Ilmiliekki Quartet nousi suomalaisen jazzin kärkikaartiin ja sai kansainvälistäkin huomiota nopeasti perustamisensa jälkeen 2002 Nordic Jazz Comets voiton myötä. Sen riveistä trumpetisti Verneri Pohjola, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Olavi Louhivuori ovat muodostuneet suomalaisen jazzin keskeisiksi nimiksi ja pianisti Tuomo Prättälä saavuttanut suosiota laajemmissakin musiikkipiireissä.

Eilen kun bändi nousi G Livelabin lavalle äänittämään livelevyä kun bändin, sen muusikoiden ja suomalaisen jazzin kaarta yleisesti mietti niin tuli tunne, että merkittävänä uuden sukupolven nousukauden ilmiönä Ilmiliekki on ehkä jäänyt turhan paljon vuotta myöhemmin aloittaneen Five Corners Quintetin ja sen vanavedessä tulleiden Ricky-Tick Records -hommien varjoon. Ilmiliekin konsepti toimii vahvasti vieläkin – lyyristä jazzia joka leijailee vahvasti melodisen ja abstraktin vapaan välillä ja tarttumispintaa laajentavia populaarimusiikkilainoja. Ilmiliekin esiintyminen nyt 16 vuotta bändin perustamisen jälkeen – ja etenkin uuden levyn teko – ei tunnu suhteellisen harvakseltaan tapahtuneisa keikoista huolimatta nostalgiatripiltä vaan bändin uusia tekemisiä odottaa yhtä innolla kuin minkä tahansa jäsenensä muita tämän päivän projekteja.

Ilmiliekin levytykset ovat jääneet vuodien varrella valitettavan vähäisiksi – kaksi levyä kvartettina ja yksi levy melkein pelkästään ruotsalaisia lauluja Emma Salokosken kanssa. Uutta levyä All Dead on muutamaan kertaan jo viime vuosina lupailtu – taisi vuoden 2015 kiertue olla hetken julkkarikiertuekin – mutta se odottaa vielä pääsyään päivän valoon.

Paljon tuota materiaalia kuultiin nyt kypsyneinä tulkintoina, mutta kahteen settiin mahtui myös ihan uusia sävellyksiä. Ei ollut ilmassa varman päälle pelaamisen tuntua tai uudelleen mikrossa lämmitetyn pari vuotta vanhan makua vaan verevästi Ilmiliekki tuntui ehkä jopa pikemminkin koettelevan konseptinsa rajoja.

Oli paljon hiljaista ja harrastakin tunnelmaa, Pohjolan trumpetinsoiton vivahteikkuus oli huipussaan. Prättälän pianonsoitossa oli impressionistisia sävyjä mutta myös minimalistista otetta – vertailu Aki Rissasen kanssa tuli vääjämättä mieleen eikä Prättälä tässä vertailussa aivan huonosti pärjää. Louhivuoren ja Lötjösen paleteista löytyi paljon värejä eri tunnelmiin.

Keikalla kuultiin muutamia biisejä joita aiemmin on kuultu jäsenten eri kokoonpanojen esittäminä – Lötjösen sävellys Pocket Yoga on kuulunut myös hänen johtamansa Quartet Eastin ohjelmistoon ja on melko rohkeasti Ornette Coleman/Don Cherry/Charlie Haden universumissa liikkuvaa avant-gardehenkistä kamaa, Pohjolan Twisted Thistleä puolestaan on aiemmin esittänyt hänen kvartettinsa – nyt se soi hieman laiskan blues-rytmisesti kuitenkin melodisesti ja harmonisesti seikkailullisena.

Lainakappaleita oli tuttuun tapaan mukana – Feistin Lonely, Lonely  on kuulunut ohjelmistoon ennenkin ja sopii herkän melodisena kokoonpanolle mainiosti, mutta ehkä mielenkiintoisempi laina oli Laurie Andersonin O Superman jonka minimalismi vei Ilmiliekkiä kutkuttavaan suuntaan – erinomainen kappalevalinta.

Encorena saatiin vähän jazzlainaakin – Ornette Colemanin What Reason Could I Give päätti hienon illan ansaitulla tavalla.

Jos kaikki bändin muusikot ovat paljon saavuttaneet Ilmiliekki Quartetin ulkopuolellakin niin kyllä tämä bändi yhdessä toimii sekä osasiaan täydentävänä että eri yksilöiden omia hyviä puolia korostavana yksikkönä. Uusi livelevy ei voi ilmestyä liian aikaisin.

• Verneri Pohjola – trumpetti
• Tuomo Prättälä – piano
• Antti Lötjönen – basso
• Olavi Louhivuori – rummut

Ilmiliekki Quartet G Livelabissa 27.2.2018