(Photo: Haappix)

Alexi Tuomarila – Between Dark and Light

Tiistaille April Jazziin oli saatu peräti kaksi jazzkonserton kantaesitystä. Ensimmäisenä vuorossa oli pianisti Alexi Tuomarilan Between Dark and Light jossa Tapiola Sinfoniettan kanssa musisoi Tuomarilan trio, bassossa Mats Eilertsen ja rummuissa Olavi Louhivuori ja lisäksi elektronista maustetta tarjoili Sami Rahola.

Tuomarilan musiikki on aina ollut melodista ja miellyttävän melodista oli minimalistisella pianokuviolla ollut Between Dark and Light joka polveili moniosaisena noin tunnin ajan. Jukka Iisakkilan johtamasta sinfoniaorkesterista otettiin tehoja irti, konsertto ei tuntunut pienyhtyemusiikilta johon oli lisätty jousia päälle, joskin ison orkesterin suomia mahdollisuuksia ei jälkikäteen ajateltuna käytetty kovin monipuolisesti kun vertasi tätä seuranneeseen Jukka Linkolan konserttoon.

Konserton eri tunnelmien vahvin elävöittäjä oli basisti Eilertsen jonka kansanmusiikkihenkiset tai terävän rytmikkäät soolo-osiot olivat mieleenjäävää antia. Raholan elektroniikka jäi hieman miedoksi rahinaksi, oli vaikea tavoittaa mikä sen rooli kokonaisuudessa oli

Tuomarilan konsertto oli kokonaisuutena onnistunut, melodisen jazzmusiikin taitaja osoitti sävelkielen siirtyvän miellyttäväksi suuren orkesterinkin musiikiksi.

• Tapiola Sinfonietta
• Jukka Iisakkila, kapellimestari
• Alexi Tuomarila Trio
• Alexi Tuomarila, piano, sävellykset
• Mats Eilertsen, basso
• Olavi Louhivuori, rummut
• Sami Rahola, elektroniikka

Jukka Linkola – Nixår Songs

Säveltäjä/pianisti Jukka Linkolan uusi flyygelitorvikonsertti Nixår Songs otti ilon irti leikkimielisestä asenteesta. Viisiosainen konsertto otti innoituksensa Linkolan kotimaisemista saaristosta ja sen eläimistä – Nixår, suomenkieliseltä nimeltään Niksaari on saari hieman Hangosta pohjoiseen. Solistina toimi Jukka Eskola ja jazzsävyjä toivat lisäksi bassossa Antti Lötjönen ja rummuissa Teppo Mäkynen.

Avausosa Foggy Morning teki selväksi että jazzkonsertosta on kyse, sen verran vahvasti bluesiksi vedettiin. Laaja sointivärien käyttö ihastutti niin leikkimielisyydessään kuin tunnelman luonnissa – ilo otettiin irti lintujen äänen matkimisesta konserton mittaan mutta yksittäisiä puhaltimia ja Sinfonietan eri osia käytettiin muutenkin tehokkaasti. Ehkä suurin ero kahden konserton välillä oli se että Tuomarilan konsertossa oli jazztrion tunnelman lisäksi suuren orkesterin vaihde, mutta Linkola käytti kokeneena suurten kokoonpanojen säveltäjänä enemmän hyödykseen sinfoniaorkesterin mahdollisuuksia.

Hetkensä olivat toki tässäkin jazztriolla, Eskola pääsi muutamaan otteeseen näyttämään solistinkykyjään mainiosti.

Nixår Songs tuntui ennenkaikkea vapautuneelta. Kun säveltäjä oli antanut itselleen vapauden olla leikkisä niin se kuului kaikessa musiikissa raikkaana merituulena, suuren orkestrein pönötys oli kaukana. Säveltäjän oma ääni oli kuitenkin mukana, vähän saatiin nimittäin kaikuja Linkolan muustakin musiikista kun Butterfly Square Dance taisi lainata hieman säveliä KYN-kuorolle sävelletystä Outo kantele -sarjasta.

• Tapiola Sinfonietta
• Jukka Iisakkila, kapellimestari
• Solisti: Jukka Eskola, flyygelitorvi
• Antti Lötjönen, basso
• Teppo Mäkynen, rummut

Aili Ikonen

Kahden konserton jälkeen kerkesi vielä Louhisaliin kuulemaan Aili Ikosen levyjulkaisukiertueeseen kuuluvaa keikkaa. Suurimmaksi osaksi tämän vuoden April Jazz -ohjelmisto on paatuneille diggareille sopivasti suunniteltu niin että samana iltana ehtii sekä Tapiolasaliin että Louhisaliin – nyt jalkoihin jäi tiistaina vain (valitettavasti sinänsä) Ebelin opiskelijakonsertti.

Ikonen tuntuu parantavan jokaisella uudella soololevyllään ja nyt ehkä vielä levyä paremmaksi pisti live-esitys. Bändillä oli nimittäin Louhisalissa mainio iso soundi ja Helposti palavaa -levyn laulut heräsivät eloon vielä vahvempina. Konsertin alkupuolella heti Hehku -kappaleessa Tuomas J. Turusen pianosoolo osoitti että bändi oli valmis vahvempiin soolonäyttöihin kun mitä levylle oli laitettu.

Reilun tunnin setissä kuultiin paitsi Ikosen uusia lauluja niin myös vanhempaa soolomateriaalia. Ensimmäisen soololevyn Laulan -kappale tarjosi hieman kontrastia – Laulan on selkeästi tehty perinteisempään jazzmuottiin ja -henkeen. Uusi materiaali kuulostaa kaikessa monipuolisuudessaan siltä että oma musiikillinen näkemys on kypsynyt.

Vahvaa on myös uusi sanoituspuolikin, erilaisia naisen rooleja käsittelevät tekstit muodostivat keikallekin vahvan yhdistävän punaisen langan vaikka joukossa oli useampi vanhakin biisi.

• Aili Ikonen, laulu, viulu
• Tuomas J. Turunen, piano, koskettimet
• William Suvanne, saksofonit, huilu
• Janne Toivonen, trumpetti
• Mikko Pellinen, basso
• Mikko Arlin, rummut