniikka
• Teemu Viinikainen, kitara
• Antti Lötjönen, basso
• Mika Kallio, rummut