Kesäkuussa kymmenen vuotta sitten vain 44 vuotiaana sukellusonnettomuudessa edesmennyt ruotsalaispianisti Esbjörn Svensson ja hänen E.S.T. -trionsa nousivat tällä vuosituhannella harvojen uusien jazz-ikonien joukkoon. Trion melodinen ja eri tyylilajien vaikutteita yhdistelevä helposti lähestyttävä musiikki teki triosta supersuositun ja samalla nosti merkittävästi saksalaisen ACT -levy-yhtiön profiilia. E.S.T:stä tuli myös kaikkien aikojen ensimmäinen eurooppalainen kokoonpano joka pääsi Downbeat -lehden kanteen. Etenkin eurooppalaisessa jazzissa selkeisiin E.S.T.n vaikutteisiin on viime vuosikymmenenä törmännyt säännöllisesti.
Yksi E.S.T.n keskeisistä elementeistä oil elektronisen musiikin vaikutteiden tuominen akustiseen pianotriosoundiin – aiemmat future jazz ja nu jazz -tyylit pyrkivät yleensä leimallisesti kuulostamaan elektroniselta, E.S.T. sen sijaan tarjosi luonnollisen tuntuisen synteesin.
Nyt 32. April Jazzit Espoon Kulttuurikeskuksen Tapiola-salissa avaneessa Hans Ekin sovittamassa viisi vuotta sitten kantaesitetyssä sinfonisessa kimarassa kuultiin bassossa ja rummuissa E.S.T.n alkuperäisjäseniä Dan Berglundia ja Magnus Öströmiä ja solisteina kovia kotimaisia, pianossa Iiro Rantala, trumpetissa Verneri Pohjola – molemmat näistä olivat muuten mukana kaksi vuotta sitten julkaistulla levytetylläkin versiolla – ja saksofonissa Manuel Dunkelia.
Vaikka tähän kattaukseen kuuluu myös muutamia ainakin omasta mielestäni sitä ikonisinta Svensson-tyyliä parhaimmillaan edustavia E.S.T.n sävellyksiä kuten Goldwrap ja Dodge the Dodo niin juuri nuo kappaleet tuntuvat toimivan tässä kontekstissa alkuperäisiä trio-versioita heikommin – komealle sinfoniaorkesterille iso ja kaikuva tila sopii, mutta nopeampi konemusiikkimainen rytmi ei oikein toiminut vaikkakin molemmat johtivat sinänsä tunnelmaa kohottaneisiin Öströmin rumpusooloihin. Tätä puolta kuitenkin paikkasi hieno sinfoninen soundi joka toi esiin Svenssonin sävellysten melodisen kauneuden.
Solisteista Rantala sopii Svenssonin rooliin sinfoniaorkesterin kanssa kuin nenä päähän niinkuin arvata sopii, Pohjolan trumpetinsoittoa kuunteli ilokseen – erityisen miellyttävää oli kuulla miten Pohjolan oma ääni tuli sooloissa esiin, mutta varsin pientä roolia trumpetti kokonaisuudessa kuitenkin näytteli. Pisimmän korren solisteista veti Dunkel jonka soolo toisen setin huipennuksessa Behind the Yashmak toimi aivan erinomaisesti – lienikö tarkoituksella vai sattumalta mutta jopa Tapiola Sinfoniettan crescendon lähes peittäessä Dunkelin saksofonin tuo solistin sulautuminen kohoavaan pauhuun tuntui jopa hienolta tyylikeinolta.
Käytännössä täyden Tapiolasalin yleisö nautti täysin rinnoin kuulemastaan ja toinen setti saikin raikuvat seisovat suosionosoitukset ja yleisö palkittiin kahdella encorella.
- Iiro Rantala – piano
- Verneri Pohjola – trumpetti
- Manuel Dunkel – saksofoni
- Dan Berglund – basso
- Magnus Öström – rummut
- Tapiola Sinfonietta
- Hans Ek – kapellimestari
E.S.T. Symphony April Jazz 2018 -festivaaleilla Espoon Kulttuurikeskuksessa 25.4.2018