Suomalaisen jazzvuoden 2021 kuvaa värittävät ehkä enemmän vaihtelevat tilanteet keikka- ja festaririntamilla toisena koronavuonna kuin levyjulkaisut. Rajoitetun alkuvuoden jälkeen elävä musiikki heräsi eloon ensin kesällä ulkotapahtumissa ja syksyllä sisätiloissakin – saatiin melko rikas jazzfestivaalivuosi ottaen huomioon että esiintyjät olivat suurimmaksi osaksi kotimaisia.

Uusia jazzlevyjä ilmestyi melko mukava määrä. Näppituntumalta ei päästy edellisen vuoden julkaisumääriin, mutta kahdenkymmenen levyn valitseminen tälle listalle ei tuottanut vaikeuksia – listalta tiputettavien kelpo levyjen valitseminen oli ehkä vaikeampaa kuin koskaan.

15 muuta huomionarvoista levyä

• Alder Ego – III
• Artturi Rönkä & Daniel Sommer – Varo
• Elena Mindru – Hope
• Elifantree – Hachi
• Espoo Big Band – Blood Red
• F# – Scientifically Proven & Clinically Tested
• Jussi Fredriksson Trio – Archipelago Sea Tales
• Manuel Dunkel – Northern Journey
• Oiro Pena – IMA
• Panu Savolainen – Soiva
• The Watercolors – The Watercolors
• Timo Lassy & Teppo Mäkynen – Live Recordings 2019-2020
• UMO & Jimi Tenor – Terra Exotica
• Uusi Jazzi Klubi – Nilsiänkadun rauhansopimus
• Uxila Exile – Songs for Harry S. Truman

Olen useampana vuotena jo puhunut jazzlevyrintamalla kytevästä sukupolven vaihdosta. Ehkä 2021 on nyt se varsinainen käännekohta – vielä joitakin vuosia sitten olisi kuulostanut uskomattomalta että sekä Antti Lötjösen että Teppo Mäkysen näkyvyys 20 kotimaisen julkaisun joukossa olisi molemmilla yhden levyn varassa top 5:n ulkopuolella! Vuoden nimiä sen sijaan olivat trumpetisti Tomi Nikku ja ennen tätä vuotta vain muutamalla levyllä soittanut vibrafonisti Ilkka Uksila jotka ovat listalla mukana neljällä eri levyllä kumpikin.

Tyylillistä kirjoa löytyy vuoden tarjonnasta mukavasti – löytyy svengaavaa bop-perintöä, modernia rajojen rikkomista, kaksikin mainiota big band -levykokonaisuutta (eikä kolmaskaan Sointi Jazz Orchestralta Aili Järvelän kanssa jäänyt listasta kauaksi) , hämyilyä ja tyylikästä kamarijazzia.

5. Aki Rissanen – Divided Horizon

Ranskaan, Lyoniin, muuttaneen Aki Rissasen soololevy Divided Horizon ei ehkä kohoa aiempien vuosien näiden listojen kärkipaikoilta löytyneiden triolevyjen tasolle, mutta se on silti erinomaisen monipuolinen soololevy jossa pianon lisäksi kuullaan kiehtovaa omniwerk-soitinta ja mukavia elektronisia mausteitakin. Klassisen musiikin vaikutteet satojen vuosien ajalta ja moderni minimalismi kohtaavat tälläkin levyllä tuttuun tapaan.

Parhailla raidoilla kuuluu vahvasti Rissasen nerokkuus jännitteen rakentajana ja omaperäisten draamankaarten luojana. Erityisesti Cold Code on jäänyt vahvasti mieleen ja säännöllisesti soimaan yhtenä tämän vuoden vaikuttavimmista raidoista.

4. Timo Lassy – Trio

Viime vuodet ovat olleet Timo Lassylle uudistumisen aikaa. Kymmenen Timo Lassy Band -vuoden jälkeen levyillä on kuultu uusia kokoonpanoja – tänä vuonna trioa jossa bassossa Ville Herrala ja rummuissa Jaska Lukkarinen.

Noin puolilla raidoista mukana olevat Marzi Nymanin sovittamat viihteelliset jouset nousevat levyltä vahvasti esiin, nyt kun samaa materiaalia olen kuullut livenä useamman kerran ilman jousia olen alkanut ajatella, että olisin halunnut levynkin kuulla ilman jousia. Lassy on vahva solisti jonka soitto kantaa vaivattoman oloisesti trioakin, nyt tämä levyn ja kokoonpanon ehkä suurin vahvuus jää osittain jousien alle.

