We Jazzin kesäfestivaali Odysseus järjestetään tänä vuonna toista kertaa Lonnan saarella. Kansainvälinen festivaali on ohjelmistoltaan laajentunut, tänä vuonna kuullaan kolmena päivänä kolmella lavalla yhtrensä 22 esiintyjää ja lisäksi tarjolla on DJ musaakin. Itse olen festarimenossa mukana kahtena päivänä – lauantaina ja sunnuntaina.

Jukka Eskola Soul Trio feat. Timo Lassy

Trumpetisti Jukka Eskolan Soul Trio on toiminut jo kuutisen vuotta. Odysseus-keikalla kuultiin trion kahden levyn materiaalia ja lisäpotkua saatiin Timo Lassyn saksofonista jota kuultiin lähes läpi koko setin lukuunottamatta avausbiisiä Martha’s New Moment. bändi soitti hyvällä energialla ja groovella ja tuttu materiaali kuulosti hyvältä. Tutusta kaavasta poikkesi eniten Hong Thong josta kuultiin New Orleans -inspiroitunut versio. Eskola ja Lassy ovat käyneet äänitysreissuilla tuolla jazzin synnyinsijoilla ja some-postausten perusteella jotain hienoa on tulevaisuudessa tulossa.

• Jukka Eskola – flyygelitorvi, trumpetti
• Mikko Helevä – urut
• Teppo Mäkynen – rummut
• +Timo Lassy – saksofoni

Hailu Mergia

Toisena lavalle nousi Hailu Mergia – yksi ethiojazzin kantaisistä joka on aiemminkin nähty Helsingissä We Jazz -keikalla vuonna 2014. Tällä kertaa Washington DC:ssä vuosikausia taksia ajanutta ja sieltä maailman konserttilavoille löydettyä kosketinsoittajaa tukeneet sähköbasisti ja pianisti olivat liikkeellä vahvalla rytmiikalla – erityisesti setin alussa tuntui että näin paikattiin iäkkään vuonna ’46 syntyneen Mergian soiton pientä hapuilua. Ikä paikoin painoi jo soitossa. Aurinkoiselle Lonnan terassille saatiin kuitenkin setin mittaan nostateltua pikkuhiljaa ethiojazzin mystisesti vetoavaa tunnelmaa.

• Hailu Mergia – koskettimet, harmonikka

Olli Ahvenlahti New Quartet

Mergian setin jälkeen avautuivat makasiinien sivulavat. Festarivieraalle Odysseuksen suurin haaste on ehdottomasti eri lavojen eri kokoinen kapasiteetti. Vaikka kolmas lava tuo helpotusta, edellisen Odysseuksen tapaan Lokkimakasiini täyttyy melko nopeasti Terassilavan setin ollessa käynnissä. Jos päälavan setin kuuntelee loppuun niin Lokkimakasiiniin ei todennäköisesti mahdu enää sisälle, istumapaikka vaatii siirtymistä sisätiloihin jo Terassilavan setin alkuvaiheessa joten vaikka musiikkia nimellisesti on tarjolla koko illan niin jonkunlaista stressiä siirtymistä ja istumapaikoista on jatkuvasti ilmassa.

Lokkimakasiinin setit avasi suomalaisen musiikkiviihteen suurmies Olli Ahvenlahti jonka johtama Olli Ahvenlahti New Quartet (Jussi Kannaste, Antti Lötjönen, Jaska Lukkarinen) soitti viisi vuotta sitten julkaistun “jazz comeback”-levyn Thinking, Whistling materiaalia. Ahvenlahden uuden kvartetin hienostunut jazz sopi intiimiin sisätilaan melko hyvin. Ensimmäisen kappaleen aikana ihastelin Lukkarisen hienovaraista rumputyöskentelyä – Lokkimakasiinissa nyanssit erottuivat. Myöhemmin setissä tosin Lukkarinen todisti vähemmän olleen enemmän – kovempi rymistely jyräsi helposti kaiken muun yli eikä oikein sopinut makasiinin tunnelmaan. Suurimmaksi osaksi setti istui kuitenkin ympäristöön hyvin. Ei mitään uutta Ahvenlahti New Quartetin keikkoja nähneelle, mutta mukava nähdä vielä kahden viikon päästä 73 täyttävää Ahvenlahtea esiintymässä.

