Jazz Finland -festareiden suomalaista jazzia esittävät showcaset alkoivat eilen perjantaina musiikkitalolla. Jazzpiireissä paljon vastustetaan suomalaisen jazzin stereotyyppaamista “pohjoismaisen jazzin” viileään muottiin, mutta perjantain line-upin alkupää moisia ennakkoluuloja todennäköisesti vahvisti, mutta mikäs siinä kun bändejä kehtaa esitellä.

Vähän reiluun kahteen ja puoleen tuntiin oli mahdutettu 5 bändiä ja yleisö sai ravata Musiikkitalon Black Boxin ja Cameratan välillä – lievää häslinkiähän se aiheutti mutta ei ainakaan ollut tylsää.

Tsekkaa myös kuvia illasta Jazzpossun Instagramista.

AR Quartet

Parin vuoden takainen Young Nordic Jazz Comets -edustaja AR Quartet avasi illan hienosti. Bändi on viimenäkemästä kehittynyt ja etenkin bändin sävellyksistä vastaava Artturi Rönkä nosti solistina biisejä aivan eri tasolle kun aiemmin tänä vuonna ilmestyneellä ensilevyllä -etenkin Ground-X oli nyt hieno tulkinta. Hienostuneeseen arvoituksellisuuteen sekoittui riittävästi dramatiikkaa. Myös rumpali Jonatan Sarikoski osoitti taas olevansa kova solisti.

• Artturi Rönkä – piano
• Sampo Kasurinen – sopraanosaksofoni
• Eero Seppä – basso
• Jonatan Sarikoski – rummut

Aki Rissanen Trio

Vähän tårta-på-tårtaa oli ilmassa kun Artturi Röngän musiikin parista siirryttiin suoraan toisen melko samanhenkisen pianistin, Aki Rissasen trion settiin, jossa kuultiin vuonna 2012 ilmestyneeseen Amorandom animaatioon sävellettyä musiikkia. Mukavaa lisämakua settiin tarjosi myös 8 minuuttisen animaation pohjalta luodut visuaalit Petri Ruikka.

Amorandom-ohjelmistosta hieman hohkaa Jazzpossun mielestä sen alkuperä soundtrack-musiikkina. Näin showcase-ympäristössä toivoisi hieman vahvempia teemoja jotka jäisivät mieleen, nyt Rissasen trio jäi ainakin Jazzpossun kokonaiskuvassa sitä ympäröineiden settien varjoon virkistäväksi rentoutumistuokioksi.

• Aki Rissanen, piano
• Antti Lötjönen, basso
• Teppo Mäkynen, rummut

Ilmiliekki Quartet

Jazzpossun eniten odottama setti oli Ilmiliekki Quartet, joka reilu kymmenisen vuotta sitten oli nuorten muusikoiden komea esiinmarssi ja iso osa suomijazzin uudessa renessanssissa Ricky-Tick Recordsin julkaisujen rinnalla. Nyt muutaman vuoden tauon jälkeen bändi on palannut ainakin hetkeksi takaisin kehiin ja uusi levykin pitäisi olla ihan näinä aikoina ilmestymässä. 

Setissä kuultiin etupäässä uusia originaaleja – pianisti Tuomo Prättälän kynästä lähtöisin oleva Travelogue ja trumpetisti Verneri Pohjolan sävellykset Ilmaleki ja suomalaista talvea kuvaileva Dark and Long olivat kaikki komeaa kuultavaa. Etenkin Pohjolan ilmeikäs trumpetti ihastutti ja festariyleisöltä saatiin Musiikkitalon paras vastaanotto.

Ilmiliekin arsenaaliin on aina kuulunut modernien rock ja pop -biisien versiointi – niin nytkin. Setin loppuun tulkittiin kauniisti Feistin Lonely Lonely, joka kääntyi yllättävän komeaksi jazz-kappaleeksi.

• Verneri Pohjola, trumpetti
• Tuomo Prättälä, piano
• Antti Lötjönen, basso
• Olavi Louhivuori, rummut

Kari Ikonen Trio

Viime vuonna Yrjö-palkitun Kari Ikosen triolla oli illan sekvensoinnissa hieman huono paikka, sillä Ilmiliekki Quartet aloitti basisti Antti Lötjösen siirtymän takia hieman myöhässä, mutta soitti kuitenkin säädetyn mittaisen setin.

Ikosen trio erottui illan pianovetoisista kokoonpanoista edukseen monipuolisemmalla ohjelmistolla. Ikosen omien sävellysten lisäksi erilaisia värejä haettiin armenialaistaustaisen basisti Ara Yaralanin sovittamasta armenialaisesta rakkauslaulusta ja Ikosen sovittamasta Bollywood-musasta. Myös Yaralanin kaunis melodinen soitto jousella ihastutti ja toi showcase-setissä vaadittua erottuvuutta.

