Superposition – Superposition


Rumpali Olavi Louhivuori on ollut monessa mukana ja hänen johtamistaan projekteista käy ilmi hyvin monipuolinen kiinnostus erilaisiin musiikkityyleihin Oddarrangin post-rockista Existence-projektin elektroniseen musiikkiin ja Immediate Music -sarjan villiin ja vapaaseen improvisointiin. Uusin levytykseen asti edennyt projekti on Superposition jossa Louhivuoren kanssa kuullaan Adele Sauroksen ja Linda Fredrikssonin saksofoneja ja Mikael Saastamoisen bassoa – tyylilajina ilmava akustinen jazz.

Levy alkaa vahvasti lyhyellä ja ytimekkäällä alle kolme minuuttisella Antiplacella Mikael Saastamoisen kynästä. Kappaleessa vaihtelevat lyhyet sävelletyt melodiaosat ja molempien saksofonistien  free jazz -räväkkyydellä riipaistut soolot. Maukasta free jazz -meininkiä on myös tätä seuraavassa Bilawalissa jossa rauhallinen kahden saksofonin melodia saa mehukkaaksi kontrastiksi kuumeisen levottoman rytmiikan Saastamoisen ja Louhivuoren lyödessä lisää löylyä ja ruutia löytyy vielä sooloistakin.

Mutta sitten vauhti hyytyy ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ja loput puoli tuntia vietetään pitkälti viipyilevien rubato-henkisten balladien parissa joista jää mieleen ja käteen varsin vähän. Linda Fredrikssonin Wastelandissa Louhivuori herää hetkeksi soittamaan vähän rumpuja. Haukotuttaa. Levy ehkä vielä soi, mutta ajatus on harhaillut muualle vaikka verkkaisemmillakin kappaleilla on hetkensä – Miimo vetää näistä kuulijan helpoiten uudestaan seuraansa, verkkainen saksofonien vuoropuhelu ja hienovaraiset taustan lyömäsoittimet palkitsevat keskittymisestä.

Kaksi saksofonia, basso ja rummut on ehkä jazzissa yllättävänkin harvinainen instrumentaatio – Ornette Colemanin ja Don Cherryn jäljillä tämän tyyppistä kvartettijazzia vailla sointuja soittavaa soitinta kuullaan paljon useammin yhden saksofonin ja trumpetin kokoonpanoilta. Kahden saksofonin taistelu valokeilasta tuo omat haasteensa – Superposition ratkaisee nämä siten, että melko paljon biiseissä on sävellettyjä kahden saksofonin stemmoja, Sauroksen ja Fredrikssonin saksofonit soivat siis varsin sulassa sovussa, allekirjoittaneen korvaan tässäkin hieman liiankin sopuisasti sillä tällaisen kokoonpanon monitulkintaisen harmoniaan tai melodiaäänien kontrapunkteihin perustuvat mahdollisuudet jäävät varsin vähälle huomiolle. Ensimmäiset kaksi raitaa lupaavat melko vapaatakin viiletystä, mutta kokonaisuus tuntuu ehkä liiankin sävelletyltä kokoonpanon ja soittajien taidot huomioon ottaen.

Tänään ilmestynyttä levyä voi tilata We Jazzilta mustana LP:nä, oranssina LP:nä

  • Olavi Louhivuori  – rummut
  • Adele Sauros – tenorisaksofoni
  • Linda Fredriksson – baritoni- ja alttosaksofonit
  • Mikael Saastamoinen – basso

Leave a Reply