• Olli Ahvenlahti – koskettimet
• Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
• Antti Lötjönen – basso
• Jaska Lukkarinen – rummut

Etran De L’Aïr

Nigeristä Agadezin kaupungista tuleva Etran de L’Air toi festareille merkittävästi Hailu Mergiaa verevämpää afrikkalaisen musiikin henkeä. Läntiseltä Saharan alueelta tuleva aavikkoblues on osoittanut suosionsa festarigenrenä ja mikäs siinä, erinomaisen menevää musiikkia jonka rytmit ja tunnistettava ja omaperäinen sähkökitarankäyttö vetävät helposti mukaansa, vaikkakin tyylin bändit ja monet niiden kappaleet kuulostavat siihen syvemmin perehtymättömän korviin jokseenkin samalta. Lonnan lauantaissa Etran de L’Air tuntui saavan yleisöstä irti selvästi parhaat energiat.

Ilpo Numminen & Sami Pekkola

Sitten oli aika tarkastaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa käytössä esiintymispaikkana toimiva Ahvenmakasiini johon oli sijoitettu kokeellista musiikkia. Modulaarisyntetisaattorimies Ilpo Nummisen ja monista free-henkisistä hommista tutun  Sami Pekkolan duo setti alkoi Pekkolan shruti-laatikon dronen päälle soitetulla spiritual-henkisellä saksofonipuhaltelulla josta suunta kävi erittäin minimalistisen elektronisen siniaallonsäätelyn suuntaan. Setin ilmaisun pelkistyessä noin yhden äänen surinaan oli havaittavissa Flow’n Other Soundista tuttu ilmiö jossa muuten ahtaalta festarilta löytyy aina tyhjä baaritiski ja mukavasti tilaa sieltä missä kokeellisinta musiikkia soitetaan.

• Ilpo Numminen – elektroniikka
• Sami Pekkola – saksofoni, shruti-laatikko, elektroniikka

Greetings from Chicago

Lauantain ohjelmiston erikoisuutena saatiin vähän ensimakua sunnuntaista ja pientä kulttuurien kohtaamista kun “Greetings from Chicago” -nime alla kohtasivat jammailuhengessä sunnuntaina festarit päättävän Makaya McCravenin bändi – trumpetissa Marquis Hill, bassossa Junius Paul ja kitarassa Matt Gold – ja Jukka Eskola, Jussi Kannaste ja Jaska Lukkarinen.

Musiikkiskenejen kohtaamiset ja vapaahko jammailu ovat McCravenin musiikissa toistuvia teemoja – näistä merkittävimpänä dokumenttina Chicagossa, Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa äänitetty Universal Beings -levy. Erittäin mukavaa siis, että tämmöinen jammailumahdollisuus tarjoutui suomalaisillekin muusikoille ja menevää meininkiä alkoikin muovautua kahden rumpalin rytmein. Viilenevä ilta ja Lonnasta mantereelle pääsyn logistiset tosiseikat tosin houkuttelivat lähtemään paikalta jo kesken tämän setin monien muiden tavoin. Ainakin minulle Lonnan ympäristö tekee Odysseuksesta pikemminkin miellyttävän iltapäivänvieton tuntuisen tapahtuman kuin loppuhuipennukseen tähtäävän iltabiletysfestarin.

• Makaya McCraven – rummut
• Marquis Hill – trumpetti
• Junius Paul – basso
• Matt Gold – kitara, elektroniikka
• Jukka Eskola  – flyygelitorvi
• Jussi Kannaste – tenorisaksofoni
• Jaska Lukkarinen – rummut