3. Adele Sauros – I Paint You

Saksofonisti Adele Sauros on johtanut omia yhtyeitään jo pitkään, mutta levyrintamalla tullut tutummaksi kollektiivisemmin nimetyistä kokoonpanoista Superposition, JAF Trio ja Katu Kaiku. Kaikissa noissa kolmessa on vahva omaperäinen, jopa paikoin anarkistinen puolensa, mutta tämän vuoden Sauroksen omalla nimellä julkaistu I Paint You on huomattavasti perinteisempi jazzlevy ja omaan korvaani varsin hyvä sellainen.

Levykokonaisuus on hieman epätasainen, kokoonpano vaihtelee duosta septettiin, mutta laaja skaala toisaalta toimii hyvänä kypsyysnäytteenä Sauroksen sävellys- ja sovituskyvyistä.

2. Tomi Nikku 5tet – Light and Shade

Tämä vuosi oli melkein Tomi Nikun vuosi. Kolmekymppinen trumpetisti on ehtinyt jo viime vuosien aikana vakiinnuttaa itsensä suomalaiseen jazzkenttään monipuolisena soittajana, säveltäjänä ja sovittajana jolle käyvät niin pienyhtye avant-garde, 60-lukulainen boppailu, moderni jazzilmaisu kuin big band -sovittajan tai solistinkin rooli. Flame Jazz Recordsin julkaisema leaderidebyytti Light & Shade on tähänastisen levytysuran kruunu.

Nikun kvintetissä soittaa sukupolvensa näkyviä huippunimiä – saksofonisti Max Zenger, vibrafonisti Ilkka Uksila ja basisti Vesa Ojaniemi esiintyvät kaikki tällä listalla useilla levyillä ja jos rumpali Jonatan Sarikoski asuisi Suomessa niin häntäkin varmasti näkisimme enemmän – sen verran hyvältä soitto aina kuulostaa kun hänet Suomeen saadaan keikoille. Bändi on parhaimmillaan kun intensiteetti saadaan huippuunsa – kovimmat raidat Inceptum ja Emboldened ovat tyylikästä ja väkevää modernia jazzia joita mielellään esittelee ulkomaisillekin diggareille näytteenä uudesta suomalaisesta jazzista.

1. Linda Fredriksson – Juniper

Linda Fredrikssonin ensimmäinen omissa nimissä julkaistu levy Juniper on saavuttanut jo merkittävästi kehuja ja ylistystä jazzpiirien ulkopuolelta eikä ihme – se on alusta loppuun hienoa musiikkia jonka ymmärtäminen ei vaadi jazzin tuntemusta. Jos Nikun ja Sauroksen levyt olivat onnistuneita näytteitä jazzin säveltämisen ja soittamisen osaamisesta niin Juniper onnistuu poikkeuksellisen hyvin levynä joka tuotetumman tuntuinen. –Juniperin biisit tuntuvat erilaisilta, sillä ei ole tavoiteltu jazzlevyille tyypillistä studiossakin livenä yhdessä soittavan toisiinsa reagoivan yhtyeen tuntua ja soundia vaan musiikki on huolellisemmin rakennetun oloista, mutta mikä parasta se on silti selvästi saksofonistin ja instrumentalistin levy ja hyvin persoonallisen ja aidon tuntuinen.

Fredriksson on ollut jo vuosia luotettava solisti jonka soitto on tunteikasta laajalla skaalalla, oli kyse sitten herkemmästä tunnelmoinnista tai riehakkaasta free-puhkunnasta. Koko skaala kuuluu Juniperilla. Kokonaisuus on erittäin vahva ja sitä entisestään vahvistaa se, että levyllä ei oikeastaan ole heikkoja raitoja – kaikki seitsemän raitaa ovat onnistuneita.

Vaikka hyviä jazzlevyjä ilmestyi Suomessa 2021 monta, oli niistä parhaan valinta tänä vuonna oikeastaan melko helppoa.

Näytteitä melkein kaikilta levyiltä kuulet tältä Spotify-soittolistalta – koska Sid Hillen F#:n upouutta julkaisua Scientifically Proven & Clinically Tested ei löydy ainakaan vielä sieltä niin mukaan pääsee hiipimään takaportista suosituksiin vielä juuri jouluksi ilmestynyt Arwi of Loversin Spiritus Sanctus.

Paljon lisää kuukausittaisia, vuosittaisia ja teemasoittolistoja löydät Spotify-profiilistani.