UMOn kevätkauden suuri kantaesitys on Valtteri Laurell Pöyhösen säveltämä Yön rakastaja, jossa solistina kuullaan tenorisaksofonissa Timo Lassya oman tarinallisen lisänsä keitokseen tuo myös Karri ‘Paleface’ Miettinen, joka on kirjoittanut kolmiosaiseen teokseen pienen libreton.

Viime vuonna Pöyhönen kirjoitti suomalaisen big band musiikin historiaan ihan uuden kappaleen onnistuneesti big band -musiikin traditiota ja rappia yhdistäneellä Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -projektilla, jossa rap-puolesta vastasivat Paleface, Redrama ja Tommy Lindgren, joten ei ihme että maan johtava big band ja jazz-instituutio UMOkin haluaa Pöyhösen kykyjä hyödyntää raudan ollessa kuumaa.

Tyylillisesti kyseessä on lievästi kornista nimestä lähtien anteeksipyytelemätöntä herkuttelua klassisella film noir -henkisellä suurkaupungin sykettä ilmentävällä hämyisellä, mutta hienostuneella jazzilla (ei siis ole kyse Olli Lindholmin fanituksesta). Se on tyyli joka Jazzpossun maailmanhistoriassa kuoli omaa aikaansa kuvaavana musiikkina jouluaattona -75 Bernard Herrmannin myötä, Scorsesen Taksikuskin soundtrack viimeisenä henkäisynään, mutta on sittemmin tuonut tullessaan nostalgisen ja romanttisen henkäyksen menneiden aikojen neonvalojen loisteesta öisillä sateisilla kaduilla.

Yön rakastaja ei häpeile nostalgiaa vaan suorastaan elää siitä – ei yritetä turhaa nykyaikaistamista tai subversiota. Tätä tukee myös Karri Miettisen nauhalle puhuma kertojan ääni joka marssittaa kappaleiden väleihin melkoisen paletin kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden rakennuspalikoita parin kolmen jerrycottonin paatoksella. Teksti alkoi tuntua liiankin tyytyväiseltä pastissihenkeensä, mutta onneksi lopuksi mystisestä kirjekuoresta paljastunut salaisuus pelasti paljon.

Projektin idea syntyi Pöyhösen ja Lassyn välisestä pallottelusta ja Lassy olikin täydellinen valinta solistiksi – onhan hän itsekin onnistuneesti Pöyhösen tavoin herättänyt menneiden vuosikymmenten musiikkia ja vaikutteita eloon oman bändinsä kanssa. Aivan villeintä Lassya ei kuultu, vaan musiikin tavoin pysyttiin vähän coolimmalla puolella. Odotukset kahden ehkä nykyisen jazzsukupolven nimekkäimmän kotimaisen leaderin kohtaamisesta kuitenkin täyttyivät, on jopa yllättävää että miehet eivät ole tämän enempää tehneet yhteistyötä – niin hyvin sopivat kuviot yhteen.

Muista solisteista mieleen jäivät alkupuolelta pianisti Seppo Kantonen, jota Jazzpossu on kuullut viime vuosina sen verran paljon seikkailullisemmissa ympyröissä Mikko Innasen kanssa duona ja Innkvisitiossa ja Kahden miehen Galaksissa, että tuli erityisen lämmin fiilis kuulla Kantoselta äärimmäisen pehmeän tyylikäs soolo-osuus ja loppupuolelta trumpetisti Mikko Pettinen joka puhalsi niin ärhäkän kirkkaan soolon että solistiksi hänen jälkeensä palannut Lassy itse kuulosti tovin ajan soittavan liian varovaisesti.

Kokonaisuutena UMO soi hillityn tyylikkäänä – tyylipuhdas suoritus koko orkesterilta!

Yön rakastajan lisäksi väliaikoineen parituntisessa konsertissa kuultiin muutama erillinen sävellys – Past & Present solistina Tero Saarti ja Otto Donnerin muistolle omistettu Elegia Vapaalle Hengelle.

YLE taltioi eilisen konsertin, joten se kuultaneen radion Jazzklubilla tuonnempana.

Yön rakastaja on vielä tänään perjantaina mahdollista kokea elävänä Espoossa Sellosalissa 19.00. 

• Valtteri Laurell Pöyhönen, sävellykset, kapellimestari ja kitara
• Solisti: Timo Lassy, tenorisaksofoni
• Karri ‘Paleface’ Miettinen, tekstit ja kertojan ääni

UMO

• Puupuhaltimet:
• Jouni Järvelä
• Mikko Mäkinen
• Teemu Salminen
• Olli Ojajärvi
• Pertti Päivinen
• Trumpetit:
• Teemu Matsson
• Timo Paasonen
• Mikko Pettinen
• Tero Saarti
• Pasuunat:
• Heikki Tuhkanen
• Mikko Mustonen
• Pekka Laukkanen
• Mikael Långbacka
• Komppi:
• Seppo Kantonen, piano
• Ville Huolman, basso
• Markus Ketola, rummut