Suomalaisen jazzin kärki vuonna 2018 tuntui leveältä ja monipuoliselta. Viiden levyn nostaminen muiden yläpuolelle ja etenkin niiden keskinäinen järjestely oli siis haastava urakka. Useamman vuoden on tuntunut, että kohta kotimaisen jazzin terävimmässä kärjessä tapahtunee sukupolvenvaihdos, mutta vielä listan kärkeen nousi tuttu nimi.
+12 mainiota levyä
Koska viisi on liian vähän, tässä tusinan verran muita huomionarvoista levyä.
- Aapo Heinonen Quintet – Tara
- Alder Ego – II
- Alf Forsman, Tapani Varis, Eero Savela – Atmosfärg
- Emma Salokoski & Ilmiliekki Quartet – Ligger du fortfarande i sängen
- Gourmet – En Garde
- Hot Heros – Folkjazz from Finland
- Jussi Fredriksson Trio – !
- Kari Ikonen Trio – Wind, Frost and Radiation
- Martti Vesala Soundpost Quintet – Stars Aligned
- Riitta Paakki Quartet – Live at Koko Jazz Club
- Sound and Fury – Charismata
- William Suvanne – Chess ‘n Jazz
5. Jori Huhtala 3 – Jori Huhtala 3
Basisti Jori Huhtalan trio-levy tuntui reippaalta askeleelta eteenpäin verrattuna muutaman vuoden takaisiin hieman isomman kokoonpanon Jori Huhtala 5:n. Erityisesti Jori Huhtala 3 kokoonpano tuntui suorastaan nerokkaalta – niin pianisti Aki Rissanen kuin saksofonisti Jussi Kannastekin taitavat pienessä kokoonpanossa hieman minimalistisen soiton ja rummuttomassa triossa johtajan basso on vahvasti aina esillä.
4. Verneri Pohjola & Mika Kallio – Animal Image
Trumpetisti Verneri Pohjolan ja rumpali Mika Kallion duo-levyä olin odottanut kuin kuuta nousevaa aina sen jälkeen kun näin duon livenä joitakin vuosia sitten. Nyt se sitten saatiin Perttu Saksan dokumentin soundtrackin muodossa. Arve Henriksenin minimalistisemman puolen vahvasti mieleen tuova levy soi kuin luminen metsä – tunnelma on parhaimmillaan maaginen ja ehkä kaikista parhaimmillaan musiikki on livenä kuultuna elokuvan yhteydessä, tämän kokemiseen oli onneksi vuoden varrella useampi mahdollisuus.
3. Mopo – Mopocalypse
Mopon uusimmalla levyllä oli aistittavissa jonkunlaista rauhoittumista ja anarkiatason laskua, mutta löytyy sieltä sitä tuttua rypistystäkin ja vapaan, omaehtoisen soittamisen riemua – ja onhan ne tunteella soitetut balladitkin hyviä biisejä. Se on Mopon levyistä ehkä tasalaatuisin, mutta toisaalta ensimmäisen levyn rankoissa tunnelmanvaihdoissa oli oma viehätyksensä.
2. Tuomas J. Trio – Megetme
Vuoden huippulevyistä suurin yllättäjä oli pianisti Tuomas J. Turusen johtaman Tuomas J. Trion Megetme joka paljastui erinomaisen kypsäksi ja monipuoliseksi jazzin perinteessä kiinni olevaksi levyksi joka on kestänyt kuuntelua. Triossa soittavat bassoa Jori Huhtala ja rumpuja Tuomas Timonen, mutta erittäin vahvan lisän tuo myös joillain raidoilla vieraileva saksofonisti Manuel Dunkel jonka soittoa parhaimmillaan levy taltioi muutamaankin otteeseen.
1. Timo Lassy – Moves
Hieman paradoksaalisesti vuoden listan kärkeen nousevasta Timo Lassyn Moves -levystä olisi varmaan enemmän negatiivista sanottavaa kuin muista kärkilevyistä – kattavasti Lassyn viime vuosien yhteistyökumppaneita ja projekteja läpikäyvä levy tuntuu pitkältä ja kokoonpanojen ja vierailijoiden vaihdellessa tilkkutäkkimäiseltä. Yli tunnin levystä tiivistettyä hyvin yhdellekin LP:lle mahtuvan tiukan kokonaisuuden.
Mutta jotain taikaa levyssä kuitenkin on – erityisesti Eero Koivistoisen kanssa tehdyt raidat ovat kestäneet kuuntelua. Mopon tavoin Lassykin on vaihtanut vähän rennommalle vaihteelle, nyt mukana on vähemmän menevää soul jazzia joka on ollut Timo Lassy Bandin kovinta aluetta sen kymmenen vuotisen taipaleen ajan, mutta ehkä ajan mukana muuttuminen on kuitenkin vielä parempaa.