Edelliseltä Bright –levyltä oli mukana vain yksi kappale Pacific (jonka senkin missasin Ilmiliekin setin päällekäisyyden johdosta). Aikoinaan Ikosen Karikko yhtyeen ohjelmistoon puhallinvetoisena kuulunut hieno sävellys Keijukki oli saanut uuden ranskankielisen nimen ja on mukana uudessa muodossaan myös tulevalla levyllä.

• Kari Ikonen – piano
• Ara Yaralyan – basso
• Markku Ounaskari – rummut

Nina Mya

Musiikkitalon viimeiseksi setiksi laitettu laulaja Nina Mya oli ainakin Jazzpossun makuun illan selkeästi heikoin lenkki. 

Uumoilin etukäteisjutussa, että alunperin suunnitelmiin kuulunut kesä-EP oli saattanut paisua täysimittaiseksi levyksi ja näin olikin, sopivasti eilen ilmestyi uusi levy Our Time jonka bongasin Spotifysta eilen ja ehdin hetken kuunnella. Ennakko-odotuksia settiä kohtaan nosti levyllä hieno versio Herbie Hancockin Butterflysta, mutta livetilanteessa ei tuntunut oikein mikään biisi toimivan ja levytetyistä tunnelmista jäätiin aika kauas. 

Tasapaksun lässy balladimatsku sai puolituntisenkin keikan tuntumaan siltä että se ei ehkä päättyisi koskaan.

• Nina Mya, laulu
• Henri Mäntylä, piano
• Jori Huhtala, basso
• Tuomas Timonen, rummut

Lavaklubi – Mopo & We Jazz DJs

Jazzpossu suoritti ripeän siirtymän Musiikkitalon Black Boxista suoraan Kansallisteatterin Lavaklubille, jossa oli tarjolla We Jazzin järkkäämää kotimaista klubitunnelmaa tiiviin showcase-tarjonnan vastapainoksi. 

Kansallisteatterilla odottikin jo aika huima jono kadulla värjötteleviä ulkomaisia festarivieraita – ilmeisesti Nina Myan setin olivat monet jättäneet suosiolla väliin – ja sisään ei laskettu ennen ilmoitettua 22.30 alkuaikaa. Ilmeisesti klubi oli myös ylibuukattu ja kaikki halukkaat eivät päässeet sisälle – toivottavasti etukäteen €13.50 lipusta maksanutta yleisöä ei sentään käännytetty.

Nopeasti kuitenkin ovien auettua porukka valui sisään kodikkaalle Lavaklubille ja pääsi nauttimaan mukavasta kodikkaasta tunnelmasta DJ Eero Löyttyjärven levyjen tahtiin.

Livemusasta vastasi anarkistisessa vallattomuudessaan luotettava Mopo, jonka räväkästä setistä ulkomaiset vieraat olivat silminnähden innoissaan ainakin Jazzpossun sektorilla katsomossa ja keikan jälkeen jututtajia näytti piisaavan. Erityisesti Heavy Metal-biisissä saksofonisti Linda Fredrikssonin baritoni- ja alttosaksofonien yhtäaikainen soittaminen Roland Kirkin hengessä sai yleisössä aikaan kovaa säpinää.

Setin ohjelmisto oli suurimmaksi osaksi ensimmäiseltä kahdelta levyltä ja viime aikojen keikoilta tuttua Mopoa, mutta ainakin Jazzpossulle uusi biisituttavuus oli basisti Eero Tikkasen Mothers Day Blues.  

• Linda Fredriksson – saksofonit
• Eero Tikkanen – basso
• Eeti Nieminen – rummut

Festarit jatkuvat tänään Korjaamolla Musiikkitalon tarjonnan tavoin lyhyillä showcase-seteillä Vaunusalissa ja Vintillä. Hieman etukäteen arveluttaa kahden tilan kovin erilainen yleisökapasiteetti (400 vs. 130), joten kannattaa toimia vaihdoissa määrätietoisesti ja hyvissä ajoin jos Vintin kokeellisempi kattaus kiinnostaa sillä niin torstain Kokolla kuin perjantain Lavaklubillakin on tarjottu ei-oota jos ei ole ollut paikalla hyvissä ajoin ja ulkomaalaista kutsuvierasyleisöäkin tulee olemaan paikalla huomattavasti enemmän kun Vintille kerrallaan mahtuu.